Miljarditehtaan päästöjä selvitetään jälkikäteen

Äänekosken Metsä Fibren tulevan biotuotetehtaan ympäristölupa heltisi poikkeuksellisen nopeasti. Osalle tehtaan päästöistä asetettiin ympäristöluvassa rajat, mutta esimerkiksi jäteveden natrium-, sulfaatti- ja lämpöpäästöjen suhteen lupaviranomainen päätyi jälkikäteisvalvontaan. Metsä Fibren tavoite on, että uusi tehdas pääsisi jätevesipäästöissä samoihin lukuihin kuin nykyinen.

luonto
Vesi kulkee tehtaalta vedenpuhdistamolle Metsä Fibren Äänekosken tehtaalla.
Jenny Huttunen / Yle

Äänekosken tuleva biotuotehtehdas sai ennätysnopeasti valmistuneen ympäristölupansa viime tammikuussa.

Osalle tehtaan päästöistä asetettiin ympäristöluvassa rajat, mutta esimerkiksi jäteveden natrium-, sulfaatti- ja lämpöpäästöille rajaa ei asetettu. Sen sijaan viranomainen velvoitti Metsä Fibren selvittämään jätevesi- ja lämpöpäästöjensä yhteisvaikutuksen tehtaan alapuolisissa vesistöissä. Selvityksen perusteella ympäristölupaa voidaan jälkikäteen muuttaa.

Vesistöpäästöjen jälkikäteinen valvonta herättää kysymyksen, voiko tehtaan kupeessa oleva Kuhnamo kärsiä merkittäviä vahinkoja ennen kuin selvitys päästöjen vaikutuksista viiden vuoden päästä valmistuu.

– Me seuraamme vesistöjen tilannetta koko ajan, sanoo Metsä Fibren ympäristölupa- ja YVA-vastaava Johanna Harjula.

Harjulan mukaan yhtiö kerää selvityksen taustatiedoksi vesinäytteitä kuudesta näytepisteestä koko viisivuotiskauden ajan. Näytteistä seurataan mm. vesistöjen natrium-, sulfaatti- ja lämpökuormaa ja niistä raportoidaan vuosittain Ely-keskukseen.

– Pystymme tarvittaessa tekemään korjaavia toimenpiteitä jo ennen kuin selvitys valmistuu, Harjula lupaa.

Tavoitteena päästöjen pysyminen ennallaan

Metsä Fibren logo tehtaan seinässä.
Jenny Huttunen / Yle

Kuhnamo-järven rannalla on ollut teollisuutta jo yli 100 vuotta, ja pienen järven kunto on ollut välillä melko surkea.

Nykyinen Metsä Fibren tehdas on keittänyt sellua järven rannalla 30 vuotta, jona aikana Kuhnamo on palautunut suhteellisen hyvään kuntoon. Mutta mitä tapahtuu, kun uusi, melkein kolme kertaa nykyistä isompi biotuotetehdas, jyrähtää käyntiin parin vuoden kuluttua?

– Meidän suunnittelumme lähtökohta on ollut se, että uuden tehtaan tulee päästä tämän nykyisen tehtaan [päästöjä koskeviin] lupaehtoihin. Se on ollut yksi peruskivi, jolle tämä projekti on rakennettu, sanoo Metsä Fibren projektijohtaja Timo Merikallio.

Kun uusi tehdas aikanaan käynnistyy, päästöt voivat aluksi kasvaa nykytilanteeseen verrattuna.

– Kaikki prosessit vaativat viritystä. Luonnollisesti me tulemme pääsemään alle meille annettujen lupaehtojen, mutta kuinka paljon alle, siinä tulemme koko ajan parantamaan suorituskykyämme. Meillä on tavoite, että myös tämä tuleva tehdas tulee pääsemään selvästi alle lupaehtojen, sanoo Merikallio.

Osaa päästöistä rajoitetaan, osaa valvotaan jälkikäteen

Tehtaanjohtaja Timo Merikallio ja toimittaja vedenpuhdistamolla Metsä Fibren tehtaan läheisyydessä.
Jenny Huttunen / Yle

Ympäristöluvan mukaisesti tehdas saa päästää Kuhnamoon muun muassa orgaanisia yhdisteitä, typpeä, fosforia sekä happea kuluttavia aineita.

Lämpöpäästöjen ja natriumin osalta lupaviranomainen eli Aluehallintovirasto (AVI) päätyi antamaan tehtaalle rajojen asemesta seuraus- ja selvitysvelvollisuuden. Ratkaisua AVI perusteli sillä, että tällä hetkellä ei ole käytettävissä tarpeeksi tarkkaa tietoa päästöjen vaikutuksesta, ja vaaditun selvityksen myötä kaivattua lisätietoa saadaan.

Olennaista on, että AVI voi selvitysten perusteella tarvittaessa muuttaa tai täsmentää lupamääräyksiä.

Mikä tehtaan päästöissä sitten on epäselvää, kun lupa-viranomaiset eivät osaa antaa niille selkeitä rajoja?

– Ei niissä mitään epäselvää ole, mutta luonnollisesti kun meillä on hyvin erilainen prosessi kuin missään tehtaassa maailmassa tähän mennessä, on viisasta katsoa ensin, miten tämä prosessi siltä osin toimii. Nämä luvut [päästöjen määrästä], mitkä me on julkisuuteen annettu, varmasti tulevat toteutumaan semmoisinaan. Mutta mikä niiden vaikutus [vesistöön] tulee olemaan, ei pystytä aina arvioimaan, Timo Merikallio selittää.

Kuhnamo nielee päästöjä enemmän kuin moni muu järvi

Biotuotetehdas päästää Kuhnamoon puhdistettua jätevettä, joka saa ympäristöluvan mukaisesti sisältää orgaanisia yhdisteitä enintään 30 000 kg, typpeä 500 kg, fosforia 35 kg ja happea kuluttavia aineita 500 kg vuorokaudessa. Miten tällaiset valtavat päästömäärät vaikuttavat järvessä?

Äänekosken tehtaan piiput Kuhnamo-järven pinnalle heijastuneina.
Jenny Huttunen / Yle

– Natrium ja yleensä jätevesipäästöt keräytyvät alusveteen ja se on aiheuttanut Kuhnamossakin jonkin verran happivajetta. Kun happivaje on päällä, pohjasta pääsee liukenemaan veteen esimerkiksi fosforia, joka rehevöittää vettä, selittää Hannele Yli-Kauppila Keski-Suomen Ely-keskuksesta.

Myös maatalous- ja metsätieteen tohtori Helvi Heinonen-Tanski pitää järven rehevöitymistä suurimpana ympäristöhaittana.

– Päästöjen tärkein tekijä on fosfori, joka aiheuttaa rehevöitymistä ja rehevöityminen taas kalakantojen muutosta, Heinonen-Tanski sanoo.

Tehtaan päästöt pitää suhteuttaa vastaanottavan vesistön ominaisuuksiin ja sietokykyyn.

– En tutkisi suoraan näitä päästöjen määriä, vaan keskittyisin siihen, miten nämä määrät vaikuttavat vesistöihin. Kuhnamo on jokimainen vesistö, jonka teoreettinen viipymä on kahdesta kolmeen vuorokautta, eli jätevedet sekoittuvat nopeasti, Hannele Yli-Kauppila sanoo.

Veden sekoittuminen vähentää erityisesti natriumin ja sulfaatin vaikutuksia, kun ne eivät voimakkaiden virtausten takia pääse aiheuttamaan veden kerrostumista.

Biotuotetehtaalla Talvivaaran kokoiset sulfaattipäästöt

Nykyisen tehtaan vedenpuhdistamon viereen rakennetaan uuden biotuotetehtaan tarpeisiin uusi vedenpuhdistamo.
Jenny Huttunen / Yle

Biotuotetehtaan natrium- ja sulfaattipäästöt – eli ne, joita ympäristölupa ei rajoita – syntyvät biotuoteehtaan prosesseissa, joiden vaikuttavia kemikaaleja natrium ja rikki ovat.

– Meillä on tehtaassa suljettu vesikierto. Eli otamme paljon vesiä talteen, jonka takia sieltä täytyy poistaa prosessin kannalta haitallisia aineita, ja siinä samassa yhteydessä poistuu myös pieni määrä natriumia ja rikkiä, projektinjohtaja Timo Merikallio selittää.

Biotuotetehtaan sulfaattipäästöt ovat samaa suuruusluokkaa kuin Talvivaaran kaivoksen sulfaattipäästöt, joiden purkamisesta Vuoksen ja Oulunjoen vesistöjen latvavesiin nousi Sotkamossa kiihkeä riita.

Helsingin Sanomat uutisoikin (siirryt toiseen palveluun) viime helmikuussa, että biotuotetehtaan sulfaattipäästöt ovat Talvivaaran vertaiset. Helvi Heinonen-Tanski ja Hannele Yli-kauppila eivät lämpene vertailulle.

– Eivät ne oikein vertailtavissa ole. Vastaanottavat vesistöt ovat niin erilaisia. Äänekoskella on aiemminkin ollut sellutehdas, eikä vesistössä ole havaittu kovin selvää sulfaatin nousua, eli ongelmaa ei ole ilmennyt. Mutta Talvivaaran kohdalla taas järvien syvänteisiin on kerääntynyt erittäin suuria sulfaattipitoisuuksia, Heinonen-Tanski selittää.

Tulevan tehtaan sulfaattipäästöt tulevat olemaan pienemmät kuin nykyisen tehtaan, 12 000 tonnia vuodessa. Natrium-päästöt taas nousevat enintään 17 000 tonniin vuodessa.

– Natrium toki nousee, mutta sen pitoisuus vedessä on aika maltillinen. En olisi kovin huolissaan siitä, Yli-Kauppila sanoo.

Miten natrium ja sulfaatit sitten vaikuttavat vedessä?

– Sulfaatti ja suolaantuminen voivat aiheuttaa hyvin monenlaisia ongelmia liittyen vesistöjen hydrologiaan, ravinteiden ja muiden haitallisten aineiden kiertoon ja tietenkin riittävän korkeina pitoisuuksina olla haitallista tai myrkyllistä eliöstölle ja siten myös aiheuttaa lajistomuutoksia, sanoo Jyväskylän yliopiston tutkija Anna Karjalainen.

– Vastaanottavan vesistön ominaisuudet ja pitkän aikavälin kokonaiskuorma ratkaisevat mahdolliset vaikutukset vesistössä, Karjalainen lisää.

Sulfaattien vaikutusta vesistöihin ja niiden elämään tiedetään suhteellisen vähän, eikä sitä pidetä ihmiselle vaarallisena aineena. Esimerkiksi juomavedessä sulfaatin enimmäispitoisuus on 250 mg/l, tosin kitkerä makuhaitta tulee vastaan jo pienemmillä pitoisuuksilla. Sulfaattipäästöt haittaavatkin lähinnä pohjaeliöitä ja kaloja. Heinonen-Tanskin mukaan Talvivaaraa lähimpänä sijaitsevien järvien pohjaeliöt ovat sulfaatin takia osittain jo tuhoutuneet. Lisäksi kyseisistä järvistä mitatut pitoisuudet ovat sellaisia, joissa kalojen lisääntyminen häiriintyy.

– Tällä hetkellä esimerkiksi sulfaattipäästöjen vaikutuksista ei ole tarpeeksi käytössä olevaa tietoa, ja tämän [biotuotetehtaan] selvityksen myötä saadaan lisää tietoa aiheesta. Luvittaja on juuri tästä syystä asettanut [tehtaan] ympäristölupaan samankaltaisesti vaikuttavan natriumin selvitysvelvoitteen, toteaa Hannele Yli-Kauppila Ely-keskuksesta.

Vesien lämpeneminen vaikuttaa kaloihin

Tulevan biotuotetehtaan lämpökuorma tulee olemaan paljon suurempi kuin nykyisen tehtaan.

– Mallinnoksen perusteella on laskettu, että lämpövaikutus tulee ulottumaan muutaman kilometrin tehtaan alapuolelle, kertoo projektijohtaja Timo Merikallio.

Yhtiön selvitysvelvollisuus siitä, mikä on jätevesien ja lämpökuorman yhteisvaikutus vesistöille, koskee myös kalataloutta.

– Se tapahtuu taimenten istuttamisella ja niiden seuraamisella sekä kalaportaaseen asennettavalla VAKI-kalalaskurilla, kertoo ympäristölupa- ja YVA-vastaava Johanna Harjula.

Vesistöselvitys on osa Äänekoski-Vaajakoski -reitin vesistötarkkailusuunnitelmaa. Suunnitelma on elokuussa toimitettu hyväksyttäväksi valvovalle viranomaiselle Keski-Suomen Ely-keskukselle.

Metsä Fibre järjestää keskiviikkona 16.9. klo 17.30-19.30 Äänekosken kaupungintalolla avoimen keskustelutilaisuuden, jossa yhtiön edustajat, eri järjestöt, ympäristö-asiantuntijat ja yleisö pohtivat tulevan tehtaan ympäristövaikutuksia.

Edit 16.9. Korjattu Sotkamon purkuputken vastaanottava vesistö sekä tieto juomaveden sulfaatin enimmäispitoisuudesta.