Metsästäjä ei jätä kituvaa eläintä metsään – kolarihirvi etsitään jälkikoiran avulla

Kolarissa loukkaantuneen hirven jäljittäminen vaatii metsästäjältä malttia, aikaa ja tarkkanenäisen vainukoiran. Eläinsuojelulaki velvoittaa etsimään törmäyksessä vahingoittuneen eläimen.

liikenne
Karkeakarvainen mäyräkoira on löytänyt jäljestysharjoituksessa käytetyn hirvensorkan.
Mika Moksu / Yle

Kun auto törmää hirveen, on leikki kaukana. Jos törmäyksen kohteena ollut eläin jatkaa matkaansa metsään, sen kunnosta on otettava selvää. Siihen tarvitaan metsästäjää ja hänen jälkikoiraansa.

Hirvikolaripaikalle hälytetään aina niin kutsuttu suurriistavirka-apuryhmä. Se koostuu vapaaehtoisista metsästäjistä, jotka ovat lupautuneet auttamaan poliisia niin hirvikolaritilanteiden selvittelyssä kuin taajamiin eksyneiden suurpetojen karkottamisessakin.

Eläinsuojelulaki velvoittaa lopettamaan eläimen kärsimykset mahdollisimman nopeasti. Loukkaantunutta eläintä voi kuitenkin joskus joutua jäljittämään pitkään, jopa päiviä.

Hirvi on piiloutumisen ja pakoilun mestari, eikä sitä ole helppo saada satimeen loukkaantuneenakaan. Tiheä tieverkosto ja tekniset apuvälineet, kuten koiratutkat, ovat helpottaneet jäljestämistä ja eläimen löytymistä.

Koiran sijainnin perusteella metsästäjät osaavat mennä hirveä vastaan sen pakoreitille.

– Aina kun hirvikolari sattuu, eläin jäljitetään ja varmistetaan sen kunto, painottaa riistasuunnittelija Marko Muuttola Suomen riistakeskuksen Etelä-Hämeen aluetoimistolta.

Koira on korvaamaton apulainen

Pimeästä metsästä eläimen löytäminen on miltei mahdotonta ilman koiraa. Jokaisessa Suomen kolkassa toimivassa suurriistavirka-apuryhmässä on mukana vähintään yksi koira.

Koira voi joko vain jäljittää, tai jos kolariin joutunut hirvi liikkuu lähes normaalisti, voidaan käyttää "tavallista" hirvikoiraa, joka pysäyttää hirven.

Aina kun hirvikolari sattuu, eläin jäljitetään ja varmistetaan sen kunto.

Marko Muuttola

– Kun käytetään pysäyttävää koiraa, päästään hirven kunto tarkistamaan läheltä, kun koira haukkuu paikallaan olevaa hirveä. Silloin voidaan varmistaa hyvin, näkyykö hirvessä loukkaantumisen merkkejä. Peurojen kohdalla tämä on vaikeampaa, sillä ne eivät yleensä pysähdy koiran haukuttavaksi, riistasuunnittelija Muuttola selittää.

Jälkikoiraharrastajan ei tarvitse olla metsästäjä

Jälkikoiratoiminnan voi aloittaa, vaikka ei metsästystä harrastaisikaan. Esimerkiksi mäyräkoiraharrastajien keskuudessa jäljestys on suostittu harrastusmuoto.

Tositilanteisiin kolaripaikoille lähteviä ei niin paljon ole, mutta riittävästi kuitenkin.

Olli Kaikkonen

Salpausselän kennelpiirin jälkikoiratoiminnasta vastaava Olli Kaikkonen harrastaa jäljestystoimintaa kolmivuotiaan pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoiransa kanssa.

– Koetoiminta jäljestyksessa on erittäin suosittua, välillä kokeisiin on tulossa enemmän väkeä kuin mukaan mahtuu. Tositilanteisiin kolaripaikoille lähteviä ei niin paljon ole, mutta riittävästi kuitenkin, Kaikkonen tietää.

Vaatimuksena tarkka nenä ja hyvä kunto

Koiran työskentely jäljityksessä perustuu pitkälti vietteihin. Jälkityötä voi kuitenkin myös opettaa koiralle.

Silloin metsään tehdään jälkivana vaikka naudanvereen kostutettua pesusientä vetäen. Narun päässä kulkeva koira saa haistella jälkeä ihmisen häirtsemättä.

Tositilanteessa koiranohjaajan mukana kulkee metsästäjä aseineen. Vaikka tavoitteena on löytää loukkaantunut metsäneläin nopeasti, jäljestys ei ole hätäisen ihmisen hommaa.

Kolarin jälkeen pitäisi odottaa ainakin tunti, jotta loukkaantunut eläin rauhoittuisi.

Olli Kaikkonen

– Kolarin jälkeen pitäisi odottaa ainakin tunti, jotta loukkaantunut eläin rauhoittuisi. Haavakuumeen noustessa se hakeutuu makuulle ja on helpompi löytää. Ja jälkeä seurattaessa pitää myös edetä rauhassa, ettei eläin säikähdä ja ei satu vahinkoa metsästäjän aseen kanssa, Kaikkonen muistuttaa.

Jälkikoiraksi soveltuu periaatteessa mikä tahansa koira. Yleisimpiä ovat mäyräkoirat ja spanielit, joille jäljen seuranta on rodulle luontaista.