Sipilän poikkeuksellinen puhe – Urkin ja Manun jalanjäljillä

Suomen pääministerin suoraan kansalaisille pitämä televisiopuhe on harvinainen, mutta ei täysin ennenkuulumaton tapaus. Sen sijaan presidentti Urho Kekkoselle suoraan kansaan vedonnut tv-puhe oli suorastaan tavaramerkki.

politiikka
Pääministeri Juha Sipilä
Pääministeri Juha Sipilä Jussi Nukari / Lehtikuva

Suurvaltojen johtajilla on tapana kerran vuodessa käsitellä kansakunnan tilaa televisiossa, Suomessa vastaavaa perinnettä edustaa lähinnä tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe. Pääministeri puolestaan on esiintynyt kaikelle kansalle radion pääministerin haastattelutunnilla Ahti Karjalaisen ajoista vuodesta 1962.

Ne ovat instituutioita, mutta pari vuotta myöhemmin pääministeri Johannes Virolainen perusteli pitkän virkamieshallituskauden jälkeen muodostetun hallituksensa ohjelmaa televisiopuheessa.

Kekkonen lopetti rautatielakon

Syksyllä 1976 maa oli jälleen kerran hankalassa tilanteessa, kun junat seisoivat neljättä päivää junansuorittajien eli nykyisten liikenneohjaajien lakon vuoksi. Rautatievirkamiesliittoon kuuluneiden junansuorittajien tavoitteena oli pudottaa eläkeikäänsä viidellä vuodella, 63:sta 58 ikävuoteen.

Sitten tapahtui jotakin poikkeuksellista. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen marssi televisioon ja piti kuuluisan puheensa, jossa hän ilmoitti, ettei tule tasavallan presidentin ominaisuudessa allekirjoittamaan sellaista lakia, jolla junansuorittajien eläkeikää lasketaan.

Lakko kuivui kasaan, ja junansuorittajat palasivat vähin äänin radan varteen.

Vuosia aiemmin Kekkonen oli määrännyt lakkoilevat veturimiehet ylimääräisiin kertausharjoituksiin.

Yöpakkaset ja hätätilahallitus

Kekkoselle televisiopuheissa ei ollut mitään uutta. Jo vuoden 1961 noottikriisin aikaan Kekkonen piti heti Novosibirskista palattuaan tv- ja radiopuheen, jossa hän vakuutteli kansalle neuvostosuhteita uhanneen kriisin olevan ohitse. Jälkeenpäin vuoden 1962 presidentinvaalien alle ajoittunutta kärhämää on pidetty jopa presidentin tilaustyönä.

Vuonna 1975 vaalit pidettiin ETY-kokouksen jälkeen syyskuussa. Hallituksen muodostaminen venyi ja Kekkonen alkoi työlääntyä. Marraskuun lopulla äärivasemmiston, SDP:n, Keskustapuolueen ja kansanpuolueiden edustajat saivat kutsun linnaan vain huomatakseen, että Kekkonen ilmoitti tv-lamppujen loisteessa ”runnaavansa” näistä puolueista kasaan hätätilahallituksen. Aikaa Kekkonen antoi pari päivää.

Hätätila tarkoitti 80 000 työtöntä.

Koivisto haastaa Kekkosen

Tasavallan presidenttinä Mauno Koivisto etäännytti itseään mediasta ja järjesti joskus tiedotustilaisuuksia, joissa jakoi puheenvuorot ja esitti parhaimmillaan kysymyksetkin itse. Toisaalta hän oli mieltynyt pitkiin studiohaastatteluihin, joissa sai fundeerata rauhassa.

Koiviston kenties kuuluisin tv-esiintyminen ei kuitenkaan tapahtunut studiossa vaan tuulisella Katajanokalla. Huhtikuussa 1981 jo ajoittain huonokuntoinen Kekkonen patisteli tai saatiin patistelemaan vauhtia pääministeri Koiviston hallituksen toimiin. Koiviston eronpyyntöä odotettiin.

Toisin kävi. Koiviston liikkeitä tarkoin seurannut Yleisradion kuvausryhmä sai kuuluisan haastattelun, kun taisteluun valmis pääministeri vastasi toimittaja Hannu Lehtilälle, että ”minä johdan hallitusta, ja eduskunta päättää hallituksen luottamuksesta”.

Kekkonen ei sen koommin asiaan palannut.