1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Pieni Haukivuori avasi aikoinaan ovensa pakolaisille – lähes 200 pakolaista 2000 asukkaan kuntaan

Pientä Haukivuorea voi pitää eräänlaisena suomalaisen pakolaistyön ihmeenä. 1990-luvun alussa pitäjään tulleista 173 pakolaisesta kolmisenkymmentä asuu edelleen paikkakunnalla.

Kotimaan uutiset
Miralem Alic tuli Haukivuorelle 1994.
Miralem Alic on haukivuorelainen yrittäjä.Timo Ikonen / Yle

Miralem Alic on ollut tuttu kasvo Haukivuoren raitilla reilut 20 vuotta. Kiintiöpakolaisena tullut Alic perusti pian pieneen kuntaan ravintolan ja nousi kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä (67) valtuustoon vuoden 2000 vaaleissa.

Alic joutui lähtemään sotaa pakoon kotiseudultaan Bosniasta 1992. Alicin perhe pakeni kuolemaa. Miralemin veli oli kuollut hieman aiemmin.

Ensimmäinen tukikohta oli vastaanottokeskus Mikkelin Visulahdessa. Koti löytyi naapurikunnasta Ristiinasta. Vuoden kuluttua 1994 matka jatkui Haukivuorelle.

– Suru jäi Bosniaan, mutta elokuussa 1993 äiti, sisko ja vainajaveljeni vaimo ja heidän poikansa olivat tulleet Haukivuorelle, Alic kertoo.

Alic muistelee alkuaikojaan Haukivuorella lämmöllä. Pienellä paikkakunnalla tulijat otettiin vastaan hyvin.

– Meitä kohdeltiin samalla tavalla kuin muitakin haukivuorelaisia. Meille annettiin kaikki mikä kuului. Mitään negatiivista en huomannut.

Miralem Alicin elämä asettui uomiinsa varsin nopeasti. Bosniassa ravintolaa ja kauppaa veljensä kanssa pyörittänyt toiminnan mies perusti ravintolan 1996.

– Suvussani oltu yrittäjiä kohta sata vuotta. Se on veressä.

Nykyistä turvapaikanhakijoiden virtaa Eurooppaan ja Suomeen Alic sanoo seuranneensa huonosti, sillä aika ja energia menee oman yrityksen pyörittämiseen.

– Tilanne on vaikea ja pohdin, että miten Suomi jaksaa auttaa. Mistä löytyy se volyymi, vaikka näen, että ihmisiä pitää auttaa. Tilanne on aivan erilainen kuin Bosnian sodan aikoihin.

Ongelmat ratkottiin välittömästi

1990-luvun alun lama runteli myös pientä Haukivuorea. Työpaikkoja lähti ja asuntoja jäi tyhjäksi. Kunnan sosiaalijohtajaksi asteli Kari Wainio, jonka ajatukset pakolaisten vastaanottamisesta olivat kokeneet täystyrmäyksen Kolarissa.

– Haukivuorella jatkoin asian esilläpitämistä ja kunnanhallitus yllättäen kääntyi asian kannalle, Wainio muistelee.

Pyyteettömän auttamishalun rinnalla päättäjiä houkutteli ajatus saada asukkaita tyhjiksi jääneisiin kerrostaloasuntoihin. Pakolaistyön uskottiin tuovan myös työpaikkoja ja elämää uneliaalle paikkakunnalle.

Ensimmäiset entisen Jugoslavian sotaa paenneet bosnialaiset tulivat paikkakunnalle 1993. Kahden vuoden aikana kuntaa muutti 53 pakolaista. Perheenyhdistämiset toivat vielä seitsemän vierasta lisää.

Tuore sosiaalijohtaja oli palkannut pakolaisohjaajan ja koonnut ympärilleen tiimin.

– Oli tärkeää, että tiimissä oli kaikki hallintokunnat mukana. Näin koko kunta saatiin mukaan. Sen jälkeen tärkeää oli avoimmuus. Järjestimme kuntalaisiltoja, piirustuskilpailuja, ohjaaja kävi kouluissa puhumassa suvaitsevaisuudesta ja ministeri kävi meillä useamman kerran.

– Kuntalaiset toivat keräyksiin ihan valtavan määrän vaatteita ja jopa huonekaluja. Pistimme pystyyn myös Hauki-rockin, johon esiintyjät tulivat lähes kahvipalkalla, Kari Wainio muistelee.

Wainion mukaan laajan tiimin ja suvaitsevaisuus-työn lisäksi tärkeää oli puuttua ongelmiin välittömästi.

– Jos tuli törmäyksiä kantaväestön kanssa vaikka pyykkituvan käytöstä, yhteisistä pelisäännöistä sovittiin heti.

Päivi Saloviin.
Päivi Saloviin työskentelee nykyisin maahanmuuttajien parissa.Petri Vironen / Yle

Kaupassa ja pankissa käynnistä se alkoi

Yksi pakolaisten vastaanottajista oli SPR:n ystäväpalvelun vapaaehtoinen Päivi Saloviin. Hän kulki uusien kuntalaisten mukana kauppa- ja pankkiasioilla.

– Etenkään vanhukset eivät puhuneet englantia, mutta elekielellä pärjäsimme. Käytimme kuvia ja sanoja. Piirsimme esimerksi omenan kuvia ja hintoja, kun niitä haluttiin ostaa kaupasta.

Päivi Saloviin muistelee, että vastareaktioita tuli yllättävän vähän.

– Suomessa naiset ovat tottuneet pukeutumaan kevyesti kesäisin. Piti tehdä selväksi, että se ei tarkoita lupaa koskea. Myös kerrostaloihin ilmestynyt erilaisinen ruoan tuoksu olivat asioita, jotka puhuttivat.

– Pakolaiset rikastuttivat haukivuorelaista elämää. Opimme eri kulttuuria ruokaan, lauluun, tanssiin ja yhteisiin juhlitiin liittyen.

Päivi Saloviin sai vapaaehtoistyöstä kimmokkeen ja työskentelee nykyisin ohjaaja Mikkelin pakolaistoimistossa. Haukivuoren vuosien muistot palaavat mieleen silti usein.

Haukivuorella käydessäni tapaan heitä ja vaihdamme lasten ja lastenlasten kuulumiset

Päivi Saloviin, ystäväpalvelun vapaaehtoinen

– Haukivuorella käydessäni tapaan pakolaisina tulleita ystäviäni ja vaihdamme lasten ja lastenlasten kuulumiset. Moni nuori on kirjoittanut ylioppilaaksi, lähtenyt opiskelemaan ja perustanut perheitä muualle, mutta ydinjoukko on pysynyt.

Martti Ahtisaarikin vieraili

Haukivuoren tapa vastaanottaa pakolaisia sai aikanaan mainetta ja kunniaa. Haukivuorella riitti vieraita ja haukivuorelaisia kutsuttiin kertomaan kokemuksistaan eri puolille Suomea.

1990-luvun puolivälissä Wainio ja pakolaisohjaaja Mervi Järvinen saivat ajatuksen kutsua hiljattain valittu tasavallan presidentti Martti Ahtisaari vierailulle.

– Olimme kuulleet, että hän olisi ollut pikkupoikana evakkona Haukivuorella. Esitin asiaa kunnanjohtajalle, mutta hän oli vastaan.

– Lähetimme kutsun Suomen Bosnia-Hertzegovina-seuran nimissä. Vastaus tuli parin päivän päästä, että Ahtisaari on kiinnostunut asiasta.

Kun vierailu sitten toteutui, meni kunnanjohtajalta kahvit väärään kurkkuun

Kari Wainio, eläkkeellä oleva sosiaalijohtaja

– Kun vierailu sitten toteutui, meni kunnanjohtajalta kahvit väärään kurkkuun, mutta ikimuistoinen vierailu siitä tuli.

Haukivuori otti lisää pakolaisia 2000-luvun alussa ja puolivälissä. 45 burmalaista ja yhdeksän afgaania kotiutuivat paikkakunnalle.

– Bosnialaisista moni jäi Haukivuorelle ja heistä tuli haukivuorelaisia. Lähemmäs 30 asuu edelleen paikkakunnalla. Myöhemmin tulleista valtaosa on muuttanut pois, Wainio arvioi.

Kari Wainion mukaan Haukivuori onnistui hyvin pakolaisten vastaanottamisessa ja kotouttamisessa. Toki parantamisen varaakin jäi.

– Suomen kielen opetuksen järjestäminen oli hankalinta. Alkuopetus onnistui, mutta jatko-opetusta oli hankala saada. En tiedä, oliko kyse raha- vai opettajapulasta.

– Yksi onnistumisen syistä oli varmaan se, että bosnialaiset olivat heterogeeninen joukko. Mukana oli kaikenikäisiä pikkulapsista vanhuksiin.

Lue seuraavaksi