Duudsonien pommimies sai Teemu Selänteen tärisemään – "ennen räjähdystä rukoilen, että kaikki menee hyvin"

Kun tv-sarjaan tai elokuvaan halutaan räjäytys, sähköeste tai suklaapainetykki, orimattilalaisen Henri Kiviniemen puhelin soi. Duudsonien erikoistehostemies rakentaa pommit tiluksillaan ja testaa ne soramontuissaan. Vaikka hän on ammattilainen, laukaisunapin painaminen hirvittää aina.

Kotimaa
Henri Kiviniemi siirtää bensapommia.
Näytösräjäytys on ohi alle sekunnissa, kertoo esimerkiksi Duudsoneille erikoisefektejä tekevä Henri Kiviniemi.

Jääkiekkolegenda Teemu Selänne liitää ralliautolla ilmojen halki kolmen auton yli. Ympärillä räjähtelevät bensapommit.

On kevät 2015 ja menossa ovat Duudsonien tv-ohjelman Possen kuvaukset.

Orimattilalainen Henri Kiviniemi, 29, seuraa kuvauksia sydän jyskyttäen. Pommit ja tempun erikoistehosteet ovat hänen rakentamiaan.

– Rakenteluvaiheessa ei vielä ole stressiä. Kun vedän kypärän päähän ja pitää räjäyttää, herää järkyttävä vastuu. Viisi sekuntia ennen räjähdystä rukoilen, että kaikki menee hyvin. Kun isot räjähdemäärät ammutaan kerralla ilmaan, vastuu on iso, hän kertoo.

Selänteen temppu meni nappiin. Kiviniemi on ammattilainen, joka tietää, mitä tekee.

Hänen yrityksensä tekee räjäytyksiä ja erikoisefektejä esimerkiksi Duudsoneille, Stunt Freaks Teamille ja Puolustusvoimille.

– Kenellekään ei kyllä ole koskaan sattunut mitään. Selänteelle tein vähän isommat pommit kuin muille ohjelman julkkisvieraille. Pommien jälkeen Selänne kommentoi täristen, että oli tosi makean näköistä ja siistiä. Pitää nostaa hattua hänelle.

Teemu Selänne liitää liekkimeren yli.
Kuvan autossa istuu Teemu Selänne. Räjähdemeri on Kiviniemen käsialaa. Hanna Lumme / Yle

Kaikki alkoi jättimäisestä pommivarastosta

Miten Orimattilan Niinikoskella, keskellä peltoja ja metsiä asuvasta Kiviniemestä on tullut Duudsonien luottotyyppi, pommien ja erikoisefektien rakentaja?

Pommien jälkeen Selänne kommentoi täristen, että oli tosi makean näköistä ja siistiä.

Henri Kiviniemi

Kotitilalle 2000-luvun alussa ilmestyneellä pommivarastolla on eniten tekemistä asian kanssa. Kiviniemi olisi nimittäin voinut myös jatkaa isänsä jalanjäljissä perheen viljatilalla tai keksiä jotain ihan muuta.

Mutta kun perheen maille perustettiin Lapuan räjähdepalvelun pommivarasto, räjähteet alkoivat kiehtoa.

– Aloin testailla järjettömiä ideoita ja viedä hommaa eteenpäin, usein kantapään kautta.

Kymmenen kiloa räjähteitä ja lentävä autonrengas

Alkuun intoa olikin ehkä enemmän kuin tietoa ja järkeä. Ensimmäinen räjäytyskerta jäi mieleen.

Sittemmin räjäytyspaikka on toiminut hirvien uima-altaana.

Henri Kiviniemi

Vuonna 2003 Kiviniemi löysi maalta oman varastonsa pihalta vanhan Sierran raadon. Hän mietti, kuinkahan paljon räjähteitä tarvittaisiin kokonaisen auton pirstomiseen.

– Kaivoin maahan, pieneen suosuppaan metrin syvyisen montun, johon laitoin neljä kiloa dynamiittia. Autoon lisäsin vielä kuusi kiloa räjähteitä, että se varmasti räjähtää eikä vain käännä kylkeä.

Hän veti autosta piuhat läheisen mäen taakse ja laukaisi.

Seurasi järjetön räjähdysääni. Niin kova, että puut huojuivat.

– Muistan, miten yläpuolellani jossain 50 metrin korkeudessa lensi autonrengas pitkässä kaaressa. Sittemmin räjäytyspaikka on toiminut hirvien uima-altaana. Ekat treenit menivät semisti överiksi, hän myöntää virnistellen.

Räjähdelaatiikko.
Harvan auton vakiovarustukseen kuuluu tällainen laatikko. Boksin sisällä ovat Kiviniemen tärkeimmät työmateriaalit. Hanna Lumme / Yle

Räjäyttelijän ei välttämättä tarvitse olla kemianero

Nyt Kiviniemi tietää jo, että jos auton haluaa räjäyttää palasiksi, siihen ei tarvita kymmentä räjähdekiloa. Räjäyttämistä on pitänyt opetella, jotta työtä saa tehdä.

– Ei räjäyttäjille tosin ole mitään oppikirjaa tai ammattikorkeaa. Ideat tulevat omasta päästä ja esimerkiksi Hollywood-leffoista. Monesti elokuvien katsominen menee siihen, että mietin vain, miten mikäkin räjähdys on tehty. Sitten yritän tehdä itse saman.

Autoon lisäsin vielä kuusi kiloa räjähteitä, että se varmasti räjähtää eikä vain käännä kylkeä.

Henri Kiviniemi

Voisi kuvitella, että erikoistehosteiden ammattilaisen pitää ymmärtää ainakin fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa.

– Olen niissä kaikissa kyllä tosi huono, hän tunnustaa ja nauraa.

Erikoisefektien ja näytösräjähteiden tekeminen on joka tapauksessa säädeltyä. Tarvitaan liuta erilaisia kursseja ja lupia.

Kiviniemi haki uransa alkuaikoina oppia työskentelemällä panostajana työmailla, räjäytellen kallioita ja moottoritielinjoja.

– Silloin huomasin, että se on hauskaa.

Eniten hän on kuitenkin oppinut perheensä soramontuilla, pelloilla ja metsissä. Siellä syntyvät myös Duudsonien, Stunt Freaks Teamin ja esimerkiksi Puolustusvoimien pyytämät näytöspommit.

– Otan tuotteet mukaan ja kokeilen. Kun on polttanut tuhansia litroja polttoainetta, satoja kiloja ruutia ja epäonnistunut lukemattomia kertoja, huomaa, miten homma pitää tehdä.

Henri Kiviniemi vetää lankaa pommilta.
Ennen räjäyttämistä iskee stressi. Vaikka kaikki on suunniteltu tarkasti, Kiviniemi ravaa ympäri kenttää ja tarkistaa pommien suuntauksia ja etäisyyksiä. Hanna Lumme / Yle

Miehekkyyttä pääkalloista

Aina, kun Kiviniemi edes kokeilee uudenlaista räjäytystä, siitä on ilmoitettava viranomaisille.

Esittelymielessä hän räjäyttää viiden litran bensapommin perheensä mailla soramontulla, parin kilometrin päässä kotoaan. Liikkuvana tarvikevarastona toimii pakettiauto, jonka kontista tulvahtaa ilotulitteiden ja bensiinin tuoksahdus.

Kun on polttanut tuhansia litroja polttoainetta, satoja kiloja ruutia ja epäonnistunut lukemattomia kertoja, huomaa, miten homma pitää tehdä.

Henri Kiviniemi

Tavaratilassa on laatikoita, joissa on pääkallon kuvia, ja sammuttimia.

– Pääkallot ovat miehekkäitä. Niitä on hyvä laittaa vähän joka puolelle.

Bensapommista, samanlaisesta, jollaisia Kiviniemi rakentaa usein asiakkailleenkin, kulkee piuha parinkymmenen metrin päähän autolle.

Kun kaikki on valmista, alue turvattu ja laukaisin asennettu, hän laittaa kuulosuojaimet korvilleen ja painaa nappia: fire.

Alle sekunnissa kipinät ovat sinkoilleet ja taivaalle tussahtunut tulipallo on muuttunut savuksi. Pommin lämpö tuntuu kasvoilla.

– Eikö näyttänytkin hyvältä? hän tiedustelee.

Muutamaa minuuttia myöhemmin soramontun reunalta kopistelee näkyviin kaksi hevosvaljakkoa.

– Harvoin täällä muita näkee. En tietääkseni ole koskaan onnistunut säikäyttämään ketään.

Bensapommi räjähtää ilmaan.
Mika Moksu / Yle

"En ikinä jaksa kertoa, mitä teen työkseni"

Kovin yksityiskohtaisesti Kiviniemi ei halua räjähdeaineista ja tekniikoistaan kertoa. On parempi pitää homma hieman mystisenä, ettei kuka tahansa keksi yrittää kopioida pommien tekoa.

– Näiden kanssa ei ole leikkimistä. En halua, että esimerkiksi lapset yrittävät jäljitellä.

En ikinä jaksa kertoa kenellekään, mitä teen työkseni. Eivät ne uskoisi.

Henri Kiviniemi

Kiviniemen mukaan Suomessa erikoistehostemiehen markkinat ovat rajalliset. Elokuvissa ja joissakin tv-sarjoissa räjähteitä käytetään, mutta aika vähän verrattuna muualle maailmaan.

Hän kuitenkin elättää itsensä tekemällä yrityksensä kautta erikoistehosteita ja videotuotantoja.

Vaikka muita alan tekijöitä on vain kourallinen, kilpailu on kovaa. Mokaamiselle ei ole tilaa.

Niinpä Kiviniemen ideamylly jauhaa jatkuvasti uusia ideoita.

Pommien lisäksi mielikuvitus riittää rakentamaan vaikka jauhesammutinostoskärryt, sähköesteen tai suklaapainetykin. Näitä on käyttäneet ohjelmissaan esimerkiksi Duudsonit.

Henri Kiviniemi.
– Äiti on aina hirveän huolissaan tekemisistäni. Se muistuttelee, että varovasti nyt, Henri Kiviniemi naureskelee. Hanna Lumme / Yle

Räjähdemestari rentoutuu puintilomalla

Välillä hurjapäähommista tarvitaan kuitenkin taukoa. Silloin Kiviniemi hyppää traktorin tai leikkuupuimurin hyttiin, painaa Peltorit korvilleen ja laittaa sähköpostiinsa automaattivastauksen: "olen puintilomalla".

Perheen maatilan hommat ovat lepuuttavaa vastapainoa tv-tuotantoja tekevän yrittäjän kiireisiin.

– Silloin keskityn vain viljan puimiseen.

Ja jos joku kysyy, mitä Kiviniemi tekee työkseen, hän jättää todennäköisesti kertomatta. Poikkeuksellista ammatinvalintaa on hankala selittää – ja vielä hankalampi ymmärtää.

– En ikinä jaksa kertoa kenellekään, mitä teen työkseni. Eivät ne uskoisi. Yleensä olen hiljaa tai heitän, että olen roskakuski tai leipuri.

Tosin Orimattilan maaseudulla miehen tekemiset kyllä tiedetään.

– Kai oman kylän ihmiset tietävät, mitä teen. Mutta olen ajatellut, että on parempi pysyä kulisseissa ja aika tuntemattomana.