Kekkonen määräsi virkamiehille pitkät lomat – Sipilä haluaa kumota presidentin tahdon

Yli 300 000 työntekijää nauttii päälle seitsemän viikon vuosilomasta valtiolla ja kunnilla. Hallitus ehdottaa tähän lyhennystä.

Kotimaa
Urho Kekkonen vuonna 1975.
Urho Kekkonen vuonna 1975.Yle

Minkä presidentti Urho Kekkonen asetuksella määräsi vuonna 1973 virkamiehen vuosilomaksi, sen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ässärykmentteineen halua nyt romuttaa.

Sipilän hallitus löi viime viikolla tiskiin kovat madonluvut kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Yksi keinoista on lyhentää pitkiä, erityisesti julkisen sektorin lomia 38 työpäivästä 30:een. Käytännössä se tarkoittaa, että seitsemän viikon ja kolmen päivän mittainen vuosiloma lyhenee kuusiviikkoiseksi. Se koskettaisi noin 250 000:ta kunnan palveluksessa työskentelevää ja noin 52 000:ta valtion leivissä elävää.

Myös yksityisellä sektorilla on kymmeniä tuhansia pitkälomalaisia, heitä on esimerkksi viestintä- ja finanssialoilla sekä sosiaali- ja terveyspalvelualoilla. Valtaosin eli 90-prosenttisesti yksityisen sektorin työntekijöillä on lomaa viisi viikkoa vuodessa

Jos hallituksen esitys toteutuu, romuttuu vuosikymmeniä noudatettu lomakäytäntö valtion työpaikoilla. Nykyinen käytäntö juontaa juurensa elokuuhun 1973, jolloin presidentti Urho Kekkonenhyväksyi asetuksen valtion virkamiehen vuosilomasta. Siinä määrättiin, että yli 15 vuotta taloa palvelleen vuosiloma on talvilomapidennyksen kanssa sama kuin nykyisinkin eli seitsemän viikkoa ja kolme päivää. Virkamiehet ovat siis nauttineet nykyisen mittaisista lomista jo ainakin 42 vuotta, ehkä kauemminkin. Muistitiedon mukaan virkamiehillä oli pitkiä lomia jo 1960-luvulla.

Alexander Stubb, Juha Sipilä ja Timo Soini.
Juha Sipilän hallitus tiedotti lomanlyhennysaikeista reilu viikko sitten.Henrietta Hassinen / Yle

Palkankorotuksia korvattiin lomilla

Asetustekstistä ei selviä syytä yksityissektoria pidempään lomaan. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn neuvottelupäällikkö Markku Nieminen kertoo, että syyt juontavat 1970-luvun työmarkkinatilanteeseen.

– Yksityinen sektori sai silloin suuret palkankorotukset. Valtio oli vähissä varoissa (silloinkin), eikä se voinut nokittaa vastaavilla korotuksilla. Niinpä se vaihtoi korotukset pitempään lomaan, Nieminen kertoo.

Valtion työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Seija Petrow sanoo, että syytä oli myös valtion työn luonteessa, jonka takia lomia piti siroitella muuhunkin kuin kesäkauteen. Tätä haittaa hyviteltiin pidemmällä lomalla.

Valtiohenkilöstön ammattijärjestön Pardian neuvottelujohtaja Harri Sirén arvelee, että pitkät lomat olivat ja ovat olleet vetovoimatekijä valtion leipiin. Palkoilla kun ei ole voinut niin houkutella.

Pisimmistä lomista nauttii nyt noin kaksi kolmasosaa valtion henkilöstöstä eli kaikki yli 15 vuotta kruunua palvelleet.

Kunnissa pitkät lomat 1960-luvulta lähtien

Kunnissa on nautittu pitkistä lomista yli 50 vuotta. Kuntatyönantajien neuvottelupäällikkö Sari Ojanen kertoo, että jo vuoden 1962 virkasääntömallissa kertyi lomaa kolme päivää lomanmääräytymiskuukautta kohden 15 palvelusvuoden jälkeen.

– Säännös on sama kuin nykyisin, Ojanen sanoo.

Ojasen mukaan 38 päivää lomaa on noin 60 prosentilla henkilöstöstä eli 250 000:lla. Heidän lomansa siis lyhenee, jos hallituksen aikeet toteutuvat.

– Pidemmät lomat eivät ole "kompensaatiota" alhaisemmasta palkkatasosta, vaan palkkataso kuntasektorilla on usealla alalla korkeampi kuin yksityisellä sektorilla, esimerkkeinä hoitohenkilöstö ja toimistoala, Ojanen huomauttaa.

– Olemme vuosien varrella useaan otteeseen pitäneet esillä ja neuvottelutavoitteena työajan pidentämistä kunta-alalla mutta tuloksetta, Ojanen sanoo.