Kieli on suomalaiselle pyhä – yksi poltti päreensä Savon murteeseen: "Muutin pois"

Elikkä, niinku, aikuisten oikeesti. Näiden ilmaisujen käyttö ärsyttää suomalaisia, samoin yhdyssanavirheet ja muut alkeelliset kielioppivirheet.

Kotimaa
Miten meni noin omasta mielestä?
Satu Krautsuk / Yle

Suomen kielioppi on suomalaisille hyvin herkkä asia, samoin kielen käyttö. Kysyimme lukijoilta, millaiset kielivirheet tai suomen kielen ilmaisut ärsyttävät heitä eniten.

Keskustelussa paljastui iso joukko muotisanoja ja ilmaisuja, joiden käytöstä pitäisi lukijoiden mielestä luopua.

Elikkä ja niinku

Tuota sanaa käyttävät etenkin nuoret – esimerkiksi kassa antaa rahasta takaisin: "Elikkä kaksi viisikymmentä, ole hyvä".

Niinku ja niinku sillai on sanankäytön köyhyyttä.

Elikkä se on niinku haasteellista alkaa sanomaan mitään.

Juurikin

Mistä ihmeestä tämä sana on tullut ja leviää?

Ylivoimainen inhokkini on "juurikin".

"Juurikin näin" on outo, mitä tuo -kin-liite tässä tarkoittaa?

Siistii, aikuisten oikeesti?

"Siistii" menee vielä nuorison käyttämänä, mutta keski-ikäisten olettaisi käyttävän tarkoitukseen oikeaa sanaa.

"Siis oikeesti?" ja "oikeesti?" erityisesti leuka alasloksautettuna muka hämästyksestä ovat teennnäisyyden huipentumaa. Näissäkin mitä vanhempi termin käyttäjä sitä pahemmalta tuntuu.

Kun aikuinen sanoo "aikuisten oikeesti". Mitä vit? Tekee aina mieli kysyä, että muulloinko sitten puhut täyttä potaskaa. Pikkelöidä, dressinki, talentti, limiitti, krediitti, koutsi, biitsi, ou mai kaad, vat te fak...

Yhdyssanat

Monia ärsyttävät myös kielivirheet. Etenkin yhdyssanavirheet saavat lukijat näkemään punaista, samoin pilkkuvirheet ja päätteiden puuttuminen.

Yhdyssanavirheet. Olen joutunut poistamaan Facebookissa useita kavereita näiden rikkeiden takia. Pahimmillaan räikeät kielioppivirheet voivat pilata hyvänkin päivän!

Toisinaan ärsyttävät lauseiden epätäydellisyys, kongruenssivirheet ja välimerkkien virheellinen käyttö – onhan noita.

Minun auto, hänen kirja, teidän laatikko. Käy arkisessa puhekielessä mutta kirjoitettuna antaa kuvan kirjoittajan hengenlahjojen vähyydestä.

Lukijat toivovat, että suomea äidinkielenään puhuvat hallitsisivat edes perusasiat.

Yhdyssanat, pilkut, isot tai pienet kirjaimet (varsinkin kansallisuuksissa päin prinkkalaa).

Järki lähtee ja silmissä sumenee joka kerta, kun netin myynti-ilmoituksessa lukee: "kaijuttimet". Miten tuon saa kirjoitettua väärin, kun nykyään on oikolukua ja ennakoivaa tekstinsyöttöä.

Muotisanat

Paljon palautetta tuli muotisanojen käytöstä.

Eniten ärsyttävät uudet turhat muotisanat, kuten tahtotila, kaikki rajapinta-sanat ja kaikki lähtöinen-sanat.

Pikkelöidä, dressinki, talentti, limiitti, krediitti, koutsi, biitsi, ou mai kaad, vat te fak... ja lista jatkuu.

Joitakin ottaa päähän viime aikoina yleistynyt tapa jättää kirjaimia pois sanojen edestä. Tätä tapahtuu sekä puhekielessä että kirjoitetussa kielessä.

Kirjainten pois jättäminen, kuten (g)rillaa, (t)reenaa jne. Vai olikohan Weather Girlsien "It's Raining Men" biisi sittenkin voinut olla alunperin "It's Training Men"? Järki lähtee ja silmissä sumenee joka kerta, kun netin myynti-ilmoituksessa lukee: "kaijuttimet".

Murteet ja murteettomuus

Myös murteista nousi lukijoiden keskuudessa vilkas keskustelu. Murteita pidetään sekä hyvänä että huonona asiana. Savon murre ja stadin slangi mainittiin erityisen ärsyttävinä.

Asuin jonkin aikaa pienessä Savon kunnassa. Naapurit tietysti hiukan viänsivät, mutta paikallisradion miestoimittaja mongersi murretta tuntikausia päivittäin. Uskotaan nyt vähemmälläkin Savossa oltavan. Ei Hesassakaan käytetä slangia radioselostuksiin. Muutin pois.

Olen suomen kielen opiskelija ja ymmärrän, että variaatio on luonnollinen ja tarpeellinen osa kieltä, mutta on pakko myöntää, että Stadin slangi yleensä särähtää korvaan ja pahasti.

Stadilaisille kaikki on nykyään niin mageeta, kun ennen oli vaan makeeta.

Osaa keskustelijoista harmittaa se, että monilla suomalaisilla oma kotimurre katoaa muuttaessa uudelle murrealueella.

Omaa murretta peitellään. On ihan selvä, että (esim.) kaikki helsinkiläiset eivät ole syntyneet Helsingissä. Miksi teeskennellä olevansa stadilainen, miksei voi olla ylpeä omista juurista ja antaa sen tulla esiin, edes vähän, omassa kielessäkin? En tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa viäntää niin etteivät muut ymmärrä, mutta sellaiset "semmottis/kummottis/aletahan tekemähän" -lisäykset piristävät päivää. Kieli ja sen murteet ovat rikkaus, ei häpeä.

Iso osa ihmisistä on Etelä-Suomesta, niin heidän tapansa puhua valtaa valitettavasti koko Suomen. Murteiden soisi säilyvän.

Työkseen kirjoittavat ammattilaiset

Esiin keskustelussa nostettiin myös kieltä ammatikseen käyttävien kielitaito. Siihen kaivataan parannusta.

Lähinnä ärsyttää "ammattilaisten" lisääntymään päin olevat kielioppi- ja asiavirheet. Media-alalla tulisi erityisesti kiinnitään huomiota oikeinkirjoitukseen ja selvittää sanojen merkitystä ja taustoja.

Ammatikseen kieltä käyttäviltä odotan tasokkaampaa tekstiä kuin muilta, siksi uutisten ja mainosten kirjoitusvirheet häiritsevät huomattavasti sähköpostiviestien ja keskustelupalstojen virheitä enemmän. Pilkunviilaus silloin, kun se keskittyy lillukanvarsiin, ärsyttää todella.

Myös termien käyttöön toivotaan tarkkuutta.

Välillä ärsyttää, välillä huvittaa nykyajan toimittajien yhdyssana- ja lauserakennevirheiden lisäksi täysin hukassa oleva terminologia.

Kielipoliisit

Monia ärsyttävät – vielä kielivirheitä enemmän – liian innokkaat kielipoliisit.

Minua ottaa päähän mitättömistä kielioppi- ja pilkkuvirheistä nalkutus. Teksteistä, joiden kirjoittajan viesti käy kuitenkin kaikille ilmiselväksi.

Kielipoliisien ärsyttävin piirre on argumenttien tyrmääminen kielioppivirheen perusteella. Mikään keskustelu ei etene mihinkään, jos mukana on väärällä jalalla noussut kielipoliisi.

Murteet ja uusiosanat piristävät kieltä ihanasti, joten ylenpalttinen pilkunviilaus silloin, kun se keskittyy lillukanvarsiin eli jonkun sanan "oikeaan" muotoon, ärsyttää todella.