"Törkytaidetta" Mikkelin taidemuseossa – "Tekisi mieli aina karkuun lähteä, kun näitä teoksia tuo esille"

Mikkelin taidemuseossa aukeaa perjantaina Arte Povera -näyttely, joka esittelee kuvataitelija Jussi Tukiaisen taidetta retrospektiivisesti. Esillä on 97 teosta, joista suuren osan taitelija on työstänyt erilaisista kierrätysmateriaaleista omistamassaan rapistuvassa kyläkoulussa.

kulttuuri
Jussi Tukiainen teostensa ympäröimänä.
Yle/ Juha Kaita-aho

Mikkelin taidemuseon katosta roikkuu laivoja. Yhden purren runkona toimii vanha luistin, toisessa peräsimen virkaa suorittaa tupakkapiippu. Kuvataiteilija Jussi Tukiainen tunnetaan erityisesti kierrätysmateriaaleista tekemistään laivoista.

Näyttelytilassa on esillä myös lukuisia muita teoksia. Suurinta osaa yhdistää se, että ne on rakennettu pois heitetystä romusta. Taiteilijan rakkaimpia työstömateriaaleja ovat puun ohella vanhat, patinoituneet työkalut ja ruostuneet raudat. Muoviin hän ei koske.

Kritiikki ei kosketa

Näin laajasti Tukiaisen vinksahtaneita teoksia ei ole aiemmin ollut esillä. Taiteilija itse odottaa näyttelyn aukeamista kauhun sekaisin tuntein. Teokset kun tuovat hänen mukaansa yleisön nähtäville tekijän sielun.

– Tekisi mieli aina karkuun lähteä, kun näitä teoksia tuo esille.

Miltei viidenkymmenen vuoden taiteilijauran tehnyt Tukiainen on kuitenkin joutunut tottumaan siihen, että yleisö pääsee tirkistelemään miehen sielunmaisemaan. Näyttelyitä on ollut ympäri Suomea.

– Kyllä tähän on tottunut ja kritiikistä en välitä mitään.

Taideteokset syntyvät vanhalla kyläkoululla

Länsirannikolta kotoisin oleva Tukiainen muutti 1980-luvulla tasaista peltomaisemaa pakoon Etelä-Savoon. Taiteellinen tukikohta löytyi Kattilamäen kyläkoululta Kerimäeltä. Siellä Tukiainen työskentelee yhä, vaikka rakennus lahoaakin pikkuhiljaa ympärillä.

Inspiraation Tukiainen kerää romutaiteeseensa politiikasta, uskonnosta, urheilusta ja uskonnosta.

– Kaikesta, mikä minua harmittaa tai mistä olen iloinen. Iloisia asioita täällä ei tosin paljoa ole esillä.

Teokset saavat usein syntynsä synkistä yhteiskunnallisista aiheista. Taitelija kuitenkin tarkastelee kohteitaan humoristisesta vinkkelistä lieventääkseen niiden sanomaa. Teosten huumori on usein ironiasävytteistä ja mustaa.

Vaikka Tukiaisella on takanaan pitkä ura, ei hän koe tyyliinsä vuosien saatossa juuri muuttuneen.

– Tuskin se on muuttunut miksikään. Samanlaista törkytaidetta se on ollut koko ajan.