Kotipiha on syksylläkin aarreaitta villien makujen ystäville

Lähiluonto on vielä loppukesän ja alkusyksynkin aikana varsinainen aarreaitta villiruuan ystäville. Villiyrttiasiantuntija Ossi Paloneva esittelee juuri pihamaalta kerättyjä pihasaunion nuppuja, vuohenputken ja vesiheinän versoja. Lasissa tuoksuu vuorenkilven tummuneista lehdistä haudutettua teetä.

luonto
Ossi Paloneva
Ossi PalonevaAntti Haavisto / Yle

Ossi Paloneva sanoo, että hänestä tuli kokki ja villiyrttiasiantuntija vähän vahingossa. Paloneva on opiskellut oikeustieteitä ja luovaa kirjoittamista, kirjoittanut romaanin ja saanut kunniamaininnan J.H. Erkon kirjoituskilpailussa. Runous veti puoleensa, mutta niin myös ruoka. Ruuanlaitosta hän on ollut kiinnostunut lapsesta lähtien.

– Minulla on huomattavan suuri kiinnostus sitä kohtaan, mitä kaikkea luonnosta voi syödä. Kokkaan mitä haluan, ja toivon, että muut arvostavat sitä, toteaa Paloneva.

Villiruoka kiinnostaa myös ravintolassa

Vaasalaissyntyinen Paloneva on ollut kokkina helsinkiläisissä ravintoloissa. Tänä syksynä hän avasi Vaasassa villiruokaan erikoistuneen Pop up - ravintolan. Pääraaka-aineet ravintolaan kerätään luonnosta.

– Kauhea homma on, että saa tarpeeksi tavaraa lautaselle, Ossi Paloneva naurahtaa. Paloneva on kuitenkin ilokseen voinut huomata, että urakoiminen kannattaa. Pop up -ravintolassa on riittänyt asiakkaita. Villiruoka kiinnostaa.

Monella on väärä mielikuva villiruuasta.

– Ihmiset mieltävät helposti, että villiyrttien käyttäminen tarkoittaa voikukan lehtien rouskuttamista, mutta omasta mielestäni juuri voikukka ei ole mitenkään erityisen hyvää.

Pitää tietää mitä etsii

Helposti myös ajatellaan, että ruuan ja yrttien kerääminen luonnosta on vaivalloista ja työlästä. Ossi Paloneva todistaa toista. Hän on kerännyt pöydän täyteen kasveja vaasalaisen omakotitalon pihalta.

– Kaikki nämä keräsin aamulla kotoa lähtiessäni äidin omakotitalon pihasta. Vuohenputkea, vesiheinää, pihasauniota, maahumalaa ja siankärsämöä... Ei vaadi kymmenen kilometrin samoamista, että löytää tälllaisia aarteita. Pitää ainoastaan tietää, mitä etsii.

Monet Palonevan esittelemät kasvit ovat hyvin yleisiä suomalaisissa pihoissa ja useimmat tunnistavat ne, vaikka eivät välttämättä niiden nimiä tiedäkään. Esimerkiksi vesiheinä on jokaiselle kotipuutarhurille liiankin tuttu kukkapenkkien ja kasvimaiden rikkaruoho, joka kasvattaa vauhdilla versoa pitkin kesää. Ossi Palonevan mukaan vesiheinä on erinomainen salaattivihannes, "todella freesi".

– Vesiheinää eli pihatähtimöä tulee kasvimaahan ensimmäisten joukossa. Kasvi on erittäin hyvänmakuinen, hernemäinen.

Vuohenputki maistuu vihreältä

Vuohenputken versoja Paloneva suosittelee käyttämään sellaisenaan salaatissa ihan jo niiden kauniin ulkonäönkin vuoksi. Nuoria versoja löytyy pitkin kesää ja vielä syksymmälläkin esimerkiksi niiteltyiltä alueilta. Vuohenputken makua Paloneva luonnehtii "aika vihreäksi ja hauskalla tavalla kirpeäksi".

– Hyvin tyypillinen vihreä maku. Kun vuohenputken kuivaa ja jauhaa viherjauheeksi, voi sitä käyttää monipuolisesti.

Parkkipaikkojen reunuskasvia pihasauniota Ossi Paloneva kehuu erityisen aromikkaaksi.

villiyrttejä
Vasemmalla maahumala, keskellä pihasaunio, oikealla vesiheinä.Antti Haavisto / Yle

– Lehdetkin ovat syötäviä, mutta parasta pihasauniossa on nuppu, se puolen pikkurillin kokoinen pallukka. Kun pihasauniota syö, alussa on jotain pientä terävyyttä, mutta sen jälkeen vain pelkkiä hyviä makuja, vähän eukalyptusta.

Maahumala ja siankärsämö puolestaan ovat enemmän maustekasveja ja sellaisenaan aika ärhäköitä.

– Mausteena tällaiset voimakkaammat yrtit ovat loistavia. Laitoin pikkusärkeä lasipurkkiin, lisäsin vähän suolaa ja öljyä ja sitten tätä maahumalaa, umpioin yön yli ja tarjoilin ravintolassa viime viikolla alkuruuassa. Maahumala antoi siihen todella hienon pikantin maun.

Krassin siemen - mieletön makupommi

Syksyn varsinainen makupommi on Ossi Palonevan mukaan kuitenkin pensaskrassin siemen. Pensaskrassi ei kasva villinä luonnossa, mutta sitä on helppo kasvattaa, se on perinteinen ja yleinen yksivuotinen suomalaisten kotipihojen koristekasvi, jonka värikkäät kukatkin ovat syötäviä.

– Tämä siemen on minulle ihan uusi tuttavuus ja aivan sairaan hyvä, mieletön makupommi, pippurinen, melkein wasabinen. Jos sushia laittaa, niin näitä voisi pyöräyttää blenderissä siihen kylkeen ja hyvin toimii, lupaa Paloneva.

Toinen kotipihojen yleinen, ei luonnonvarainen kasvi, jonka Paloneva on ottanut hyötykäyttöön, on vuorenkilpi. Siitä hän taikoo herkullista juomaa. Paloneva käyttää teehensä vuorenkilven edellisvuotisia tummia lehtiä, jotka ovat fermentoituneet vihreiden lehtien alla.

– Ne olen pessyt ja niistä hauduttanut teen. Viilennän juoman ja lisään siihen vähän maitoa. Tuloksena on tosi aromaattinen juoma, jonka maku on juureva, jostain kahvin ja teen välistä, kuvailee Paloneva.

Tunnistamiseen löytyy työkaluja

Ossi Paloneva suosittelee matkaa villiyrttien makujen maailmaan. Luonto on ehtymätön lähde eikä siellä tarvitse tyytyä pelkkiin voikukkiin. Tärkeää on kuitenkin oppia tuntemaan kasvit ja tietää, mitä luonnosta maistelee ja syö. Kasvien tunnistamisessa netti on korvaamaton apuväline.

– Tietoa on saatavilla vaikka kuinka paljon ja esimerkiksi verkosta löytyvä Luontoportin (siirryt toiseen palveluun) tunnistamistyökalu on aivan loistava apuväline, vinkkaa Ossi Paloneva.