Hetki ennen hyppyä tunnelataus on tärkeintä – puomille mennään "nuppi nollilla"

Mäkihyppytornin ylälämpiössä urheilija ei mieti enää yksityiskohtia, vaan keskittyy tulevaan suoritukseen ja pyrkii kuvittelemaan onnistuneen suorituksen. Henkinen valmistautuminen on äärimmäisen tärkeää, sanoo mäkihyppyvalmentaja Kari Pätäri.

urheilu
Mäkihyppääjä Vuokatin Vuokatinvaaran K-90-mäessä.
Julia Sieppi / Yle

Henkinen puoli on mäkihyppääjälle äärimmäisen tärkeä, sillä suorituksen ratkaisevan vaiheen, eli ponnistamisen täytyy tulla selkäytimestä. Mäkihyppyvalmentaja Kari Pätäri kertoo, että kilpailupäivän henkilökohtaisia rutiineja hiotaan usein yhdessä psyykkisen valmentajan kanssa.

Ennen kilpailua toiset kaipaavat omaa rauhaa, toiset sosiaalista ympäristöä. Kun urheilija menee mäelle, tietyt rutiinit pyritään vakioimaan alkuverryttelystä lähtien, niin että tunnelataus virittyy pikkuhiljaa itse kilpailusuoritusta varten.

Tornissa urheilija keskittyy tulevaan, mutta puomilla yksityiskohdat täytyy unohtaa.

– Kun siellä tornissa ollaan, pyritään luomaan mielikuva tulevasta tulevasta suorituksesta positiivisessa mielessä. Puomilla sitten nuppi nollille ja antaa suorituksen vain tulla.

– Hyppyrin reunalla nopeutta on 90–105 kilometriä tunnissa, joten sitä on valtavan vaikea kontrolloida, Pätäri jatkaa.

Lämpiössä ei rupatella

Hyppyritornin ylälämpiössä hyppyvuoroaan saattaa odotella parikymmentä hyppääjää. Jännittyneessä tilanteessa kilpakumppanien kanssa jutteleminen ei ole välttämättä suositeltavaa.

Kun urheilija menee puomille, pyritään että hän ei enää kontrolloi mitään yksityiskohtaa.

Kari Pätäri

Jo harjoittelussa pyritään luomaan kilpailunoloinen tunnelma, vaikka tavallisten treenikavereiden kesken kuulumisia saatetaan vaihtaakin.

– Sitten tilanne kääntyy radikaalisti, kun ollaan jossain kansainvälisissä kisoissa. Henkilökohtaista kontaktia ei välttämättä tule missään muodossa, eikä se ole edes toivottavaa.

– Ajatuksena on keskittyä vain omaan tekemiseen ja pyrkiä poistamaan kaikki ulkoiset tekijät, Pätäri toteaa.

Henkilökohtaiselta valmentajalta vaatii pelisilmää aistia, minkälainen tunnetila urheilijalla on.

– Urheilijoissa on ylipäätään ylilatautujia ja alilatautujia. Jotkut vaativat aktivoimista ja toiset latautumista. Se on täyttä psykologiaa, että osaa käsitellä ja tunnistaa urheilijan tunnetilan ja pyrkiä muokkaamaan siitä optimaalisen, valmentaja toteaa.