Näkökulma: Kreikka äänestää, muuttuuko mikään?

Kun Kreikka käy uurnille, ei velanhoidon kannalta ole luvassa suuria muutoksia. Kumpikaan mielipidemittauksia johtavista puolueista ei ole myöskään irtoamassa eurosta, kirjoittaa Yle Uutisten taloustoimittaja Tytti Sulander.

Näkökulmat
Tytti Sulander
Tytti SulanderYle

Eurooppa jännittää sunnuntaina Kreikan vaaleja, mutta mistä syystä? Kiinnostus on tällä kertaa ehkä enemmän poliittista kuin talouspoliittista, sillä vaalit taitekohtana tarjoavat aina mahdollisuuden jonkinasteiseen sekasortoon, jota kukaan ei Euroopassa toivo.

Kreikan vaaleissa ei nyt olekaan kyse siitä, pysyykö maa eurossa ja maksaako se velkansa. Kreikka on jo naulattu kiinni kolmanteen velkaohjelmaan, eikä velanhoidon kannalta mikään ole muuttumassa.

Niin vasemmiston Syriza kuin konservatiivien Uusi Demokratiakin haluavat kumpikin Kreikan pysyvän myös eurossa. Jompikumpi niistä nousee mielipidemittausten mukaan hallituksen muodostajaksi, eli uusi hallitus, jos sellainen on syntyäkseen, haluaa pitää Kreikan yhä eurossa.

Sunnuntain vaalit voivat ratkaista joitakin velkaohjelman detaljeja, kuten sen, mihin säästökohteisiin uusi hallitus keskittyy. Velkaohjelman ehtoja Kreikan uusi hallitus ei yksin pysty muuttamaan.

Jos miettii, mikä Kreikan velanhoidossa voisi muuttua, pitää kohdistaa katse Saksaan. Eikä Saksan linja ole mainittavasti muuttunut.

Angela Merkel hoitaa koko Euroopan taloutta kuten schwaabilainen kotirouva, sivalsi Suomessa vieraillut talouden nobelisti Joseph Stiglitz. Hän tarkoitti sillä Saksan ylenpalttista säästöintoa ja varovaisuutta, joista on tehty hyve.

Schwaabilaisuudesta (schwäbisch) puhutaan Saksassa, kun tarkoitetaan jotain oikein perussaksalaista. Muinainen Schwaabia paikallistuu Lounais-Saksaan, Baden-Württembergin ja Stuttgartin alueelle, jossa asuvien paksua murretta on jopa saksalaisten itsensä vaikea ymmärtää.

Stiglitzin oli puolestaan vaikea ymmärtää, mikseivät eurooppalaiset voi antaa anteeksi Kreikan velkoja. ”Sillä eivät he maksa takaisin ja se on vain tosiasioiden tunnustamista”, nobelisti totesi.

Kreikan kolmas velkaohjelma on kolmivuotinen ja noin 86 miljardin euron kokoinen. Euromaat päätyivät siihen elokuussa, jotta Kreikka selviäisi velvoitteistaan. Lainan ehtona on, että Kreikan talouden ja hallinnon uudistaminen jatkuu.

Kreikan kokonaisvelka ylittää 300 miljardia euroa ja on liki 180 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Stiglitz ja moni muukin pelkää Kreikan ajautuvan joka tapauksessa ennen pitkää poliittiseen sekasortoon, jos velkoja ei järjestellä uudelleen ja talouskasvu ei pääse alkamaan. Nobelisti vaatii ainakin Kreikalta vaadittavan julkisen talouden ylijäämätavoitteen pienentämistä.

Jollei näissä vaaleissa saada aikaan toimivaa hallitusta – ja se on aivan todellinen uhka – ajaudutaan Kreikassa jälleen uusiin vaaleihin. Aikaa kuluu, eikä uusista talousuudistuksista ole tietoakaan. Onko sekasorto silloin lähempänä?

Angela Merkel tunnetusti tarkistaa kantojaan eikä häpeile kääntää bleiseriään toisinpäin, jos tilanne on muuttunut. En ehdota, mutta kysyn: pitäisikö Kreikka-kantoja tarkistaa, vai odotetaanko lisää vaaleja?