Laila Pullisen veistospuistossa taas tuhotöitä: Keskeneräinen teos varastettiin, ateljeeta valeltiin sytytysnesteellä

Kuvanveistäjä Laila Pullisen koti ja elämäntyötä esittelevä Nissbackan kartanon veistospuisto on ollut viime vuosina toistuvasti tuhotöiden kohteena. Tähän asti vahingot ovat olleet enimmäkseen töhrimistä ja rikottuja ikkunoita, mutta nyt pihasta on viety taiteilijan kahden vuoden ajan työstämä keskeneräinen veistos. Lisäksi Pullisen ateljeen ulkopilarit oli valeltu sytytysnesteellä ja yritetty polttaa.

Kotimaa
Nissbackan kartanon veistospuisto
Vesa Aaltonen

– Surullinen ja helvetin vihainen, kuvailee tuntojaan Nissbackan veistospuiston kuraattori, Laila Pullisen poika Jean Ramsay.

Viime vuosina Ramsay on ehtinyt jo turtua häiriköintiin ja silmittömään sotkemiseen. Kartanon rakennusten ikkunoita on rikottu, mökkiin murtauduttu, graffiteja tehty ja pikkupojat ovat yrittäneet sytyttää maakellarin tuleen. Veistokset ovat kuitenkin saaneet olla enimmäkseen rauhassa. Viimeisin tihutyö ylitti kipukynnyksen. Viime viikolla, ilmeisesti tiistai- tai keskiviikkoiltana Pullisen työhuoneen edestä oli viety 60-senttiä korkea kalkkikivinen veistos, jolla on painoa vähintään 30 kiloa. Sellaista ei huvin vuoksi kanniskella pidempiä matkoja.

Peruuttelujäljistä päätellen vorot olivatkin autolla liikkeellä. Teoksen varastamisen lisäksi tekijät olivat valelleet ateljeen ulkopilareita sytytysnesteellä, repineet ruohoa ja silpineet puuta sytykkeeksi ja yrittäneet tuikata tuleen. Koska pilarit ovat kiveä, jäivät palovahingot vähäisiksi.

Tämä ei ole mitään dorkien kakaroiden söhrimistä, vaan tahallista toimintaa

Nissbackan kuraattori Jean Ramsay

– Aikuiset liikkuvat autolla, joten voi olettaa, että asialla on ollut ihan oikeustoimikelpoisia ihmisiä. Silloin tämä ei ole mitään dorkien kakaroiden söhrimistä, vaan tahallista toimintaa. Meni hetken aikaa, että huomasimme veistoksen kadonneen, sillä Laila luuli minun siirtäneen sen sisätiloihin. Ehkä se on madaltanut varkauskynnystä, että teos oli ulkona työtilan edessä. Siinä aiemmat työn alla olevat kivet ovat saaneet olla rauhassa 30 vuoden aikana, manaa Ramsay.

Ramsay arvelee, että teos on saatettu tuhota. Kalkkikivi imee sytytysnestettä kuin sokeripala ja kiveä on kautta aikojen työstetty rapauttamalla sitä tulella ja sitten hajottamalla.

Yksi viimeisistä töistä

Taiteilijalla on ikää jo 83 vuotta, eikä terveys enää salli työskentelyä entiseen malliin. Kadonnutta teosta Pullinen oli työstänyt vähitellen jo kaksi kesää. Teos on luultavasti yksi viimeisiä, jotka Pullinen tekee, ja sen arvo on muutakin kuin rahallista, painottaa Ramsay.

– Se oli kaunis, uniikki kivi, josta hän oli saanut esiin hienoja juttuja. Sen arvon määrittelyssä arvioidaan käytettyä työaikaa, taiteilijan ikää ja suhdetta muuhun tuotantoon. Ei se alle kymppitonnia ole. Tehty työ on mennyttä, ja se tekee taiteilijan voimattomaksi ja surulliseksi. En tiedä ryhtyykö hän enää tuon kokoiseen kiveen.

Tehty työ on mennyttä, ja se tekee taiteilijan voimattomaksi ja surulliseksi. En tiedä ryhtyykö hän enää tuon kokoiseen kiveen.

Nissbackan kuraattori Jean Ramsay

Kartanon kylkeen kasvava Hakunila ja Vantaan kaavoituspaineet ovat pistäneet Nissbackan ahtaalle moneen kertaan vuosien varrella. Laila Pullisen kärkevät kannanotot kaupungin suunnitelmiin ovat usein johtaneet suukopuun taiteilijan ja Vantaan virkamiesjohdon välillä ja ärsyttäneet monia muitakin. Ramsayn mielestä tuskin on sattumaa, että ilkivalta on usein ajoittunut tällaisten kiistojen keskiöön. Nyt vääntöä käydään harjoitusjalkapallohallista, jota sommitellaan viereiseen urheilupuistoon. Nissbackan väki on vastustanut sen sijaintia kaikissa oikeusasteissa.

– Kun kaava oli auki 90-luvun lopulla, katkottiin länsirinteestä jalopuun taimia ja mökin vuokralaisen auto poltettiin. Sitten silloinen ympäristöministeri teki suojelupäätöksen ja vihelsi pelin poikki. Nyt on taas poltettu paikkoja ja heilutettu vesuria, kun rakennuslupaa käsitellään, mutta yhteyttä on tietenkin vaikea osoittaa. Veistospuistoa yritetään nyhertää joka suunnalta.