"Ainoa pelko liittyi työpaikkojen menettämiseen" – pastori muistelee pakolaisten saapumista 1990-luvulla

Nykyisin Saloon kuuluvassa Perniössä alettiin majoittaa turvapaikanhakijoita juuri ennen 1990-luvun lamaa. Perniön vastaanottokeskus on jo lakkautettu, mutta Salon Halikkoon on tulossa vastaanottokeskus, jota vastustetaan kovasti.

turvapaikanhakijat
Turvapaikanhakijat kävelevät Unkarin ja Serbian rajan tuntumassa Roszken kaupungin lähellä.
Eurooppaan pyrkivät turvapaikanhakijat kävelevät Unkarin ja Serbian rajan tuntumassa Roszken kaupungin lähellä 13. syyskuuta. Pidemmällä reitin varrella Saksa on aloittanut rajatarkastukset.Balazs Mohai / EPA

Suomeen alkoi tulla suuria määriä pakolaisia 1990-luvun alussa. Heitä varten alettiin nopeasti perustaa vastaanottokeskuksia, niistä yksi Perniöön.

Valtion omistamissa tiloissa toimi alkoholistiparantola, jossa työntekijät olivat valmiina. Rakennus voitiin ottaa nopeasti pakolaisten käyttöön. Alkoholistiparantolan asukkaat siirrettiin muualle ja rakennus täytettiin pakolaisilla, jotka olivat siihen aikaan pääosin somaleita.

– Luulen, että kunnalta ei kauheasti kysytty. Eikä meiltä muiltakaan. Kun pakolaiset olivat tulleet, ihmeteltiin, mitä oli tapahtunut, muistelee aluekappalainen Juha Hekkala Salon seurakunnasta.

Hekkala työskenteli tuolloin Perniössä ja oli yksi heistä, jotka olivat vastaanottokeskuksen asukkaiden kanssa paljon tekemisissä. Hän muun muassa järjesti turvapaikanhakijoille ja perniöläisnuorille yhteisiä tutustumisiltoja.

– Muistan, että eräs nuori mies esitteli omaa kotimaataan, Somaliaa, suomen kielellä. He olivat olleet kolme kuukautta Suomessa. Motivaatio saada oma elämä kuntoon oli ällistyttävää, Hekkala muistelee.

Tunnelma pääosin positiivinen

Juha Hekkala kertoo, että vaikka 6 000 asukkaan kuntaan tuli 200 asukkaan vastaanottokeskus, jatkui elämä normaalisti.

Ihmiset olivat erilaisia, ja heitä vähän ihmeteltiin, mutta siinä ei ollut negatiivista sävyä.

Juha Hekkala

– Ihmiset olivat erilaisia, ja heitä vähän ihmeteltiin, mutta siinä ei ollut negatiivista sävyä. Tänä päivä keskustelussa olevaa vihabuumia ei ollut, eikä järjestäytynyttä vastarintaa syntynyt.

Salon Halikkoon tulossa olevaa vastaanottokeskusta vastustetaan kovasti, ja ilmapiiri turvapaikanhakijoita kohtaan on ainakin osin negatiivinen.

– Luulen, etteivät salolaiset edes tiedä, että täällä toimi yli 15 vuotta vastaanottokeskus. Tai sitten he eivät enää muista. Tuntuu pöyristyttävältä lukea kommentteja lehdistä. Ne ovat ihan eri maailmassa kuin missä täällä on eletty, Hekkala ihmettelee.

Someaika muuttanut tilannetta

Osansa asiassa on monin tavoin muuttuneella maailmalla. Tiedonvälitys on helpottunut ja vaikuttanut siihen, miten helposti negatiiviset asenteet lähtevät leviämään.

Somessa on helppo synnyttää ryhmittymiä ja markkinoida sekä oikeaa että väärää tietoa.

Juha Hekkala

– Silloin ei ollut uskonnollista vastakkainasettelua eikä epäluuloa, Hekkala muistelee.

Yksittäisiä negatiivisia mielipiteitä oli Perniön vastaanottokeskuksenkin aikoihin, mutta ne pysyivät lankapuhelinaikana, ennen sosiaalista mediaa pienemmän piirin tiedossa.

– Somessa on helppo synnyttää ryhmittymiä ja markkinoida sekä oikeaa että väärää tietoa. Sitä ei kukaan pysty kontrolloimaan.

Lama teki peloista erilaisia

Tänä päivänä puhutaan paljon pelosta.Ihmiset ovat huolissaanomasta ja perheensä turvallisuudesta, jos kodin lähistölle perustetaan vastaanottokeskus tai hätämajoitustila. Juha Hekkala ei muista, että Perniössä olisi oltu huolissaan turvallisuudesta.

Jos pitäisi joku pelko siihen liittää, se ei ollut pelko turvallisuudesta vaan pelko työpaikkojen menettämisestä.

Juha Hekkala

– Jos pitäisi joku pelko siihen liittää, se ei ollut pelko turvallisuudesta vaan pelko työpaikkojen menettämisestä, Hekkala kertoo.

Kun vastaanottokeskus perustettiin vuonna 1991 Perniöön, oltiin juuri vajoamassa 90-luvun syvään lamaan. Ihmiset pelkäsivät, että turvapaikanhakijat vievät viimeisetkin työpaikat.

Kun pakolaiset tulivat Perniöön, heidän ei annettu tehdä mitään, jotteivät he vain veisi suomalaisilta työpaikkoja. He eivät saaneet siivota, eivätkä edes laittaa ruokaa itse.

– Muistan jutelleeni yhden diplomiekonomin kanssa. Hänellä oli tutkinto Mogadishun ja Rooman yliopistoista, ja hän ihmetteli, miksei täällä saa tehdä töitä. Silloin muslimimiehet kokivat loukkaavana, että he saivat ilmaista rahaa, mutta heiltä kiellettiin työnteko. He eivät saaneet edes mennä keräämään kurkkuja kasvihuoneilta, vaikka he olisivat halunneet.

Juha Hekkala
Juha HekkalaPaula Koskinen / Yle

Vastaanottokeskus elävöitti Perniötä

Perniön vastaanottokeskus lakkautettiin vuonna 2007, sillä keskukselle ei ollut enää tarvetta.

Vastaanottokeskus tuo alueelle oman elävän panoksensa ja luo kokonaan uutta, mitä ei aikaisemmin ole ollut.

Juha Hekkala

Nyt vastaanottokeskukset pullistelevat ja uusista on huutava pula. Hekkalaepäilee, että jos Perniöön nykypäivänä perustettaisiin vastaanottokeskus, se ei aiheuttaisi suurta vastarintaa.

– Luulen, että ihmiset olisivat iloisia, että sinne pääsisi töihin. Voisimme saada yhden kyläkoulun lisää. Someen saattaisi tulla muutama negatiivinen kirjoittelu, mutta ei se tällaista vyöryä aiheuttaisi.

Hekkalan mielestä vastaanottokeskus voisi olla Perniölle hyvä asia.

– Täytyy muistaa, että aina, kun alueelle tulee uusia ihmisiä, se tuo mukanaan taloudellista viriliteettiä. Perniössä sen ainakin aikoinaan huomasi, että varsinkin sitten, kun taloudelliset ajat paranivat, koko yhteisö elävöityi.