Opettaja istuttaisi kaikki lapset samalle uskontotunnille

Harvalla seurakuntalaisella on minkäänlaista suhdetta kirkkoon. Yhteiskunta on maallistunut, mutta samaan aikaan eri uskonnot ja kulttuurien kohtaamiset puhuttavat paljon. Uskonnonopettaja haluaisikin muokata koulun uskontotunneista yleissivistävän aineen.

Kotimaa
Lapsia oppitunnilla.
Yle

Yli kuusituhatta ihmistä on allekirjoittanut kansalaisaloitteen (siirryt toiseen palveluun), jossa vaaditaan, että peruskoulujen uskontotunnit muutettaisiin kaikille oppilaille soveltuviksi.

Suomessa on aika uudistaa katsomusopetus ja sallia kaikille oppilaille yhteinen katsomusoppiaine. Oppilaita erottelevasta ja erilaisuutta korostavasta järjestelmästä tulee siirtyä yhteisölliseen opetustapaan. Etiikkaa ja uskontoja tulee voida opettaa niin, että kaikki luokan oppilaat osallistuvat yhdessä pohdiskeluun.

Helsinkiläinen uskonnonopettaja Mikko Taristo seisoo saman ajatuksen takana. Suutarilan yläasteen opettaja on karsinut omassa opetuksessaan tunnustuksellisuuden täysin pois.

– Opetussuunnitelmat tietysti sitovat työtäni, mutta koen, että suunnitelma tukee linjaani. Uskonto on yleissivistävä aine, ja sitä voidaan opettaa helposti ilman, että väitetään minkään olevan totta. Yläasteella voidaan hyvin neutraalisti käydä läpi eri uskontoja, Euroopan kirkkohistoriaa ja etiikan kysymyksiä, Taristo sanoo.

Se oli opetus minulle, että tämä eriyttäminen ei palvele tosi elämää.

Mikko Taristo

Mikko Tariston henkilökohtaisessa tarinassa tiivistyy pitkälti suomalaisten yhteiskunnan uskonnollisuuden muutos, maallistuva kehitys. Taristo opiskeli teologiaa, suuntasi papin uralle, kunnes oma katsomus muuttui. Hän jatkoi teologian opintoja, mutta valitsi uskonnon opettajan linjan.

– Tein viime vuodet uraa kaupan puolella, mutta lähdin hakemaan älyllisiä haasteita ja otin käyttöön olemassa olevan opettajankoulutukseni. Olen ollut uskonnon opettajana nyt pari vuotta, Taristo kertoo ja sanoo ratkaisun tuntuvan oikealta.

Kaikki saman pöydän ääreen

Mikko Taristo kertoo, että ammattikunnan sisällä käydään keskustelua uskontotuntien tunnustuksellisuudesta.

– Mutta kenttä on aika hajanainen. Sekä kannattajien että vastustajien perustelut näkemyksilleen ovat hyvin moninaiset. Olen itse vähän allergisoitunut uskonnon opettajien keskusteluihin – kotona kyllä juttelen ajoittain aiheesta, koska olen naimisissa uskonnon opettajan kanssa, Taristo naurahtaa.

Uskonto on yleissivistävä aine, ja sitä voidaan opettaa helposti ilman, että väitetään minkään olevan totta.

Mikko Taristo

Hän itse siis kannattaa oman uskonnon opetuksesta luopumisesta.

– Oppiaine tulisi muuntaa sellaiseksi, että se sopii kaikille. Uskonnollista yleissivistystä tarvitaan, ja sitä saisi opettaa kaikille samalla tavalla. Samat paketit, jotka ovat jo nyt opetussuunnitelmassa, voisivat säilyä tietyillä muokkauksilla.

Yläasteen opetussisällön kohdalla kysymys on helpompi ratkaistava, alakoulun opetussuunnitelmaa Taristo ei tarkkaan tunne, mutta uskoo, että myös pienemmille opetetuissa Raamatun tarinoissa on hyvä pohja neutraalille uskonnonopetukselle.

– Käsitykseni mukaan alakoulun uskontotuntien opetussuunnitelmassa on ongelmallisia elementtejä. Mutta alakoulussa kertomuksellisuus on hieno asia. Raamatun kertomukset ovat isoja kertomuksia, joita on hyvä opetella, ne kuuluvat yleissivistykseen. Ei suomalaista ja eurooppalaista kulttuuria pysty tuntemaan tuntematta näitä kertomuksia, jotka ovat siellä kulttuurin pohjalla. Ja näitä kertomuksia löytyy kaikista isoista uskonnoista.

Liika varovaisuus pois

Koulujen ja päiväkotien uskonnollisista juhlahetkistä ja perinteistä on keskusteltu jo vuosia. Usein keskustelun ja tapojen uudistamisen ytimessä on ollut arjen neutralisoiminen kaikkia uskontokuntia kunnioittavaksi.

– Mutta on melkoinen väärinkäsitys, kun nähdään, että koulun uskonnonopetuksen tunnustuksellisiin elementteihin liittyisi kritiikkiä maahanmuuttajien takia. Se tulee enemmänkin oman yhteiskuntamme maallistumisen myötä, Mikko Taristo kommentoi kokemuksiensa pohjalta.

Hänen työmaallaan Suutarilan yläkoulussa tunnustuksellisuudesta on tullut vähän, jos mitään palautetta vanhemmilta. Taristo arvelee tilanteen johtuvan myös siitä, että koululla on hyvin vähän uskonnollisia tilaisuuksia.

Uskonnollista yleissivistystä tarvitaan ja sitä saisi opettaa kaikille ja samalla tavalla. Samat paketit, jotka ovat jo nyt opetussuunnitelmassa, voisivat säilyä tietyillä muokkauksilla.

Mikko Taristo

Suutarilan yläasteella suurin osa lapsista käy evankelisluterilaisten uskontotunneilla, mutta omat tunnit järjestetään myös ortodokseille, islaminuskoisille sekä elämänkatsomustietoa opiskeleville.

– Jokunen Jehovan todistajakin koulussamme on, mutta heidän uskonnon opetuksensa tapahtuu heidän omissa yhteisöissään.

Mikko Taristo uskoo, että liika eriyttäminen, esimerkiksi uskonnontuntien kohdalla, lisää vieraantuntua eikä edesauta kulttuurien kohtaamista.

– Maahanmuuttajat ovat niin uusi asia, että näkee usein, kuinka ylivarotaan vaikka sitä, että emme loukkaisia muslimeja. Täällähän vaadittiin takavuosina muun muassa betoniporsaiden poistamista, että emme loukkaisi muslimeja. Ihmisiähän kaikki olemme, vaikka onkin erilaiset näkemykset joistakin asioista, Taristo huomauttaa.

Taristolla itsellään oli hieno kokemus koulussa, kun muslimipoika pyysi päästä mukaan yhdelle evankelisluterilaisten uskontotunnille.

– Olimme juuri opiskelleet islamin uskonnon perustietoa ja haastattelimme muslimipoikaa opiskelemistamme asioista. Oli jännä huomata, että seiskaluokkalaiset oivalsivat vasta siinä tilanteessa, että hetkinen, tämä islam on sama uskonto, jota tämä kaveri harjoittaa.

– En ollut tajunnut, että nämä oppilaat eivät pysty sitä sen vertaa viemään tosi elämään. Se oli opetus minulle, että tämä eriyttäminen ei palvele tosi elämää.