Pielisjärven Höntönvaarasta senaattoriksi Japaniin – Marutei Tsurunen julkaisi muistelmansa

Eläkkeelle jäänyt suomalaissyntyinen senaattori Marutei Tsurunen kertoo muistelmissaan, miten päätyi Pielisjärven pitäjän Höntönvaarasta Japaniin, ja maan ensimmäiseksi ulkomaalaissyntyiseksi senaattoriksi. Muistelmat kertovat myös kulttuurieroista, siitä miksi Japanissa puhutaan kuolleille ja miksi naisten paikka on yhä kotona.

Kotimaa
Marutei Tsurunen
Marutei Tsurunen Everett Kennedy Brown / EPA

Tänä päivänä hänen nimensä on Marutei Tsurunen, ja hän on tehnyt historiaa olemalla ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen kansanedustaja Japanissa. Tsurunen, alkujaan Martti Turunen, kertoo tiistaina julkaistussa muistelmateoksessaan Sinisilmäinen samurai tiestään Pielisjärveltä arvostetuksi japanilaiseksi senaattoriksi ja elämästään Japanissa.

Tsurusen palava kiinnostus vieraisiin kulttuureihin syttyi jo kouluaikoina, kun hän löysi kansakoulun kirjastosta kertomuksia Afrikkaan tehdyistä tutkimusmatkoista. Syntyi päätös lähteä lähetystyöhön Afrikkaan. Kohtalon oikusta Tsurunen päätyi kuitenkin Japaniin.

– Pyrin Afrikkaan, mutta lähetysseura ei pystynyt lähettämään sinne ketään. Sitten näin ilmoituksen jossa etsittiin lähetystyöntekijöitä Japaniin, ja sanoin silloiselle vaimolleni että mikä ettei, yritetään sinne. Se ajatus tuli ihan yhtäkkiä, kertoo Tsurunen Yle Radio Suomen Ajantasan haastattelussa.

Tsurunen: Halusin sisälle japanilaisuuteen

Pikainen päätös vuonna 1967 johti nyt jo lähes viisi vuosikymmentä kestäneeseen rakkauteen Japania kohtaan. Tsurunen työskenteli mm. suomentajana ja englannin opettajana ennen poliittista uraansa. Japanin kansalaisuutta hän haki jo vuonna 1979.

– Kansalaisuus avaa paljon sellaisia teitä, jotka eivät muuten avautuisi. Jos asuu ulkomaalaisena Japanissa, on aina ulkopuolinen. Oli myös käytännön syitä, mutta tärkeintä oli että kansalaisena tuntee olevansa yksi muiden joukossa.

Kiinnostus politiikkaan lähti sekin halusta kuulua joukkoon, muistelee Tsurunen.

Kun japanilainen mies palaa työstä kotiin, perinteisen tavan mukaan vaimon tulee toivottaa hänet tervetulleeksi ja auttaa häntä vaihtamaan länsimainen puku japanilaiseen kimonoon. Sen jälkeen vaimo noutaa jääkaapista kylmän olutpullon, avaa sen ja kaataa siitä miehensä lasiin

Marutei Tsurunen kirjassaan

– Se oli välähdys, tai valaistuminen siitä, että jos pääsen paikalliseen kaupunginvaltuustoon niin saan nähdä asiat paikallisten silmin. Siinä oli halua päästä sisälle, ja näkemään asiat sisältäpäin.

Ensimmäisessä, vuoden 1992 vaalikampanjassaan Tsurunen käveli Yugawaran kaupungin katuja ja toisteli megafoniin positiivisuuden sanomaansa. Suomeksi käännettynä vaalilause oli "voita turmio ja synkkyys rakentavalla toiminnalla".

Inspiraatio kampanjaan tuli englanninkielisestä sanonnasta Be positive, ole positiivinen, kertoo Tsurunen. Se vetosi, vaaleissa hän sai neljänneksi eniten ääniä. Tie parlamenttiin aukesi vuonna 2001, kun Tsurunen pääsi varasijalta senaattoriksi.

Puoli miljoonaa ääntä

Jälkikäteen Tsurunen kertoo ihmettelevänsä mikä sai japanilaiset äänestämään häntä vaali toisensa perään. Esimerkiksi vuoden 1998 vaaleissa hän sai puoli miljoonaa ääntä.

– Tavallisten kansalaisten keskuudessa oli tuolloin tympääntymistä politiikkaan ja sen korruptoituneisuuteen. Ehkä he ajattelivat että ulkomaalainen voisi tuoda uusia virtauksia. Että antaa hänen yrittää.

Japanissa mies edustaa, nainen on taustalla

Tsurunen nostaa muistelmissaan esiin myös kulttuurieroja suomalaisten ja japanilaisten välillä. Naisten asema Japanissa on niistä ehkä näkyvin. Parlamentissa naisedustajia on alle 10 prosenttia.

Japanissa naiset ovat taustavaikuttajia, selittää Tsurunen.

– Naiset ovat perinteisesti toimineet taustalla. Heille on kuulunut lasten kasvatus, perheen huoltaminen ja kodinhoito. He ovat olleet arvostettuja, mutta mies on Japanissa ollut se, joka on edustanut kotia ulospäin.

Kun japanilainen mies palaa työstä kotiin, perinteisen tavan mukaan vaimon tulee toivottaa hänet tervetulleeksi ja auttaa häntä vaihtamaan länsimainen puku japanilaiseen kimonoon. Sen jälkeen vaimo noutaa jääkaapista kylmän olutpullon, avaa sen ja kaataa siitä miehensä lasiin, kertoo Tsurunen kirjassaan.

Ystävä, joka puhuu kuolleelle äidilleen

Japanissa myös uskotaan kuolleiden perheenjäsenten suojelevan eläviä. Tsurunen kertoo kirjassaan ystävästään, joka puhuu kuolleelle äidilleen.

– Japanissa ajatellaan että kuolleen sukulaisen henki jää asumaan omaisten luokse. Siksi heillä on kotialttari, jossa on kuolleiden kuvia. Sen edessä kuolleelle puhutaan ihan kuin he olisivat paikalla.

– Uskotaan että kuollut seuraa elävien elämää, suojelee ja varjelee heitä, kertoo Tsurunen.

Uusi elämäntehtävä 75-vuotiaana

Eläkkeelle jäätyään Tsurunen on keskittynyt kirjoittamiseen. Hän asuu vaimonsa kanssa Kamakuran kaupunkiin, lähelle Tokiota rakennuttamassaan suomalaisessa hirsitalossa ja pyhittää aamupäivänsä kirjoittamiseen.

– Olen erakko. En osallistu enää politiikkaan tai julkiseen elämään, mutta kirjoitan joka päivä. Ajattelen, että elämäntehtäväni on välittää tietoa puolin ja toisin, sekä japanilaisille että suomalaisille. Se on uusi elämäntehtäväni, kertoo 75-vuotias Tsurunen.