Näkökulma: Lauri ja Jyri, sopikaa paikallisesti ja kosketelkaa toisianne!

Suomen pitäisi ottaa mallia Ruotsista ja lisätä työmarkkinoiden joustavuutta, vaativat monet elinkeinoelämää lähellä olevat tahot. Totta, mutta samalla pitää katsoa myös kolikon toinen puoli. Ruotsissa homma toimii paremmin, koska sitä kuuluisaa luottamusta on enemmän. Eikä se ole sattuma.

Kotimaa
Hanna Säntti

Syksyn työmarkkinakahinanseuraava näytös esitetään huomenna Hakaniemessä. SAK:n hallituksen kokouksen jälkeen selviää, miten porukka aikoo selättää aasialaisen migreeninsä. Päänsärkypulverit ovat tarpeen kahdesta syystä. SAK:n paluu neuvottelupöytään pitäisi hoitaa niin, ettei kukaan menetä kasvojaan:Tuottavuusloikkaa... ei kun siis kokonaispakettia tässä hierotaan, mutta ihan omilla ehdoilla, ilman mitään numeroita ja kaikki asiat pöydällä, eiks niin Juha.

Hikipajoissa kun ei tunneta sunnuntain tuplaliksaa.

Pääministerin ultimatum, että palkansaajien tarjouksen on oltava pöydässä viimeistään maanantaina, ei ainakaan helpota SAK:laisten ahdistusta. Kunniaan liittyvä kivistys on kuitenkin pikkumurhe siihen varsinaiseen jomotukseen verrattuna: Globalisaatio ja digitalisaatio puskevat Suomea nyt ahtaaseen rakoon.

Työmies on toki palkkansa ansainnut -– mutta joutuu kilpailemaan työpaikastaan joka päivä kiinalaisen, vietnamilaisen ja intialaisen duunarin kanssa. Eikä paine kohdistu vain rautakouriin, vaan kutakuinkin kaikkiin töihin ja työpaikkoihin. Ja siinä kisassa Suomi-pojalla ei viime vuosina ole mennyt erityisen hyvin. Hikipajoissa kun ei tunneta sen paremmin loppiaista kuin sunnuntain tuplaliksaakaan.

Tässä paineessajatkuva nokkapokka työmarkkinoilla on viimeinen asia, jota Suomi tarvitsee. Siksi on syytä toivoa, että palkansaajien lisäksi myös työnantajat istuisivat neuvottelupöytään tällä kertaa tosimielellä. Vaikka hallituksen pakkolait toisivat työnantajille joulun keskelle syksyä, ne rapauttaisivat lopullisesti sen vähänkin luottamuksen, mitä työmarkkinoilla enää on jäljellä.

Ei Ruotsissa missään Villin lännen -meiningissä eletä.

Elinkeinoelämää lähellä olevista piireistä on viime viikkoina kuultu useampaan kertaan, että Suomen pitäisi ottaa mallia Ruotsin työmarkkinauudistuksista: paikallinen sopiminen on Ruotsissa selvästi yleisempää kuin Suomessa, yleissitovia työehtosopimuksia ei tunneta, työttömyysturvaa on uudistettu ja vientiteollisuus määrittelee palkankorotusten ylärajan…

Kaikki tämä lisää joustavuutta ja pitää osaltaan huolta viennin kilpailukyvystä, mutta se on vain kolikon toinen puoli. Vaikka työmarkkinat toimivat Ruotsissa paremmin, ei lahden tuolla puolen missään Villin lännen -meiningissä eletä. Ammattiliitoilla on ruotsalaisilla työpaikoilla vahva ja vakiintunut asema, jonka myös työnantajat tunnustavat. Paikallisesti sovitaan, mutta ei sanella!

Jos Ruotsin mallintodellisen vahvuuden yrittää tiivistää yhteen sanaan, se onluottamus. Työmarkkinarauha on Suomea selkeämmin työnantajien ja palkansaajien vastuulla. Valtion väliintulo olisi epäonnistuminen molemmille osapuolille.

Ruotsi sai valtakunnansovittelijan vasta tällä vuosituhannella.

Kuvaavaa on, että Ruotsi sai esimerkiksi valtakunnansovittelijan vasta tällä vuosituhannella. Sovittelijan päätoimikin on riippumattoman tiedon tuottaminen, eikä kireiden maratonneuvotteluiden vetäminen yötä myöten. Kysymys siitä, milloin satamat ovat viimeksi seisoneet Ruotsissa työtaistelun vuoksi, saa Selkämeren vastarannalla vastauksekseen hämmentyneen naurahduksen: “Ei täällä hoideta asioita niin.”

Ikea, H&M, Abba, Volvo…Maailmankuuluista brändeistään tunnetut ruotsalaiset ovat myös tottuneenpia elämään markkinoilla. Palkankorotusten määritteleminen niin, että viennin kilpailukyky säilyy, on selvää myös niille, joiden leipä tulee yhteisestä pussista.

Svenssonit tuntevat oikeutensa, mutta tulevat työpaikalle hyvillä mielin.

Ruotsissa sopiminen on tietysti helpompaa myös siksi, että jaettavaa on ollut enemmän. Mutta kyse on myös mentaliteetista. Ruotsalaisen luottamuksen rakennuspuita ovat motivaatio ja hyvä johtaminen. Svenssonit tuntevat oikeutensa, mutta tulevat työpaikalle hyvillä mielin. Huuli lentää ja hommat sujuvat. Johto miettii päätöksiään pitkään ja hartaasti. Jokainen saa sanoa sanansa. Samaan kahvipöytään mahtuvat sekä alaiset että pomot.

Suomalaisia moinen pehmoilu ja diskuteeraaminen naurattaa, mutta turhaan. Se mikä toimii, on kovaa. Takavuosien sketsihahmon sanoin: Lauri ja Jyri, sopikaa paikallisesti ja kosketelkaa toisianne!

Lisää asiasta illan A-studiossa, TV1 klo 21.05.