Sibeliuksen elämäkerta ensi kertaa runomittaan: "Hiljaisuus, tuo kaunein nuotti, elämäkö sen itse tuotti?"

Kirjailija Juha-Pekka Koskinen kirjoitti kirjan, joka on samaan aikaan romaani, elämäkerta ja runoteos. Säkenöivä Sibelius on runomittainen elämäkerta säveltäjä Jean Sibeliuksesta. Vilkkaan mielikuvituksen omaava Janne-poika ja huikentelevainen nuori säveltäjä ja kaikkien ylistämä mestari mahtuvat sointuviin riimeihin.

kirjallisuus
Juha-Pekka Koskinen pianon ääressä pahvi-Sibeliuksen kanssa
Nina Keski-Korpela / Yle

Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlavuonna on säveltäjä marssitettu monessa yhteydessä kuuntelijoiden eteen. Mitä uutta säveltäjämestarista voisi vielä keksiä? Miten olisi runomittaan kirjoitettu elämäkerta? Säveltäjän elämän halki kehdosta hautaan, riimein?

Hämeenlinnalainen kirjailija Juha-Pekka Koskinen on kuunnellut Sibeliuksen viulukonserton tuhansia kertoja. Perehtymistä vaati elämäkertakin.

Säkenöivä Sibelius -kirjan kansi
Laura Noponen / Paasilinna

– Ihminen on harvoin muotokuvansa näköinen hengessä ja lihassa. Halusin tuoda esiin Jannea ihmisenä, omine virheineen ja hyvine puolineen. Rehellisyys oli kirjan tärkein punainen lanka.

– Vaikka Sibeliusta on yritetty tuoda pois kansakunnan kaapin päältä, niin ehkä vieläkin halutaan nähdä pelkät hyvät puolet ja halutaan tehdä julkikuvan kiillotustyötä. Minusta huonotkin puolet pitää nähdä osana taiteilijan peroonaa, pohtii kirjailija Juha-Pekka Koskinen.

"Kotiväki huolta kantaa, säästöt kaikki pois antaa, Janne vailla talousjärkeä, tahtoo varmaan pankin särkeä."

Villi lapsi, villi säveltäjä

Janne oli villi, monessakin suhteessa.

– Lapsena hän saattoi juosta kotiin pää märkänä kertomaan kuinka on ollut mukana sammuttamassa tulipaloa. Kun vanhemmat sitten alkoivat kysyä tarkemmin, kävi ilmi, että koko tulipalo oli Jannen mielikuvituksen tuotetta. Hän oli vain eläytynyt niin paljon tulipaloon, että ajatteli jo olleensa sammuttamassa sitä, kertoo Koskinen.

" Jannen villi mielikuvitus ei ole mummolle huvitus. Poika kaipaa kovaa kuria, todeksi väittää palturia!

Menninkäiset, keijut, peikot, todeksi vain uskoo heikot."

Kaiken takana on nainen, ja varsinkin Sibeliuksen. Vaimo Aino ja veli Christian olivat liittolaisia, kun Sibeliuksen alkoholin käyttöön yritettiin puuttua.

"Perhe kasvaa, syntyy lapsi, sen kunniaksi nousee snapsi. Vaan taiteilijan mieli levoton, usein vaimon luota poissa on

kiehtova maailman lumous, vaadittaisiin vallankumous, Jannen luonteen muutokseen, vaihtelutta kuolee puutokseen."

– Vaikka välillä Sibelius haettiin kapakasta takaisin johtamaan konserttia, hän eli kuitenkin 92-vuotiaaksi, joten kyllä pitkään elämään mahtuu myös hyviä vaiheita, muistuttaa Koskinen.

Pitkä elämä, vahvoja tunteita

Luomisen tyrehtyminen, kahdeksas sinfonia päätyy tuhkaksi. Lopulta Jannelle käy niin kuin meille kaikille käy.

"Hiljaisuus, tuo kaunein nuotti, elämäkö sen itse tuotti?"

Kuolemalla kurjen puku, hakee Jannen, suree suku."

Koskisen kirjan nimi on "Säkenöivä Sibelius" – eikä turhaan. Koskinen muistuttaa, että Sibeliuksen musiikki herättää aina voimakkaita tunteita.

– Sibelius pystyi soittamaan pianolla mielikuvia säveliksi. Hänen viulukonserttonsa jäi minulle cd-soittimeen ja soitin sitä putkeen kolme vuotta. Olen siis kuunnellut sen tuhansia kertoja, joten tuttu on, nauraa kirjailija Koskinen.

Lainaukset Juha-Pekka Koskisen kirjasta Säkenöivä Sibelius.