Väsyttääkö kesken päivän? Aivosi voivat kaivata päiväunille

Ihmisten vireystila on alhaisimmillaan neljältä iltapäivällä ja neljältä aamuyöllä. Sisäinen kello säätelee ihmisten unirytmiä, mutta sen toiminnassa on yksilökohtaisia eroja. Aamu-uniset voivat helpottaa heräämistään keinotekoisella valolla. Sisäistä kelloaan ei kuitenkaan voi ajastaa itse.

Kotimaa
Henkilö lepää joen penkereellä
Christian Charisius / EPA

Ihmisillä on vuorokaudessa kaksi ajankohtaa, jolloin vireystila on alhaisimmillaan. Toinen niistä on aamuyöllä noin kello neljän aikaan ja toinen iltapäivällä samaan aikaan.

Mikkelin keskussairaalan neurologian poliklinikan ylilääkäri Ilkka Tarvaisen mukaan yksi univaihe ei olekaan ihmisille luontainen.

– Kyllä tämä kellon mukaan synkronoitu elämäntapa on tietyllä tavalla epätyypillinen ihmisen normaalille elämälle.

Jäänteitä luonnollisesta unirytmistä löytyy esimerkiksi Välimeren maista, joissa vietetään siestaa.

– Meidänkin talonpoikaiskulttuurissamme nukuttiin ennen niin kutsutut ruokaperäiset, Tarvainen kertoo.

Kirkas valo ajastaa sisäisen kellon

Syksyn edetessä ja päivien lyhetessä sängystä nouseminen aamulla tuntuu monista yhä vaikeammalta. Kun ulkona on sysipimeää, tekisi herätyksen jälkeen mieli jäädä sänkyyn jatkamaan uniaan. Kirkasvalolampusta voi olla hyötyä pimeyteen heräävälle.

– Aivoissa on rakenteita, jotka säätelevät vuorokausirytmiä. Kun ihminen luonnon oloissa herää kirkkaaseen auringonvaloon, valo synkronoi sisäisen kellon aamuun. Kirkas valo siis ajastaa sisäisen kellon. Suomen oloissa kirkasvalolamppu voi toimia samalla tavalla.

Sisäisen kellon avulla elimistö tietää, milloin on aika herätä. Kellon sykli on keskimäärin 25 tuntia. Asiaa on tutkittu ihmisillä ympäristöissä, missä valaistus vaihtelee.

Aamu- ja iltaunisuus johtuvat erilaisista sykleistä

Sisäisen kellon toiminnassa on suuria eroja. Tämä selittää ilta- ja aamu-unisuuden. Osalla sisäinen kello on lyhyemmällä syklillä kuin 25 tuntia, osalla sykli taas on selvästi keskimääräistä pidempi.

– Osa meistä on iltaunisia, osa aamu-unisia ja osa molempia. Kyseessä on yksilöllinen ominaisuus, joka nähdään jo pienillä lapsilla.

Tarvaisen mukaan aivoja ei voi opettaa toisenlaiseen unirytmiin, kuin mikä niille on tyypillistä. Vuorotyöntekijöille asia käy selville käytännössä.

– Usein vuorotyötä tekevät väsyvät selvästi vuosien mittaan. Eivät kuitenkaan kaikki. Unen tarve on hyvin yksilöllistä, kuudesta kymmeneen tuntiin vuorokaudessa.