1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Kun kaikki pitää pelastaa – haukkaako YK liian suuren palan?

YK:n vuosituhattavoitteet olivat menestys. Köyhyys puolittui etuajassa, ja tänä vuonna yhdeksän kymmenestä lapsesta aloittaa koulun. Nyt YK haluaa pelastaa loputkin maailmasta 17-kohtaisella ohjelmalla. Onko se mahdollista?

Ulkomaat
Grafiikka Agenda 2030-tavotteista.
Yle Uutisgrafiikka

Tähän vuoteen mennessä piti tehdä kahdeksan asiaa. Puolittaa äärimmäinen köyhyys, taata kaikille peruskoulutus, vähentää lapsikuolleisuutta ja taistella tauteja vastaan – siinä vain puolet YK:n jäsenmaiden vuonna 2000 sorvaamista vuosituhattavoitteista.

Työnsarkaa riitti, ja nyt sen tuloksia on saatu ihastella. Kaikkea ei ole saavutettu, mutta raportit kertovat, että paljossa on onnistuttu.

Vuosituhattavoitteiden määräaika päättyy tänä vuonna, joten YK on asettamassa jäsenmailleen uuden riman. Tarkemmin sanottuna 17 uutta rimaa. Vielä tarkemmin sanottuna 169 uutta rimaa.

YK:n jäsenvaltiot kokoontuvat tänä viikonloppuna New Yorkissa huippukokoukseen, jossa hyväksytään uudet niin sanotutkestävän kehityksen tavoitteet (siirryt toiseen palveluun). Ponnistus on kunnianhimoinen: 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta kattavat suuren osan siitä, mikä maapallolla on pielessä.

Ei pidä ajatella isosti ja koko maailman kestävää kehitystä.

Paul Collier, kehityspolitiikan asiantuntija, Oxfordin yliopiston professori

2015 köyhät, 2030 myös rikkaat

Vaikka kyseessä on jatko-osa, tarina ei ole sama. Vuosituhattavoitteiden kohteena olivat köyhät maat, kestävän kehityksen tavoitteilla hamutaan parempaa huomista myös vauraisiin maihin.

Muun muassa ympäristöön, kulutukseen, talouteen ja tasa-arvoon liittyvät velvoitteet koskevat myös teollisuusmaita – kuten Suomea. Uusi ohjelma rikkookin perinteisen jaon avun tarvitsijoihin ja sen antajiin.

Kuka sitten kaiken maksaa? Rahoituksesta päästiin sopuun Addis Abebassa heinäkuussa – sen riittävyydestä kuitenkin kiistellään edelleen. Rahat haalitaan vanhaan tapaan eri kanavista, eikä esimerkiksi YK:n yhteisestä verojärjestelmästä päästy sopuun. Keskiössä on myös julkinen kehitysrahoitus, jota Suomessa leikattiin kovalla kädellä.

Rahoituksen ohella toinen suuri kysymys on ilmastosopimus. Sen syntyminen tai epäonnistuminen joulukuussa Pariisissa on kriittinen hetki myös 2030-tavoitteiden kannalta.

Jotain kaikille, ei mitään kenellekään?

Siinä missä vanhat tavoitteet syntyivät puolivahingossa kellarissa (siirryt toiseen palveluun), uusia on sorvattu kolme vuotta jättimäisellä koneistolla.

Ketään ei haluttu jättää ulkopuolelle, joten neuvoa kysyttiin kaikilta mahdollisilta tahoilta, myös yleisöltä. Seurauksena syntyi paperi, jossa jokaisella maalla ja järjestöllä on sanansa, josta ne eivät halua päästää irti.

Jotkin maat, kuten Britannia, ovat kritisoineet tavoitteiden suurta lukumäärää (siirryt toiseen palveluun), tosin syynä voi olla halu päästä eroon tietyistä kohdista. Pelko joutua luopumaan itselle tärkeästä tavoitteesta on hiljentänyt monta järjestöä arvostelemasta muiden mielipiteitä.

Vaarana on, että jotain kaikille -ajattelu kääntyy pahimmillaan ei mitään kenellekään -toteutukseksi.

"Talouskasvu luo kestävyyttä"

Viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana äärimmäisestä köyhyydestä on nostettu yli miljardi ihmistä. Paljon tästä on Kiinan, ei vuosituhattavoitteiden, ansiota. Kommunistivaltion keinot köyhyyden poistamiseen eivät usein ole linjassa muiden YK:n päämäärien kanssa.

Tästä ei kuitenkaan turhaan metelöidä: vaurautta ja taloutta korostetaan ympäristön ohella myös uusissa tavoitteissa. Sen sijaan demokratiasta tai vallankäytöstä ei ole mainintaa. Toisaalta joukko ekonomisteja, etunenässä tunnettu kehityspolitiikan asiantuntija, Oxfordin yliopiston professori Paul Collier, ovat sitä mieltä, että talouskasvu on ainoa keino luoda kestäviä yhteiskuntia.

Avoimessa kirjeessään YK:n pääsihteerille (siirryt toiseen palveluun) he korostavat, että ellei talouskasvua ja työn merkitystä nosteta keskiöön, tavalliset ihmiset jäävät odottamaan ihmettä ylhäältä – toisin sanottuna hallituksilta.

Toisaalta Collier on huomauttanut (siirryt toiseen palveluun), että Kiinan esimerkki ei päde Afrikkaan. Kiinan nousu on tiukan poliittisen talousohjauksen ja yksipuoluejärjestelmän tulos. Afrikassa on poliittisesti epävakaita valtioita, joiden talous lepää luonnonvarojen varassa, ja luonnonvarat taas ovat harvalukuisen eliitin hallinnassa.

Liian paljon, liian suuria ajatuksia

– Ei pidä ajatella isosti ja koko maailman kestävää kehitystä. Pitää ajatella pienesti, pitää ajatella pohjimmaista miljardia, Collier sanoi kesällä vieraillessaan Helsingissä

Ajatus tiivistää useamman ongelman. Ensinnäkin, köyhyyden vähentäminen tulee sitä vaikeammaksi, mitä suurempi osa köyhistä on jo pelastettu. Toiseksi, kun yrittää korjata kaiken, tuleeko lopulta korjanneeksi mitään kunnolla?

Vastaus selvinnee vasta vuonna 2030. Toisaalta, kuka uskoi vuosituhannen taitteessa, että köyhyys todella puolittuisi.

Lähteet: Ulkoministeriö, YK, The Economist, The Guardian, BBC

Lue seuraavaksi