Uusi kirja paljastaa: Ruotsi empi Lapin sodan evakkojen vastaanottoa

Lapin sodasta on paljon puhuttu ja kerrottu, mutta tiedetäänkö siitä kaikki? Tiedetäänkö esimerkiksi se, että Ruotsi empi suomalaisten evakkojen vastaanottamista ja epäili koko toiminnan järkevyyttä?

kirjallisuus
Jätetyt kodit - tuhotut sillat
Uunituoreita kirjoja. "Jätetyt kodit - tuhotut sillat" on yli 400-sivuinen ja runsaasti kuvitettu teos Lapin sodasta. Otavan kustantamassa kirjassa avautuu uudenlainen näkökulma Lapin sotaan ja siinä myös kumotaan saksalaissodasta olevia myyttejä.Veikko Erkkilä
Veikko Erkkilä ja Pekka Iivari
Jorma Korhonen haastattelee kirjan rovaniemeläisiä tekijöitä Veikko Erkkilää ja Pekka Iivaria.

"Jätetyt kodit - tuhotut sillat"-kirja paljastaa, että Ruotsi hyväksyi suomalaiset evakot vasta huolellisen poliittisen harkinnan jälkeen. Rovaniemeläiset tutkijat ja kirjailijat Veikko Erkkilä ja Pekka Iivari murtavat uutuuskirjassaan muitakin Lapin sotaan liittyviä myyttejä.

Kirjan lähteinä on käytetty sota-arkistotietoja ja aikalaisten haastatteluja. Otavan kustantamassa kirjassa on myös paljon kuvia.

Ruotsin viivyttelylle suomalaisten evakkojen vastaanottamisessa oli selvä syy. Ruotsi halusi varmistua Neuvostoliiton aikeista. Ruotsalaiset pelkäsivät, että Lapin tyhjentyminen houkuttelee Stalinin joukot hyökkäämään ja miehittämään Pohjois-Suomen. Se tietysti heikentäisi Ruotsin turvallisuutta ja lisäisi pelkoa.

Veikko Erkkilä ja Pekka Iivari tähdentävät, että evakkojen liikehdinnällä ja tämän päivän pakolaisuudella on vain vähän tekemistä keskenään. Niitä ei pidä vertailla, eikä asettaa samaan lähtökohtaan.

Saksa ja Suomi taistelivat - Neuvostoliitto voitti

Puna-armeijan ylipäällikön Josif Stalinin mielestä Lapin sota piti käydä pikasotana. Hänen lähtökohtansa oli, että kymmenessä päivässä Suomi riisuu saksalaiset aseista ja luovuttaa heidät Neuvostoliitolle. 200.000 miestä!

Lapin sota kesti puoli vuotta.

Kirjan mukaan Josif Stalinille kuitenkin riitti, että hän sai suomalaiset saksalaisten kimppuun, ja että Suomi noudatti Neuvostoliiton sanelemia jatkosodan rauhanehtoja. Hän sen näki ja asiakirja allekirjoitettiin.

Erkkilä ja Iivari pitävät Lapin sotaa Suomen ja Neuvostoliiton välisenä konfliktina, jonka välikappaleeksi Saksa joutui. Kirjassa todetaankin, että Saksa ja Suomi taistelivat - Neuvostoliitto voitti. Kirjan keskeinen kysymys on: Mikä oli Neuvostoliiton päämäärä Lapin sodassa?

Siviilit eivät paenneet saksalaisia

Yksi myytti Lapin sodasta on, että siviilit pakenivat saksalaisia sotilaita. Todellisuudessa evakkoon lähteneet ihmiset eivät paenneet saksalaisia. Erkkilän ja Iivarin mukaan he noudattivat evakuointikäskyä, ja usein saksalaiset auttoivat lähtövalmisteluissa ja kuljetuksissa.

– Pelättiin samaa, mitä ruotsalaisetkin pelkäsivät, että Neuvostoliitto miehittää Pohjois-Suomen ja se aiheutti kouristuksenomaisen reaktion kylissä ja kaupungeissa, sanovat kirjoittajat.

Evakuoinnista puheen ollen Pekka Iivari kertoo mielenkiintoisen yksityiskohdan: Lapin sodan leimutessa Ruotsi evakuoi osan Haaparannan kaupungista, koska Tornion taistelun luodit ja kranaatit lensivät rajan yli ja aiheuttivat vaaratilanteita.

Suomi maksoi Saksalle satoja miljoonia

Uudesta kirjasta selviää myös, kuinka hurjasti selvää rahaa Suomi maksoi Saksalle tämän antamasta sotilaallisesta avusta. Se maksoi 200 miljoonaa Suomen markkaa kuukaudessa, mikä nykyrahaksi muutettuna on yhtä paljon euroja. Raha kulki puolustusvoimilta Saksan Wehrmachtille korottomana etumaksuna.

Rahaliikenne oli vilkkainta sodan alkuvaiheessa.

– Asian selvittyä tuli vaikutelma, että Suomi käytti rinnallaan saksalaista palkka-armeijaa, sanoo Veikko Erkkilä.

Kirjailijoiden mukaan Suomen ja Saksan välinen sotatalous on jäänyt liian vähälle huomiolle. Siitä olisi hyvä tutkimisen aihe, he sanovat.

Monille varmaan on outo asia sekin, että Ruotsissa osa Haaparannan kaupungista evakuoitiin Lapin sodan vuoksi, koska Tornion taistelun luodit ja kranaatit lensivät rajan yli.

Lapin sota - yksi turhimmista maailmassa

"Jätetyt kodit - tuhotut sillat" -kirjassa pääsevät ääneen Lapin sodan eri tavoin kokeneet ihmiset Suomesta, Saksasta, Ruotsista, Venäjältä ja Norjasta.

– On outoa, että ruotsalaisia ja norjalaisia ei ole aiemmin haastateltu, kun on ollut kyse Lapin sodasta, sanoo Pekka Iivari.

– Heillä on kuitenkin siinä tärkeä rooli.

Kirjailijoiden mielestä Lapin sota oli kummallinen ja on ollut yksi turhimmista sodista maailmassa.

– Koko Suomi jännitti selviämistä tässä epäoikeudenmukaisessa sodassa, jota käytiin Neuvostoliiton laatimilla omavaltaisilla säännöillä, he sanovat.

Naisten osasta ei enää vaieta

Kirjan esipuheessa Veikko Erkkilä ja Pekka Iivari kiitävät haastattelemiaan ihmisiä. Suuri osa kirjasta perustuu siviilien kokemuksiin, heidän eläviin muistoihinsa. Haastatteluja tukevat valokuvat, kirjeet ja henkilökohtaiset asiapaperit. Kirjan kuvaliitteessä on aikaisemmin julkaisemattomia valokuvia arkistoista ja yksityisiltä ihmisiltä.

Paljon on puhuttu suomalaisten naisten asemasta saksalaissodan aikana. Kirjan mukaan Lapin sodan alettua suomalaiset naiset eivät luoneet suhteita saksalaisiin sotilaisiin. Syksy 1944 hajotti kaiken hetkessä ja hyvän tilalle nousivat suuret ongelmat.

Veikko Erkkilä ja Pekka Iivari sanovat, että pettymykset ja ristiriidat ovat joko haihtuneet kokonaan tai väljähtyneet vähäisiksi. Jäljellä on vain paljon ymmärrystä, salaisuuksia ja tunteita. Osa suomalaisten ja saksalaissotilaiden yhteisistä lapsista etsii yhä tietoja isästään.

Kiinnostavia asiakirjoja arkistoista

Tutkijat ja kirjailijat Veikko Erkkilä ja Pekka Iivari sanovat saaneensa käyttöön monia kiinnostavia asiakirjoja, kuten esimerkiksi Neuvostoliiton Helsinkiin lähettämän liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtajan Andrei Ždanovin papereita.

– Kiinnostavaa luettavaa on ollut muun muassa Ždanovin ja marsalkka Mannerheimin välinen kirjeenvaihto. Pääsimme myös käsiksi Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin aineistoo, sanoo Veikko Erkkilä.

Arkistoaineiston etsinnässä Venäjällä ovat auttaneet Petroskoin yliopiston sotahistorian tutkijat.

Kosolti erilaista arkistoaineistoa Erkkilä ja Iivari saivat myös Ruotsista, Norjasta ja Saksasta. Suomessa tietoa herui muun muassa kansallisarkistosta, ulkoministeriön arkistosta sekä useista maakunta-arkistoista.