Skeetampuja Marko Kemppainen on tienhaarassa – "Pää on yhtä tyhjä kuin lompsa"

Ateenan olympiahopeamitalisti jäi ilman olympiapaikkaa Rioon. Luottamus päävalmentajaan on nolla, ja rahoitus tulevaa kautta varten on kysymysmerkki. Suomussalmelainen raivaa hiihtäjille latua ja pohtii välivuotta.

urheilu
Skeetampuja Marko Kemppainen.
Jarmo Nuotio / Yle

Haverisen hiihtokeskuksen pihamaalle jyrää traktori, jonka etukuormaajan kauha on täynnä tuoreita puupölkkyjä. Hytistä astuva skeetin Ateenan olympiamitalisti ja kolminkertainen MM-mitalisti Marko Kemppainen hymähtää aamun lastille.

– Tässä mieli lepää. Raivaan latupohjaa vähän leveämmäksi, jotta hiihtäjillä on talvella enemmän tilaa harrastukselleen.

Kemppainen pohtii samalla päättynyttä taivalta kohti Rion olympialaisia. Kisalippu raukesi pannukakuksi menneen MM-kisamatkan takia. MM-kisat pidettiin Lonatossa, Italiassa.

– Rehellisyyden nimissä en ollut enää parhaimmillani Lonatossa. Mahdollisuuksia oli jo aikaisemmin, mutta reissu jäi miehestä kiinni.

Lähimpänä kisalippu oli kesällä Euroopan kisoissa Bakussa. Siellä Kemppainen sijoittui kolmanneksi, mutta kisalippu meni toiseksi sijoittuneelle.

– Ensimmäisen ulos jäävän sija on jo liiankin tuttu minulle. Sijoitus söi miestä syksyllä.

Uran jatko on pohdinnassa

Suomussalmen Urheiluampujia edustava Kemppainen ei vielä ole miettinyt tulevaa kautta.

– Tällä hetkellä pää on yhtä tyhjä kuin lompsa. Periaatteessa kisakalenterin pitäisi olla koossa jo tammikuussa, jos kilpailla aikoisi.

Lompakon tyhjyys mietityttää Kemppaista, mutta jatkolle on myös toinen ehto.

Ensimmäisen ulos jäävän sija on jo liiankin tuttu minulle.

Marko Kemppainen

– Urheilija-apuraha takaisi sen, että työstä voisi ottaa vapaata harjoittelua varten. Ilman olympiapaikkaa jääminen vaikeuttaa kuitenkin rahan saantia. Olen myös ilmoittanut, että ase jää kaappiin, jos päävalmentaja ei vaihdu. Luottamus mieheen on nolla.

Kemppainen ei puhu uran lopettamisesta, mutta pitää välivuotta mahdollisena. Silloin jäisi aikaa harjoitteluun.

– Yksi ystävistäni tuumasi, että olen käynyt häpäisemässä itseni joka mantereella, että eikö olisi jo aika alkaa tehdä jotain muuta. Toisaalta, jos tavoitteet olisivat matalammalla, ei olisi näin paljon pettymyksiä.