Jousimetsästys pitää miehen nöyränä ja opettaa olemaan hiljaa

Janne Vaahtera ampui ensimmäisen saaliinsa 7-vuotiaana. Kahdeksan vuotta sitten hän hakeutui jousimetsästyksen pariin. Se on kuningaslaji, joka ei äkkinäiselle tyypille sovi. Kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen majava on vieläkin voitolla.

Kotimaa
Mies on jännittänyt taljajousen ja katsoo oikealle.

Janne Vaahtera kantaa metsässä kahta sellokotelon näköistä laukkua, joista paljastuu kolme jousipyssyä ja liuta erilaisin kärjin varustettuja nuolia. Yksi aseista on erityisen tyylikäs: käsintehty vaistojousi nuolineen. Juuri sellainen kun tv-sarjoissa näkee, mallia Robin Hood. Mutta miten ihmeessä sillä pystyy osumaan mihinkään liikkuvaan?

– Kun muutin kymmenen vuotta sitten Hämeeseen, kaverini alkoi houkutella jousihommien pariin. Olen metsästänyt pikkupojasta saakka, ja maalitaulut vaihtuivat luontevasti riistaan. Hyvin paljon aikaa meni ampumatekniikan harjoitteluun, sillä se eroaa ruutiaseesta hyvin paljon, kertoo Janne Vaahtera.

Jousimetsästys on täysin armoton metsästäjälle, sillä siinä näkyy jokainen ruumiin ja mielen heikkous välittömästi.

Janne Vaahtera

Jousimetsästys näyttää helpolta. Ainoastaan näyttää.

– Kyllä tämä sellainen metsästyksen kuningaslaji on. Jousimetsästys on täysin armoton metsästäjälle, sillä siinä näkyy jokainen ruumiin ja mielen heikkous välittömästi. Yksikin virhe – ja nuoli hujahtaa ohi, kertoo Janne.

Hiljaa yössä

Jousimetsästys nousi pikku hiljaa noussut metsästäjien suosioon, mutta myöhemmin innostus notkahti. Jousitarvikkeita kysytään kuitenkin jatkuvasti, kerrotaan hämeenlinnalaisesta erätarvikeliikkeestä. Syykin on selvä.

– Tämä on laji joka syö miestä! Taitava ampuja ampuu useiden kymmenien metrien päästä, mutta minun pitää päästä 5-20 metrin tappoetäisyydelle, ettei eläin jää kärsimään.

Jousimetsästykseen valmistautuminen alkaa edellisenä päivänä. Metsään mennään riistan ehdoilla, eli myöhään illalla tai aikaisin aamulla hämärän molemmin puolin. Hyväntuoksuisen saunareissun voi unohtaa myös, kertoo Janne Vaahtera.

– Jousimetsästyksessä minimoidaan kaikki liike ja ääni. Etukäteen kannattaa selvittää polut ja muu ympäristö. Tuntien odottamisen jälkeen liian kiivas hengitys tai takin kahahdus saa saaliin karkaamaan välittömästi. Mutta lajin hienous on se, kuinka lähelle luontoa pääsee. Kun saalista saa, tietää, että kaikki on mennyt nappiin, sanoo Janne Vaahtera.

Kiitos pitää aina osoittaa metsän suuntaan.

Janne Vaahtera

Kahdeksan vuoden majavajahti

Jousimetsästäjä on taitava, mutta tuuriakin tarvitaan.

– Kalusto pitää tuntea ja harjoitella paljon. Metsässä huomaa, kuinka erkaantuneita olemme luonnosta ja sen todellisuudesta. Jousimetsästys vaatii kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, eläimellä on oma tahto eikä se suinkaan aina käy yksiin metsästäjän kanssa, nauraa Vaahtera.

Eläimen tahdosta kertoo Janne Vaahteran kahdeksan vuotta kestänyt majavan metsästys. Hanke on ollut pitkä, mutta luovuttamisesta ei ole tietoakaan.

– Kaikkea on ehtinyt tapahtua: milloin tuuli kääntyy kesken jahdin, joskus jännitys on ollut niin kova, että nuoli on mennyt ohi. Kerran on nukahdettukin.

Komposiittirunkoja, kuituja, teräskaapeleita ja epäkeskopyöriä. Nuoli kiitää kohteeseen sadan metrin sekuntivauhdilla.

– Vaisto ja sydän kertoo sen, milloin nuoli pitää lähettää matkaan. Kiitos pitää aina osoittaa metsän suuntaan, muistuttaa Janne Vaahtera.