Savolainen "varamummi" saattaa yksinhuoltajapakolaisen pelottavaan pyykkitupaan – kotoutumisessa voi olla yllättäviä haasteita

Afganistanilaisesta yksinhuoltajaäidistä Batool Hosseinista ja savolaisesta Marjatta Valta-Kurjesta tuli ystäviä, vaikka vielä vuosi sitten keskustelu sujui käsimerkein ja piirtämällä. Nyt Marjatta on kuin äiti Batoolille ja mummi tämän tyttärelle.

Kotimaa
Marjatta Valta-Kurki ja Batool Hosseini
Helmi Nykänen / Yle

Kun afganistanilainen Batool Hosseini ja lapinlahtelaislähtöinen Marjatta Valta-Kurki tapasivat syksyllä 2014 Iisalmessa, he kertoivat toisilleen nimensä ja halasivat. Muuta he eivät voineet tehdä, sillä yhteinen kieli puuttui eikä tulkkia ollut paikalla.

Kiintiöpakolaisia on vastaanotettu Iisalmessa, Lapinlahdella ja Sonkajärvellä vuodesta 2013 saakka, ja heitä on alueella tällä hetkellä 111. Yksinhuoltajaäiti Batool ja hänen 8-vuotias tyttärensä Mobila asuivat Iranissa ennen tuloaan Iisalmeen kiintiöpakolaisina.

Batool halusi Suomeen Mobilan tulevaisuuden vuoksi. Afganistanilaisten asema Iranissa on Batoolin mukaan huono ja heitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina.

– Iranissa on todella vaikeaa. Iranilaisten mielestä afgaani on huono eivätkä he halua, että asumme Iranissa. Työpaikkoja ei ole ja koulu maksaa, Batool kertoo.

Suomea Batool puolestaan kehuu, vaikka Suomessakin on vaikea saada töitä ja joskus harvoin on kuulunut huutelua.

– Suomalaiset ovat kohteliaita ja ystävällisiä. Täällä ollaan tasa-arvoisia. Kun nainen synnyttää, mies on mukana ja auttaa lapsenhoidossa.

Keskustelu sujui piirtämällä

Aluksi Batoolilla ja Marjatalla oli vain muutamia yhteisiä sanoja, kuten kiitos, hei ja huomenta. Siinä on vain piirrettävä, puhuttava käsillä ja käytettävä yleensäkin luovuuttaan, Marjatta kertoo.

– Batool kysyi joka kerta hänen luonaan vieraillessani, missä vanhempani ovat. Yritin selittää heidän kuolleen osoittamalla kädelläni alas ja ylös, mutta ei hän ymmärtänyt. Vasta kun piirsin hautakummun ja ristin, hän ymmärsi ja pyysi anteeksi kysymyksiään.

Olen oppinut pitämään hiljaisuudesta.

Batool Hosseini

Eläkkeellä oleva Marjatta on monin tavoin mukana Batoolin ja Mobilan arjessa. Hän auttoi alkuaikoina Batoolia kauppareissuilla esimerkiksi ostamaan oikeanlaista kasvovoidetta. Hän myös näytti, kuinka pesukone toimi ja rohkaisi pelokasta Batoolia käyttämään sitä.

– Pelkäsin, koska alhaalla kellarissa oli niin pimeää enkä tuntenut vielä naapureitani. Pelkäsin, että siellä voisi tulla mies vastaan, Batool selittää.

Teehetket lähentävät

Marjatta oli mukana Mobilan kouluun tutustumispäivänä. Ensimmäisenä päivänä tyttöä jännitti niin paljon, että hän tuli pahoinvoivaksi ja lähti kotiin kesken koulupäivän. Aluksi muut lapset karsastivat kieltä osaamatonta ulkomaalaista, mutta nyt Mobila on saanut jo paljon ystäviä.

Marjatta kertoo ylpeänä, miten paljon Mobila on vuodessa oppinut.

– Opettaja kertoi, että Mobila osaa kirjoittaa jopa paremmin kuin osa suomalaisista luokkatovereista.

Myös Batool oppi nopeasti suomea, ja vaikeat taivutusmuodotkin sujuvat. Marjatta korjaa Batoolin pyynnöstä puheen pieniä kielioppivirheitä.

Tavatessaan ystävät laittavat ruokaa tai juovat teetä lattialla istuen ja – nyt kun Batool on oppinut suomen – keskustellen kaikesta maan ja taivaan välillä.

Perhe jäi Iraniin

Yksi puheenaiheista on Iran ja sinne jääneet sukulaiset. Batool ja Mobila joutuivat hyvästelemään rakkaansa muuttaessaan Suomeen: äiti, isä ja neljä sisarusta jäivät Iraniin.

Onneksi kovaa ikävää hieman helpottaa se, että suvun kanssa voi jutella päivittäin Skypen ja kännykän välityksellä.

– Aluksi Suomessa oli vaikeaa, olin yksinäinen ja itkin. Täällä on niin hiljaista ja vähän ihmisiä. Nyt menee paremmin ja olen oppinut pitämään hiljaisuudesta. Äiti ja isä ovat tyytyväisiä, että minulla ja Mobilalla menee hyvin, Batool kertoo.

Mobila osaa kirjoittaa jopa paremmin kuin osa suomalaisista luokkatovereista.

Marjatta Valta-Kurki

Myös Marjatta on jutellut Batoolin äidin kanssa Batoolin tulkkauksen avulla.

– Hän pyysi, että olisin Mobilalle mummi, koska hän ei pysty. Lupasin olla tytölle varamummina, Marjatta kertoo.

Unelmana sairaanhoitajan ammatti

Batool haaveilee pääsevänsä kouluttautumaan sairaanhoitajaksi kielikurssien jälkeen. Se oli haaveena jo Iranissa, mutta siellä hän ei olisi päässyt opiskelemaan. Batoolin mukaan afganistanilaiset eivät pääse Iranissa yliopistoon.

– Tiedän, että tämä ammatti on vaikea, koska minä olen muslimi. Toivon, että opin niin hyvin suomea, että pääsisin sairaanhoitajaksi.

Marjatan mielestä Batoolin suunnitelma kuulostaa hyvältä.

– Hän on hyvin empaattinen ja varmasti hoitaisi suomalaisia vanhuksia ja sairaita hyvin. Kannustan häntä kaikin tavoin tässä tavoitteessa.

Monenlaista ystävätoimintaa

Marjatta Valta-Kurki tapasi Batoolin SPR:n ystävätoiminnan kautta. Iisalmen osastossa pakolaisten ystävätoiminnassa on mukana noin 30 vapaaehtoista.

Lisäksi Ylä-Savon SOTE on järjestänyt Ylä-Savoon viime vuonna työskentelemään tulleille espanjalaisille ystävätoimintaa. Jokaisella heistä on tukenaan suomalainen työkaveri, mentori, joka auttaa paitsi työhön myös arkeen liittyvissä asioissa.

– Sillä on ollut hirveän iso merkitys sille, että he ovat päässeet alkuun uudessa paikassa ja kielen oppimisessa, kertoo Ulla Piippo Ylä-Savon SOTE:sta.

Iisalmelainen Pirjo Huurinainen puolestaan on jo kolmen vuoden pitänyt venäläisille maahanmuuttajille kerhoa, jonka puitteissa on järjestetty toimintaa osallistujien toiveiden mukaan.

Hän on ollut myös tulkkausapuna venäläisille esimerkiksi lääkäri- tai asianajajakäynneillä.

– Haluan sydämestäni auttaa ihmisiä. Muistan, miten lapsuudessani Kuopiossa ortodoksin ei ollut helppo sopeutua joukkoon, ja haluan auttaa nyt muita joukkoon pääsemisessä.