Gladiaattori oli aikansa rocktähti – fanit maksoivat jopa hiestä hyvän hinnan

Antiikin superjulkkiksia olivat ne gladiaattorit, jotka onnistuivat pysymään hengissä vähintään kolme vuotta. Heidän ympärillään kuhisi tuottoisa vedonlyönti- ja fanituotebisnes, jossa kaupan oli muun muassa verta ja hikeä. Colosseumin kulissien taakse pääsee katsomaan Espooseen rantautuneessa, maailmaa kiertävässä näyttelyssä.

kulttuuri
Gladiaattorin kypärä ja kilpi
Erilaisille ruumiinrakenteille oli tarjolla erilaisia gladiaattorin tehtäviä. Roolia ei voinut muuttaa.Yle

Kukoistuksensa vuosina valtaisa Colosseum oli uljas näky. Sen kivikoristeet olivat täynnä kohokuvioita ja ornamentteja, jotka oli maalattu kirkkain värein. Nykyturistin on hankala hahmottaa, miltä paikka näytti antiikin aikana – vuosisatojen varrella maali on rapissut, rakenteet rapautuneet ja kivistä suuri osa raastettu muihin rakennushankkeisiin.

Loiston päivistä saa kuitenkin käsityksen matkustamalla Espoon WeeGee-keskukseen. Kaupunginmuseo sai verkostojensa avulla napattua vasta viime vuonna maailmankiertueensa aloittaneen italialaisnäyttelyn, joka avaa ovet Colosseumin kulisseihin ja gladiaattoreiden jokapäiväiseen elämään.

Näytillä on paitsi Italiassakin harvoin nähtyjä Colosseumin kiviä, myös esineistöä puukoista kypäriin ja säärisuojuksista gladiaattoreiden työterveyshuollon tarvikkeisiin. Ne ovat lainassa Napolin arkeologisesta museosta. Museon aarteet ovat peräisin Pompeijista, jossa oli ammoin yksi suurimmista gladiaattoriareenoista.

Kaupungissa tosin kiellettiin taistelut kymmeneksi vuodeksi katsomoväkivallan takia. Kahden faniryhmän nujakka levisi pitkin tienoota vellovaksi mellakaksi ja sai senaatin jyrähtämään.

Seksi myi

Gladiaattoritaisteluihin liittyi muutenkin voimakas fanikulttuuri. Suuri osa taistelijoista heitti henkensä heti ensi kertaa areenalle astuessaan, mutta parhaat haluttiin pitää sekä hengissä että hyvässä hapessa. Sen vuoksi Colosseumilla oli erinomainen työterveyshuolto. Lääkärin laukussa saattoi olla jopa parisataa välinettä, joilla paikkailtiin kolhiintuneita taistelijoita.

Suojelusjumala säärisuojuksessa
Kilvissä, kypärissä ja säärisuojissa oli usein suojelusjumalien kuvia. Harva gladiaattori kuitenkaan selvisi työstään hengissä.Yle

Moni tienasi elantonsa sekä suoraan taisteluista että niiden liepeillä pyörivästä oheisbisneksestä. Gladiaattorin koulutus kesti kauan ja maksoi paljon; omistajan oli tienattava rahat takaisin. Siinä auttoi tähtikultti. Suosituimmat taistelijat vetivät Colosseumin täyteen.

Erityisesti naiset säädystään riiippumatta ihailivat gladiaattoreita, joiden potenssin uskottiin olevan loppumaton. Antiikin runoilijat laativat roiseja tarinoita kielletyistä lemmenleikeistä, mutta Colosseumilla naisia varjeltiin huolella gladiaattoreista uhkuvalta seksuaalisuudelta. Naisten piti seurata taisteluja kauimmaisilta riveiltä, jotta eivät joutuisi kiusauksiin. Ainoat naiset, joilla oli areenan liepeille asiaa, olivat Vestan neitsyet.

Ihailu oli otollista alustaa kauppamiehille. Esimerkiksi taistelijoiden hikeä myytiin naispuoliselle fanikunnalle, jotka aikalaiskuvausten mukaan villiintyivät tuotteesta. Myös verta oli kaupan käytettäväksi kestävyyden kohentamiseen omassa makuukammarissa.

Gladiaattorit olivat vatsakkaita

Keskeinen gladiaattoritaisteluihin liittyvä ansaintakeino oli vedonlyönti. Sen vuoksi otteluja myös sovittiin ennalta. Yleisö oli kuitenkin valpasta ja nosti metakan, jos taistelu areenalla oli liian löysän näköistä.

Colosseumilla krokotiili vahti, että yleisö menee oikeille paikoille istumaan.
Colosseumin krokotiilin tehtävä oli vahtia, että yleisö menee oikeille paikoille istumaan.

Vastapainoksi yleisö myös usein vaati gladiaattorin hengen pelastamista, jos tämä oli taistellut urheasti. Taistelussa oli tarkat säännöt, kuvailee näyttelytuottaja Eeva Kyllönen.

– Se ei todellakaan ollut mitään vapaapainia. Koulutus kesti kauan, ja sen alussa arvioitiin, minkä tyyppinen gladiaattori kustakin leivotaan. Se vaikutti varusteisiin ja käytössä oleviin taistelukeinoihin, eikä kerran annettua roolia voinut muuttaa. Esimerkiksi verkkotaistelija pysyi verkkotaistelijana kunnes kuoli tai pääsi eläkkeelle. No, harva pääsi.

Pienikokoisille ja ketterille oli omat roolinsa, mutta optimaalinen gladiaattori oli fyysisesti kaukana nykyajan solakasta atleetista. Raskasrakenteiset taistelijat söivät enimmäkseen hiilihydraatteja kasvattaakseen tuhdin rasvakerroksen. Rasva takasi sen, että verta vuosi helposti ja näyttävästi, mutta sisäelimillä oli suojaava kerros. Näyttävän esityksen olisi pilannut liian nopea kuolema.

– Heitä kutsuttiin tuttavallisesti ohransyöjiksi tämän takia, valottaa Kyllönen.

Colosseumilla notkuttiin koko päivä

Suurin osa roomalaisista asui pienissä kodeissa, joihin ei voinut vieraita kutsua, joten elämä elettiin muualla. Moni vietti Colosseumilla koko päivän. Aamupäivällä seurattiin kuolemaantuomittujen taisteluja, joissa kummallakaan ei ollut toivoa pelastuksesta. Sitten syötiin eväitä tai käytiin lounastamassa kojuissa areenan ulkopuolella ja hoideltiin liikeasioita katsomossa istuskellen. Iltapäivällä areenalle marssivat taistelijoista parhaat, joita tultiin katsomaan matkojen päästä.

Suomalaisen gladiaattoriryhmän esitys
Suomalainen gladiaattoriryhmä Servi Morituri tarjoaa kävijöille hien- ja verenmakuisen gladiaattoritaisteluesityksen näyttelyn perhetapahtumissa.EKM/ Suvi Korhonen

Miten sitten gladiaattorit saivat pitkät päivänsä kulumaan, tapettua hitaat tunnit ennen mahdollista väkivaltaista kuolemaa? Vain parhaat saivat erioikeuksia, jopa luvan perustaa perheen, jonka luo palata iltaisin. Muut norkoilivat pelaten ristinollaa ja piirrellen graffiteja.

Nyt samaa puuhaa on tarjolla Espoon Kaupunginmuseon työpajoissa perheen pienimmille. Colosseumin leijonat on korvattu pehmoeläimillä, joiden avulla voi pohtia eläinten suojelua, ja seiniin piirretyt gladiaattorihahmot voi varustaa jättimäisillä magneettivaatteilla, -kilvillä ja -aseilla.

Myös aikuiset saavat tulla leikkimään. Näyttelyssä voi replikalla kokeilla, kestääkö niska gladiaattorin kypärän kannattelua. Pelkästään yksi säärisuojus painoi yli kaksi kiloa. Kukin voi miettiä, kauanko olisi niissä tamineissa selvinnyt hengissä roomalaisen iltapäivän paahtavassa helteessä.

Gladiaattorit – Kuolema ja voitto Colosseumilla -näyttely Espoon kaupunginmuseon KAMUssa 26.9.2015-27.3.2016

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus