1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. terveys

Perhehoitaja Hokkasen kotona asuu kolme mummoa ja pappa – "Me ollaan yhtä suurta perhettä"

Kotonaan neljää vanhusta hoitava Päivi Hokkanen elää hoidettaviensa kanssa täyttä elämää. Arkenakin soitetaan ahkerasti vinyylejä, pelataan bingoa, leivotaan, pyykätään ja ruoditaan päivän polttavat uutisaiheet.

Kuva: Elise Tykkyläinen / Yle

Viitasaarelainen Päivi Hokkanen hoitaa kotonaan kolmea mummoa ja yhtä pappaa. Arkea rytmittävät ruokailut ja yhteiset puuhat.

– Askareet tehdään yhdessä eli ulkoillaan, säilötään marjoja ja käydään kaupoilla. Jokainen osallistuu jaksamisensa mukaan. Mutta pakko ei ole möllättää aina kotona. On käyty kesäteatterissa, konserteissa ja mökilläkin, kertoo Hokkanen arjesta.

Osa vanhuksista on fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta muisti ja psyykkinen puoli saattavat tökkiä.

Välillä perhehoitoon tulevat saattavat Hokkasen mukaan olla heikossa kunnossa sekä psyykkisesti että fyysisestikin. Perhehoidossa tapahtuu usein muutos.

– Mieli virkistyy, olo piristyy ja toimintakyky paranee. Vanhat haaveet ja arkiaskareet valtaavat mielen, vaikka ne eivät enää käytännössä onnistuisikaan. Eräänkin asukkaan traktorikauppoja on omaisten kanssa peruttu. Ja toisen kotiin muuttajan haaveita yritetty sovitella, Hokkanen muistelee.

Kotiin paluu ei ole vanhuksilla kuitenkaan enää vaihtoehto. Kuntoutuminen tuo siis omat lisähaasteet, mihin auttaa Hokkasen kokemuksella sinnikäs luoviminen.

Pitkän päivän ilta ja luopumisen vaikeus

Lähihoitaja Hokkaselle perhehoito oli vuosia kytenyt unelma. Kun neljä omaa lasta ovat jo maailmalla, ei unelmalle ollut esteitä.

Vaikka työ palkitsee tekijäänsä, on vapaata vähän. Tekemistä riittää aamuvarhaisesta iltaan.

– Aamukahdeksalta keitän puuron ja sitten iltayhdeksältä peittelen viimeiset sänkyyn.

Eräänkin asukkaan traktorikauppoja on omaisten kanssa peruttu.

Perhehoitaja Päivi Hokkanen

Valtaosa Hokkasen kotona asuneista vanhuksista on 75–90-vuotiaita. Päätös uudesta asukkaasta tehdään aina koejakson jälkeen.

– Muutamassa viikossa jo näkee sopeutuuko muuhun porukkaan ja asettuuko taloksi. Kemiankin pitää toimia.

Perhehoidossa ei Hokkasen mielestä voi kiristellä hampaita. Vanhusten on saatava päästää tarpeen tullen kiukku ilmoille.

– Parasta ovat huumori, vanhat sanonnat ja sutkautukset, joita vanhuksilla riittää.

Alussa hankalinta oli yhteisten pelisääntöjen ja vierailuaikojen sopiminen. Nyt Hokkanen kokee vaikeimmaksi luopumisen.

– Se on kova paikka, kun kunto romahtaa, ja vanhus siirtyy muualle asumaan. Yhteinen arki hitsaa meidät tiiviisti yhteen. Siinä ehtii kovastikin kiintyä.