"Kun saisi edes prosentin Kiran innosta" – tullikoiralle lisääntyneet työt maistuvat

Vuodet eivät ole vähentäneet kohta seitsemänvuotiaan labradorinnoutaja Kiran työintoa. Koiraneiti on joka aamu passissa odottamassa töihin pääsyään.

Kotimaa
Tullikoira Kira töissä Tornion tullissa.

Tulli on tehostanut toimintaansa viime viikkojen aikana turvapaikanhakijoiden suuren määrän vuoksi. Töitä se tietää myös Ylitornion Aavasaksan rajanylityspaikalla työskentelevälle tullikoira Kiralle, joka on kuulemma pelkästään mielissään lisääntyneestä työmäärästä.

– Sillä on aina vauhtia, ihan sama mihin aikaan vuorokaudesta työt alkavat, Kiran isäntä tullitarkastaja Petri Kannasvuo sanoo.

Aamuisin töihin lähtö on täysin selvää paitsi isännälle, myös karvaiselle työparille. Kannasvuolla on työlaukku, jonka hän aina ottaa mukaan kotoa. Kira ei päästä laukkua silmistään, ei nukahda tai katoa laukun vierestä, ettei vain jää matkasta.

Tullikoira Kira
Uskoisitko, että tämä ikäneito on jo lähellä eläkeikää?Karoliina Haapakoski / Yle

– Työkaverit nauravatkin, että kun saisi edes prosentin Kiran innosta ittellensä, kun ollaan töihin lähdössä, Kannasvuo nauraa.

Työauto on myös paikka, joka herättää koirassa suuria intohimoja. Auto on kuin toinen koti Kiralle.

– Joillakin asemilla se ei edes suostu tulemaan pois autosta. Silloin se ainakin varmasti tietää, että ei jää matkasta pois, Kannasvuo kertoo.

Pakkasessa työnteko vähän takkuaa

Lentokenttä on Kiran lempityöympäristö. Siellä koira on elementissään.

– Lentokenttä on mukava työpaikka. Siellä ihmiset ovat lämpimässä tilassa, kun nämä labradorinoutajat ei pakkasesta oikein perusta. Siellä Kira on pitelemätön, isäntä kuvaa suojattiaan.

Jotakin Kiran työinnokkuudesta kertoo myös se, että seisomme haastattelua tehdessämme tullirakennuksen edessä. Kesken haastattelun Kira alkaa nuuskia postilaatikoita.

Sillä on aina vauhtia, ihan sama mihin aikaan vuorokaudesta työt alkavat.

Petri Kannasvuo

– Se luulee, että täällä on joku kätköjuttu, kun pysymme laatikoiden vieressä, Kannasvuo nauraa.

Jatkuvaa koulutusta

Kannasvuo on hakenut Kiran kahdeksan viikon ikäisenä pentulaatikolta. Aluksi Kannasvuo vietti kolme kuukautta Kiran kanssa koirien koulutuskeskuksessa Helsingissä. Kira valmistui vuonna 2010.

Kiran kouluttaminen ei jäänyt pelkästään alkukoulutukseen, vaan harjoituksiin perustuva koulutus on jatkuvaa.

– Meillä on oma harjoitusaineisto, jota ohjaajat käyttävät koulutuksessa ja koulutustason ylläpitämisessä. Muistutetaan koiralle, että mikä se on se maailman hauskin homma.

Aina yhdessä

Kaksikko on lähestulkoon aina yhdessä. Vuodessa ei ole montaa päivää, jolloin isäntä ja koira olisivat erossa toisistaan.

Tullikoira Kira
Kira valvomassa Aavaskasan rajanylitystä. Kun pakkaset tulevat, niin mieluisin työpaikka on lämmin lentoasema.Karoliina Haapakoski / Yle

– Se on aina matkassa. Lomareissut ja mihin nyt milloinka mennään, niin aina pittää ottaa huomioon, että mulla on koira matkassa, isäntä kertoo.

Vapaa-aika menee täysin muissa merkeissä kuin töissä ollessa.

– Koirahan tarvitsee vastapainoa työlle. Kuljemma mettässä ja hiihtelemmä. Semmoista ihan normaalia vapaa-aikaa, mitä kotikoirat muutenkin tekisivät, Kannasvuo kuvaa.

Eläköityminen nurkan takana

Kira on varsin hyvin säilynyt neiti. Vaikka kasvot ovat ihan pentumaisen näköiset, niin silti ikää on melkein seitsemän vuotta. Eläköityminenkään ei ole enää kaukana. Tullin koirat jäävät eläkkeelle keskimäärin kahdeksan täytettyään.

Kannasvuo uskoo, että yhteistön loppuminen on kaksikolle kova paikka.

– Kiralle se varmaan on kovempi paikka, kun se joutuu jäämään kotiin, eikä pääse töihin. Onhan se mullakin ollut niin paljon matkassa, että kyllä sitä varmasti kaipaa.