Käpälä on köyhä, mutta elämäänsä tyytyväinen

Köyhyys on Suomessa lisääntynyt. Turkulainen Käpälä on asunnoton ja työtön, mutta silti tyytyväinen elämäänsä. Siitäkin huolimatta, että äkillinen kriisi vei hänet ja hänen firmansa syöksykierteeseen jo pari vuosikymmentä sitten.

Kotimaa
Käpälä.
Käpälä asuu puistossa ja on elämäänsä tyytyväinen.Lassi Lähteenmäki / Yle

Puistojen miehissä on eroja. Puiston penkeillä yöpyvä Käpälä ei voi sietää tyyppejä, jotka tulevat kerjäämään tupakkaa tai viinaa. Käpälä itse hankkii juomansa kävelemällä tyhjien pullojen perässä noin 30 kilometriä joka päivä.

Käpälä sanoo olevansa tyytyväinen, mutta kuitenkaan liian tyytyväinen ei hänen mukaansa pidä olla. Aina pitää olla pikkuinen nälkä paremmasta elämästä.

– Jos on liian tyytyväinen elämäänsä, niin maailma menee huonoon malliin. Silloin on hyvä, jos on pientä odotusta johonkin päin, Käpälä sanoo.

Köyhiä on monenlaisia

Käpälän mielestä köyhiä on monenlaisia.

– Varattomuudessa ja köyhyydessä on mielestäni iso ero. Köyhyys on kurjaa elämää, mutta varattomuus on sitä, ettei tule rahoillaan toimeen.

Miehellä on aiheesta kokemusta.

Olin joskus aikoinani huomattavan varakas. Sitten kaverit pettivät ja veivät rahat. Jäin yksin velkojeni kanssa.

Käpälä

– Olin joskus aikoinani huomattavan varakas. Sitten kaverit pettivät ja veivät rahat. Jäin yksin velkojeni kanssa, Käpälä kertoo.

Käpälä ei haluaisi asua esimerkiksi asuntolassa.

– Ne on puolivankiloita. On tarkat säännöt ja muuta. Minun on alkoholistina mahdoton elää sellaisessa.

Puistossa asuminen toimii muuten, mutta paikan vaihtaminen on ikävää.

– Kuulemma ihmisten silmiin ottaa nämä minun tavarat, Käpälä sanoo.

Koko elämä kulkee aina mukana

Käpälällä on polkupyörä, jonka kyydissä kulkee koko omaisuus.

Ihmiset vaeltavat tuolla jossain Antarktiksella nytkin 48 asteen pakkasessa. Niillä on siellä vielä vilpoisempi.

Käpälä

– Siellä on teltat ja kaikki, mutta ei niitä voi oikein levitellä. Tavarat aina häiritsee ihmisiä.

Talven kylmään puiston mies varautuu yksinkertaisilla asioilla.

– Ei siinä mitään. Lisää vällyjä vaan. Ihmiset vaeltavat tuolla jossain Antarktiksella nytkin 48 asteen pakkasessa. Niillä on siellä vielä vilpoisempi, Käpälä naurahtaa.

Yöpyminen ulkona ympäri vuoden tuntuu Käpälästä lähinnä lasten leikiltä.

– Ei se ole kuin asennekysymys.

Leikkaukset tuntuvat asunnottomallakin

Käpälänkin arjessa viime aikojen säästöt tuntuvat.

– En saa enää lääkkeitä sosiaalivirastosta. Olen asunnoton, joten minulla ei ole asumiskustannuksia. Viranomaisten mukaan minun pitäisi siis pystyä itse maksamaan lääkkeet, Käpälä kertoo.

Hän on Kelan peruspäivärahalla. Rahaa tulee vajaa 600 euroa kuukaudessa.

Radion kanssa pysyn mukana tässä maailman elossa kuitenkin, enkä katoa mihinkään.

Käpälä

– Minä en halua kerjätä. Minulla on sellainen epävirallinen sopimus valtion kanssa, että ruuat ja tupakat saan korvauksilla, mutta viinarahat kasaan itse pulloja keräämällä.

Aika kuluu Käpälällä muuallakin kuin vain puistonpenkillä. Välillä hän käy tekemässä ruokaa kavereiden luona tai poikkeaa kirjastossa. Radiota tulee kuunneltua ympäri vuorokauden.

– Radion kanssa pysyn mukana tässä maailman elossa kuitenkin, enkä katoa mihinkään. Kirjastossa luen lehtiä ja paljon kirjoja, hän kertoo.

Aika ei tule pitkäksi, kun pysyy liikkeellä.

– Kerran minulla oli lainassa askelmittari kirjastosta. Päivän aikana siihen kertyi 33,8 kilometriä.