Arvostettu pianisti uhraa kaiken aikansa "neuroottiselle puuhalle"

Jeremy Denkille harjoitteleminen ja konsertit ovat yksi osa elämää. Toisen kokonaisuuden muodostaa kirjoittaminen. Blogissaan amerikkalaispianisti kirjoittaa muun muassa liiallisen kiireen keskellä elämisestä.

Kuva: Yle

Jeremy Denk on nykyaikainen taiteilija, joka innostuu herkästi uusista ideoista.

Ahkerasti konsertoivan pianistin sivuprojektit liittyvät kirjoittamiseen: Denk tunnetaan blogistina, kolumnistina ja nykyoopperan libretistinä. New Yorker -aikakauslehteen kirjoitettu artikkeli laajeni sittemmin kokonaiseksi kirjaksi, joka julkaistaneen keväällä 2016. Siinä Denk summaa kasvutarinansa taiteen äärelle.

– Halusin sanoa sanottavani musiikista ja kertoa, miten minusta tuli pianisti. Aloitin kaukana New Mexicossa ja muutin yhä idemmäs ammentaen kaikkialta oppia ja viisautta, lopulta New Yorkin maineikkaasta Juilliardista valmistunut Denk sanoo.

Opiskeluaikana Denkin pääaineet olivat kemia ja piano, mutta valmistuttuaan hän päätti opettajiensa ohjeesta myydä kemiankirjansa. Kaikille oli selvää, että pianonsoitossa oli monilahjakkuuden tulevaisuus.

Kirjoittamisvimman myötä Denk joutuu taas suunnittelemaan ajankäyttöään. Luovien alojen yhdistäminen toisiinsa ei ole helppoa.

– On vaikeaa kirjoittaa ja soittaa pianoa, koska kumpikin on yksinäistä, melko neuroottista puuhaa. Kesän vietin käytännössä puoliksi kirjoittaen ja puoliksi harjoitellen.

"Piano on pitänyt pintansa"

Tänään alkavan Piano Espoo -festivaalin taiteellinen johtaja, pianisti Paavali Jumppanen esiintyy usein Denkin kanssa samassa konserttisarjassa Yhdysvalloissa. Jumppanen kehuu kollegansa taitoa saada kuulijat kiinnittämään huomio olennaiseen.

– Denkin soitosta kuvastuu se, ettei hän korosta itseään. Hän ei soita niin, että katsokaa, olen maailman paras pianisti. Kuulija keskittyy musiikkiin ja maailmaan artistin ympärillä. Se on mielestäni nykyaikainen ilmiö ja myös amerikkalainen ilmiö, Jumppanen erittelee.

Denk ja Jumppanen ovat molemmat sitä mieltä, että pianotaiteella menee tällä hetkellä hyvin.

– Piano on pitänyt pintansa. Siinä laitteen ja ihmisen välisessä suhteessa on jotain mielenkiintoista. Piano on meillä musiikkiopistojen suosikkisoitin, ja esimerkiksi kaukoidässä on valtavasti sitä ammatikseen opiskelevia, Jumppanen toteaa.

– Pianomusiikille näyttäisi riittävän kysyntää – esimerkiksi pianoresitaaleja rakastetaan edelleen. Niistä saa mielenkiintoisia tekemällä jotain tavallisesta poikkeavaa, ja niin ajattelin tehdä myös illalla, Denk toteaa.

Hän viittaa keskiviikkoillan Piano Espoo -festivaalin avajaiskonserttiin ja sen yhteydessä kuultavaan myöhäisillan kamarimusiikkitilaisuuteen. Amerikkalaispianisti esittää resitaalissaan koostamansa sarjan, joka ottaa ilon irti afroamerikkalaisesta ragtime-musiikista.

Radion sinfoniaorkesterin solistina Denk soittaa Béla Bartókin Pianokonserton nro 2. Erittäin vaikeassa teoksessa ei vastaavaan sooloiluun ole varaa.