Digiyhteiskunta unohtaa ikääntyneet – asioiden hoito siirtyy lapsille

Valtaosa ikäihmisistä tarvitsee apua nettiasioittensa hoitamisessa. Palvelujen muuttuminen sähköiseksi on niin haasteellista, että moni pyytää lähisukulaisensa hätiin. Tilanne voi olla kiperä sekä autettavalle että auttajalle, kun palvellut karkaavat hyväkuntoisen ihmisen ulottumattomiin.

Kotimaa
Grafiikassa esitetään kysymys, kuinka moni hoitaa verkossa omien asioiden lisäksi vanhempien nettiasioita.
Yle Uutisgrafiikka

Ylen nettikyselyssä kävi ilmi, että omien vanhempien nettiasioiden hoitaminen on yleistä. Lähes 90 prosenttia vastanneista ilmoitti hoitavansa joko osan tai kaiken vanhempiensa sähköisen asioinnin.

Tulos ei yllätä asiantuntijoita. Vanhus- ja lähimmäispalveluliittoon perustettiin kesäkuussa Ikäteknologiakeskus edistämään vanhusväestön nettiosaamista. Liiton selvityksissä samoin kuin Tilastokeskuksen tutkimuksissa on todettu, että vain joka neljäs 75–89-vuotias etsii itse tietoa netistä ja vain joka viides hoitaa itse pankkiasiansa. Kaikki kuitenkin haluaisivat olla itsenäisiä.

– Monien asioiden hoitaminen ei suju, jos sinulla ei ole tietokonetta tai et osaa sitä käyttää, sanoo Ikäteknologiakeskuksen erityisasiantuntija Lea Stenberg.

Juuri tunne itsenäisyyden menettämisestä tuntuu monista ikäihmisistä ja heidän omaisistaan vaikealta varsinkin silloin, kun vanhus on hyvässä kunnossa. Tämä näkyi myös Ylen saamissa kommenteissa.

Tekee pahaa nähdä aiemmin vahvojen, kaiken osaavien ja tietävien vanhempieni kokevan avuttomuutta tiedon ja palvelujen karatessa heidän ulottumattomiinsa.

Pankkiasiat ja sähköinen tunnistautuminen

Ylen kyselyn mukaan yleisintä on pankkiasioiden hoitaminen omien vanhempien puolesta. Yli 80 prosenttia vastanneista kertoi hoitavansa nimenomaan pankkiasioita. Myös viranomaisasioiden hoitaminen on yleistä.

Vaikka Ylen saamassa palautteessa pankkien verkkopalveluja pidettiin kohtalaisen toimivina, ikäihmisiltä se ei suju. Vanhus- ja lähimmäispalveluliitossa on huomattu, että ikäihmiset antavat usein omat verkkopankkitunnuksensa lastensa käyttöön. Näin ei kuitenkaan pitäisi tehdä. Pankkien sivuilla varoitetaan nimenomaan omien verkkopankkitunnusten antamisesta toiselle, vaikka kyseessä olisi läheinen sukulainen. Riitatilanteessa saattaa olla mahdotonta selvittää, kenen luvalla tilillä on asioitu.

Oikea tapa on se, että autettava henkilö toimittaa valtakirjan pankkiin ja pankki liittää kyseisen henkilön pankkitilin auttajan verkkopankkiin.

Verkkopankkitunnuksia käytetään kuitenkin myös sähköiseen tunnistautumiseen, mikä hankaloittaa asioiden hoitoa iäkkäiden puolesta. Käytännössä monia asioita ei voi netissä hoitaa toisen puolesta, mikäli tällä ei ole omia tunnuksia.

Tunti viikossa

Kyselyyn vastanneista reilut 70 prosenttia ilmoitti, että vanhempien asioiden hoito verkossa vaatii tunnin viikossa. Neljännekseltä meni 1–3 tuntia ja vajaalta viideltä prosentilta yli kolme tuntia.

Grafiikassa esitetään kysymys, kuinka paljon aikaa vastaajan vanhempien asioiden hoito verkossa vaatii.
Yle Uutisgrafiikka

Puolet vastanneista sai kuitenkin nopeasti tai kohtalaisen nopeasti apua, jos vanhempien asioiden hoidossa ilmeni ongelmia. Puolet oli sitä mieltä, että puhelimitse tai palvelupisteestä apua sai huonosti.

Grafiikassa esitetään kysymys, kuinka helposti vastaaja saa lisäneuvoja ongelmiin joko puhelimitse tai palvelupisteessä.
Yle Uutisgrafiikka

Äiti Rovaniemellä, tytär Helsingissä

Toisen nettiasioiden hoitaminen on haasteellisempaa, mikäli henkilöt asuvat eri paikkakunnilla.

Helsinkiläinen Maria Rautio joutui muutamia vuosia sitten tilanteeseen, että hänen Rovaniemellä asuneen äitinsä asioiden hoito ei enää sujunut. Äiti ei saanut tietokonetta haltuun. Lisäksi äidin olisi pitänyt vielä hoitaa uuden puolisonsa asioita.

– Periaatteessa olisin voinut hoitaa valtaosan äitini nettiasioista Helsingistä mutta en molempien.

Sähköisesti pankkiasioiden hoitoa hankaloitti vielä se, että Raution äiti sairastui Parkinsonin tautiin ja osa paperilla tulleista laskuista katosi.

Lopulta Rautio ratkaisi ongelman niin, että hankki sekä äidilleen että tämän puolisolle kunnallisen edunvalvojan.

Äidilläni ei ole verkkopankkitunnuksia, joten viranomaisten palveluja en hänen osaltaan voi käyttää.

– Silloin ei tule luottamusongelmia, sillä edunvalvoja tekee maistraattiin selvityksen, mihin rahat on käytetty.

Rautio on koulutukseltaan terveystieteen tohtori. Hän korostaa, kuinka tärkeää iäkkäille on, että he voivat itse hoitaa asiansa. Rautio pitää hyvänä vaihtoehtona sitä, että asiat hoidetaan yhdessä.

– Se edellyttää kuitenkin sitä, että molemmat asuvat samalla paikkakunnalla.

Opastus, helpommat ohjelmat ja selkeät pelisäännöt

Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton erityisasiantuntija Lea Stenberg ihmettelee, mihin vanhukset on unohdettu digitalisoinnissa. Hänen mukaansa Ruotsissa on jo huomattu, että ikäihmisten syrjäytyminen tietoyhteiskunnasta ei ole ohimenevä ongelma, vaan kahtiajakautuminen jopa syvenee ajan kanssa.

– Kun kuuntelee seminaareissa valtiovarainministeriön toimenpideohjelmia, niin kyllä siellä on ikäihmiset unohdettu tyystin.

Stenberg listaa kolme asiaa, joilla tilannetta voitaisiin helpottaa. Yksi on asian tiedostaminen. Toinen on se, että iäkkäät otetaan mukaan kokeilemaan palveluita, ja kolmas on koulutus.

– Vapaaehtoiset tekevät hienoa työtä, mutta jos tietokonetaidot ovat kansalaisvelvollisuus, voiko se olla pelkästään vapaaehtoisten varassa?

Jossain vaiheessa tietokone käy jokaiselle ylivoimaiseksi. Terveystieteen tohtori Maria Rautio muistuttaa, että siihen voi kuitenkin varautua jo ennakkoon edunvalvontatestamentilla eli edunvalvontavaltuuksella (siirryt toiseen palveluun). Siinä valtuutetaan joku hoitamaan omia asioita siinä tapauksessa, että itse on estynyt.

– Erittäin harvoin olen kuullut, että joku olisi tällaisen edunvalvontatestamentin etukäteen tehnyt, mutta se on tulevien ongelmien ennaltaehkäisyä parhaimmillaan.

Ylen nettikyselyyn Kuka hoitaa vanhusväestön verkkoasioinnin? vastasi 171 henkilöä. Kaikki ikäryhmät 30 vuodesta lähtien ilmoittivat osallistuvansa ikäihmisten nettiasioiden hoitamiseen.