Värttinä ja Raappana matkustivat musiikkinsa juurille – uusilla levyillä kuuluu Vienan Karjala ja Jamaikan aurinko

Hakeutuminen musiikillisille juurille yhdistää yllättäviä artisteja. Autenttista tunnelmaa perjantaina ilmestyville levyilleen ovat hakeneet sekä pitkän linjan kansanmusiikkiyhtye Värttinä että suomireggaen harvalukuiseen tähtikaartiin kuuluva Raappana. Värttinä teki ensimmäisen matkansa Vienan Karjalaan, Raappana taas haki oikeaa soundia Jamaikalta.

kulttuuri
Runonlaulaja Raija Zapruskajan joiku löytyi Vuokkiniemen kylästä.
Runonlaulaja Raija Zapruskajan joiku löytyi Värttinän Viena-levylle Vuokkiniemen kylästä.KHY Suomen Musiikki

Kun Värttinä pölähti Vienan Karjalan kierroksensa ensimmäisen kylän ensimmäiseen taloon, tarttui matkaan uuden levyn ensimmäinen laulu. Kahvipöydästä seisomaan ponkaissut Raija Zaprutskaja sai vieraiden leuat loksahtamaan.

– Me oltiin aivan hoomoilasena, että wau! Mikä ääni ja mikä laulu, muistelee Karoliina Kantelinen vuoden takaista kokemusta.Raijan joikuon nyt saanut uuden elämän uudella sovituksella VärttinänViena-levyllä.

Hirveän monia runonlaulajia ei ole enää valitettavasti elossa, joten tämä on nyt viimeinen linkki

Värttinän laulaja ja perustajajäsen Mari Kaasinen

Tuliaislaulun lisäksi viikon intensiivinen retki musiikillisille juurille poiki tukun sävellyksiä ja sanoituksia. Ne kumpusivat nähdystä ja koetusta; laulettujen runojen lisäksi karjalaisvanhusten muistoista ja perinteistä. Susan Aho paljastaa, ettei tiennyt mitä odottaa, koska tälle joukolle matka Vienan Karjalaan oli ensimmäinen yhteinen.

– Me yövyttiin paikallisten mummojen luona ja päästiin fiilistelemään ihan sitä aitoa elämää. Se vieraanvaraisuus ja kaunis luonto yllättivät myönteisesti.

Laulumaat hiljenevät vauhdilla

Pienimmässä kylässä, johon Värttinän kolmikko pelmahti, oli vain neljä asukasta. Yhtye itsessään oli melkoinen nähtävyys tienoilla, joilla harvoin vieraita nähdään ja joilla tapahtuu melko vähän. Tärkein tavoite oli tavata viimeisiä runonlaulajia ja ammentaa heidän musiikillisesta aarrearkustaan. Aina se ei sujunut ihan odotetusti.

– Monet heistä olivat hyvin vanhoja; osa niin vanhoja, etteivät he enää jaksaneet laulaa. Yhdellä mummolla oli niin paha astma, ettei enää pystynyt. Saimme kuitenkin kuulla paljon hauskoja tarinoita ja ne olivat iso osa tästä matkasta, summaa Aho.

Matkan muodossa tehtävää kunnianosoitusta on pohdittu siitä lähtien, kun Värttinä kävi bussilla Petroskoissa. Sekin retki oli vaikuttava, mutta yhtyeen juuret ovat pohjoisempaa perua. Nyt käsillä olivat viimeiset hetket laulun kantaäitien kohtaamiseen nimenomaan Vienan Karjalassa, muistuttaa Mari Kaasinen.

– Hirveän monia runonlaulajia ei ole enää valitettavasti elossa, joten tämä on nyt viimeinen linkki. Meille oli mieletön tilaisuus päästä sinne kuulemaan heitä oikeasti. Tästä kumpusi niin paljon biisejä, että jos vaikka seuraavallekin levylle vielä joku Viena-kappale tulisi.

Jamaika toi reggaen lähemmäs

Saman levy-yhtiön, Suomen Musiikin, toinenkin artisti haki autenttista soundia musiikillisilta juuriltaan. Lahtelaiselle Raappanalle, eli Janne Pöyhöselle se tarkoitti 6 344 kilometrin matkaa kauas pois kotoa.

Raappana äänitti Ennen aamunkoittoo -levyä jamaikalaismuusikoiden kanssa.
Raappana äänitti Ennen aamunkoittoo -levyä jamaikalaismuusikoiden kanssa.KHY Suomen Musiikki

Kaksi reissua Jamaikalle veivät kaksi kuukautta elämästä, mutta antoivat paljon – muun muassa ymmärryksen siitä, että reggae on kotimaassaan aivan eri juttu kuin Suomessa.

– Musiikki on siellä 24/7 ympärillä koko ajan, samoin kaikki se elämä, mistä reggaessa puhutaan, niin kyllä se avas mun silmii. Se on siellä niin arkipäiväistä, meillä kuitenkin vielä aika marginaalista.

Ruoka, meri, aurinko, hyväntuuliset ihmiset ja adrenaliini tekivät vaikutuksen mieheen ja se kuuluu sanoituksissa. Näkemystä musiikista matka ei mullistanut, lähinnä vahvisti.

– Me ollaan aina duunattu samaa juttua, aina on tullu tehtyy maanläheistä, mutta kyllä tää kokemus toi reggaen lähemmäs. Oli siisti nähdä, miten jengi siellä fiilistelee musiikkia.

Uuden albumin _Ennen aamunkoittoo _äänityksiä tehtiin Bob Marleyn perustamassa studiossa.

– Se oli erittäin siisti kokemus, äänityshuone oli himmeen kokoinen. Oot pikkujäbänä tsiigannu videoita, kun Bob Marley & The Wailers on tehny jotain studiosessioita ja sit oot yhtäkkiä siellä ite...No, mä maksoin vuokraa ja rahalla saa.

"Kyllä ne vähän ihmetteli, mitä jannu lauleskelee"

Levyn soundissa ja taustoissa kuuluu se, että muusikot ovat jamaikalaisia. Raappana vakuuttaa, ettei epäile suomalaisten soittotaitoa, mutta työote vaan on toisenlainen. Siihen vaikuttaa koko kulttuurin suhde musiikkiin.

– Suomalainen muusikko on aina suomalainen muusikko, sillä on eri käsitys ja eri tapa duunaa kun karibialaisella, joka on elänyt sitä musiikkia monen sukupolven ajan. Sen faija ja sen faijan faija ja mutsi, kaikki on eläny ja laulanu sitä musaa. Se tuntu automaattisemmalta.

Studiossa hommat etenivät luonnostaan.

Kun kehitettiin rytmejä, niin ei tarvinnu kelata, että mitä tapahtuu seuraavaksi

Rap-artisti Raappana

– Kun kehitettiin jotain rytmejäkin, niin ei tarvinnu kelata sitä, että mitä tapahtuu seuraavaksi.

Lahtelaisartisti ei ole ensimmäinen länsimainen, joka tulee kaivelemaan reggaejuuriaan esiin Jamaikalta. Paikallisten suhtautuminen on Raappanan mukaan arvostavaa; ymmärretään, että musiikillisen perinteen jatkaminen on kunnianosoitus. Näyttöjä siitä, että on tosissaan, piti silti antaa päivittäin.

– Kyllä ne vähä ihmetteli mitä toi jannu lauleskelee; kun meni vaikka kiskalta hakee safkaa, niin aina joutu laulaa jengille, näyttään mistä kana pissii.

Vaikuttavista Jamaikan kokemuksista vaikuttavin oli saarivaltion ihmisten täysivaltainen ote juhlimiseen.

– Ulkoilmabileitä aamukuuteen asti, kunnes poliisi tulee passittaan kaikki himaan tai seuraaviin bileisiin. Ei maistu enää Suomi-bileet samalta.