Lukijat: "Jo nyt on PERunapelto, kun ei sana kuulu!" – lapselle kiroilemisessa tunnetila haavoittaa enemmän kuin sanat, muistuttaa psykologi

Junalautoja on aina silloin tällöin saatavana Perkjärven asemalta myös lapsiperheissä. Kirosana puheen elävöittäjänä ei lasta vahingoita, mutta jos lapselle sanotaan v***n apina, niin se onkin jo toinen juttu. Psykologi neuvoo ottamaan aikalisän, kun tunteet alkavat kuumeta perheen pienimpien tekemisiin.

Kuva: Sari Toivonen / Yle

Kysyimme Ylen verkkosivuilla, kiroilevatko vanhemmat lapsilleen ja millaisessa tilanteessa. Moni kertoi, ettei kiroile lapselle tai toisten seurassa muutenkaan, mutta ärräpäiden lennättäjiäkin löytyy.

"Meinaahan ne ärräpäät lennellä. Tunnetuimmat kiroamiset kun muistaa vääntää muuten vain sadatteluiksi, niin kummasti omatkin hermot leppyvät: "Jo nyt on PERunapelto, kun ei sana kuulu!" Nimimerkki kasa.

Onko kiroilu sitten niin kovin vakavaa? Hämeenlinnan oppilashuollossa työskentelevä psykologi Katja Poikkimäki kertoo, että tärkeintä on vanhemman viesti ja tunnetila, ei niinkään sanat sinänsä.

– Eihän kiroilu mikään kiva tai kaunis tapa ole. Jos kiroilu sisältyy tilanteeseen, missä lapseen kohdistetaan halventavaa puhetta ja haukkumista tai aggressiivisuutta, niin se voi vaurioittaa lapsen minäkuvaa ja itsetuntoa ja aiheuttaa turvattomuutta. Mutta jos kiroilu on enemmän kielen värittämistä tai elävöittämistä ja puhe on positiivista, niin ei se niin vakava asia ole, eikä siitä ole haitallisia vaikutuksia lapselle.

"Ajattelen että painokkaasti lausuttu perkele on osa kirjavaa äidinkieltäni ja kiroilu taitolaji, mihin lapsen on hyvä oppia niin ettei kielenkäyttö muutu teini-iässä pelkäksi alapääpuheeksi." Aikuinen lapsi.

Loukkaamaan pystyy kiroilemattakin

– Tunne on parempi päästää pihalle sanallisena, mutta jos sanotaan lapselle "v***n apina", niin kyllä se on haitallista, sanoo Katja Poikkimäki.

"Naapurin rouva huutaa alle kouluikäisille kersoilleen harva se päivä "Saatanan idiootit ettekö te v*** usko mitään.." yms. Ei hän liene sen huonompi äiti kuin muutkaan mutta eihän tuo nyt kovin hyvältä kuulosta." Herkules.

– Kiroilemattakin pystyy lasta loukkaamaan eli edelleen, ei sana sinällään vaan se tunnetila. Halventamista voi tehdä muillakin kuin kirosanoilla eli vaikket kiroile, se ei tarkoita, että puhuisi lapselle nätisti.

Kiukkupussi, ota aikalisä!

Jos lapsi on vaikka katsomassa televisiota eikä millään meinaa lähteä siivoamaan huonettaan, niin aikuinen voi vaikka laittaa telkkarin pois päältä, neuvoo Katja Poikkimäki.

Kun alkaa hirveästi keittää ja kiukuttaa, niin pieni vetäytyminen ja hengenveto, ja palataan pienemmillä kierroksilla tilanteeseen.

Katja Poikkimäki

– Voi puhua muutenkin painokkaasti, niin että tulee selkeästi esille, mitä odotat lapselta, mutta ilman, että samalla haukut tai halvennat lasta. Kun alkaa hirveästi keittää ja kiukuttaa, niin pieni vetäytyminen ja hengenveto, ja palataan pienemmillä kierroksilla tilanteeseen.

Joskus kiukutteleva lapsi saa aikuisenkin pinnan katkeamaan. Aikuisen täytyy sallia itselleen myös kiukun tunteita, mutta aikuisella on – tai ainakin pitäisi olla – enemmän keinoja pitää niitä kurissa kuin lapsella.

Vanhemman kiroilu ei välttämättä johda lapsen kiroiluun

"Lapset on jo aikuisia, toinen kiroaa kuten minäkin ja toinen ei oo kiroillut ikinä minun kuullen. Naapurissa ei kirottu ikinä mut muksut kiroili pienestä pitäen." Tauno.

Lapsen kiroiluun vanhemman esimerkki vaikuttaa, mutta välttämättä lapsi ei kiroile, vaikka aikuinen kiroilee ja päinvastoin, kertoo Katja Poikkimäki.

– Siinä tullaan osittain temperamenttieroihin ja persoonallisuuden piirteisiin. Toiset ovat ehkä kaiken kaikkiaan hillitympiä ja pitävät tunteita sisällään ja toiset ovat räiskyvämpiä. Vanhempien kiroilu ei varmaan ole ratkaiseva tekijä, vaikka kaikki käyttäytyminen antaakin mallia lapselle.

Lasten ja nuorten voi olla vaikea hallita omia tunteitaan ja säädellä käyttäytymistään. Silloin kiroilu voi olla lapselle varoventtiili tunteiden tuuletukseen.

– Joissain tilanteissa kiroilu voi olla keino purkaa negatiivista tunnetilaa, joka muuten voisi tulla ulos vielä ikävämmällä tavalla. Siihenkin voisi koettaa löytää muita keinoja, mutta pahan olon purkaminen kirosanoihin on parempi kuin lyöminen tai tavaroiden rikkominen.

Loukkaaja, pyydä anteeksi

Jos lapsi sanoo, että on loukkaantunut aikuisen käytöksestä, niin aikuisen pitää pystyä pyytämään lapselta anteeksi.

– Jos lapsi suoraan sanoo kiroilusta tai muuten osoittaa, että vanhemman käyttäytyminen tuntuu pahalta, niin kyllä vanhemman täytyy sitä kuunnella. Täytyy pyytää lapselta anteeksi ja luvata toimia toisin ja yrittää päästä omasta huonosta tavasta eroon, olipa se kiroilu tai jokin muu.

– Tämä opettaa lapselle sitä, että joskus voi käyttäytyä huonosti, mutta täytyy kantaa teoistaan vastuu ja pyytää anteeksi, Katja Poikkimäki muistuttaa.

Sitaatit poimittu Ylen verkkokeskustelusta.