Tausta: Junaliikenteen yksityistäminen ei ollut ihmelääke Britanniassa

Britanniassa kiistellään junaliikenteen yksityistämisestä edelleen, yli 20 vuotta päätösten jälkeen. Ihmelääke se ei ole ollut ainakaan lippujen kalleuteen tai valtiontukiin, kirjoittaa Yle Uutisten Lontoon-avustaja Pasi Myöhänen.

Yle maailmalla
Matkustajia Eustonin asemalla, Lontoossa.
Matkustajia Eustonin asemalla, Lontoossa. Facundo Arrizabalaga / EPA

Brittiläiseen junaan astuessa vaunut ovat usein sotkuisia ja rempallaan, mutta palvelu ystävällistä. Yhtiöt sanovat asiakastyytyväisyyden parantuneen kilpailun myötä.

Raideliikenteen matkustajamäärät ovat kasvaneet yksityistämisen jälkeen. Syynä voi tosin paremman palvelun sijaan olla työelämän muutos. Päivittäin töihin matkustavien määrä on kasvanut etenkin Kaakkois-Englannissa.

Britanniassa koko junaliikenne rataverkosto mukaan lukien yksityistettiin nopeasti 1993 voimaan astuneen lain myötä. Tätä seurasi onnettomuuksien suma, jonka jälkeen rataverkosto siirtyi valtiollisen yhtiön omistukseen.

Viime aikoina maan junaliikenne on ollut yksi Euroopan turvallisimmista.

Lippujen hinta on noussut, aikataulujen sovittelu hankalaa

Junayhtiöiden järjestön mukaan keskimääräinen lipun hinta on noussut yksityistämisen jälkeen noin kolme prosenttia inflaatioon suhteutettuna.

Puhtaasti vapaa järjestelmä ei ole: työmatkalaisten kuukausilippujen hinnalle on asetettu katto. Lomalainen voi joutua maksamaan pitkän matkan lipusta mitä tahansa.

Lippujen hintoja on vaikea verrata suuren vaihtelun vuoksi. Esimerkiksi Lontoosta Edinburghiin matkatessa lentolippu on useimmiten junaa halvempi, vaikka suoraan keskustaan kulkeva juna olisi kätevämpi.

Aikataulujen yhteensovittaminen monen yhtiön välillä on hankalaa ja matkustaja saattaa joutua odottamaan yhteyttä tuntikaupalla.

Matkustajia Kings Crossin asemalla Lontoossa. Kuva on otettu tammikuussa 2013.
Matkustajia Kings Crossin asemalla Lontoossa. Kuva on otettu tammikuussa 2013.Andy Rain / EPA

Myös lippujen varaaminen tuottaa päänvaivaa. 28 eri junayhtiöllä on omat sivustonsa, joihin täytyy luoda käyttäjätunnukset. Yksityinen Trainline-palvelu tarjoaa keskitettyä lipunmyyntiä lisämaksua vastaan.

Onnistuminen riippuu yhtiöstä

Yhtiöt operoivat tyypillisesti tietyllä alueella tai ratavälillä. Joillakin linjoilla yksityistäminen on parantanut palvelua ja täsmällisyyttä, toisilla on menty huonompaan suuntaan.

Jotkut junayhtiöt ovat saaneet talousasiansa niin pahasti solmuun, että valtio on joutunut ottamaan liikenteen uudelleen huostaansa.

Tappiollinen East Coast kansallistettiin viideksi vuodeksi ja se onnistui kääntämään valtio-omisteisena toimintansa voitolliseksi. Yhtiö siirtyi jälleen yksityisomistukseen keväällä.

Veronmaksaja kaivaa edelleen kuvettaan

Veronmaksajan taakkaa yksityistäminen ei ole keventänyt.

Junaliikenne sai viime vuonna lähes kaksinkertaisen määrän valtiontukia yksityistämistä edeltäneeseen aikaan verrattuna, yli viisi miljardia euroa. Yksi syy tähän ovat matkustajamäärän kasvun vaatimat ratainvestoinnit.

Junayhtiöt maksavat valtiolle rataverkoston käyttämisestä, mutta viime vuonna vain yksi yksityisistä yhtiöstä maksoi valtiolle enemmän kuin mitä se sai erilaisten tukien muodossa.

Verkostoa ylläpitävää valtiollista Network Rail -yhtiötä on kritisoitu tehottomuudesta. Sen talousongelmia setvivä johtaja sanoi syyskuussa, ettei rataverkoston yksityistämistä voida sulkea pois.

Työvänpuolue haluaa kansallistaa liikenteen

Samaan aikaan Britannian työväenpuolueen uusi puheenjohtaja Jeremy Corbyn ajaa junaliikenteen kansallistamista uudelleen.

Labourin puoluekokous hyväksyi tällä viikolla suunnitelman, jonka mukaan junayhteyksiä siirretään valtiolliselle yhtiölle franchise-sopimusten umpeutuessa, jos puolue voittaa vaalit.

Mielipidetutkimuksen mukaan valtaosa briteistä kannattaa kansallistamista.

Junaliikenteen omistajuudesta kiistellään siis edelleen. Yksityistäminen ei ole ollut ihmelääke ainakaan lippujen kalleuteen tai valtiontukiin. Palvelu ja täsmällisyys on kuulopuheiden perusteella parantunut, mutta lähtötaso oli Suomeen verrattuna matala.

Jotkin firmat hoitavat tonttinsa hyvin, toiset eivät. Kannattavat välit ovat yhtiöille rahasampoja. Toisaalta valtio on sopimuksissa sitoutunut jakamaan riskin ja tukemaan yhtiöitä rahallisesti, jos ne eivät pääse tavoitteisiinsa.

Kriitikot valittavat, että ulkomaiset junayhtiöt kotouttavat valtion avustuksella saavutetut voitot kotimaihinsa, joissa niillä rahoitetaan julkista liikennettä.

Britanniassa yli 64 miljoonaa ihmistä on pakattu alueelle, joka on kolmanneksen Suomea pienempi. Jos omin jaloin seisova yksityinen junabisnes on hankalaa täällä, voi se tuottaa ongelmia Suomessakin.