Tehomarja kuin miniappelsiini – tyrnillä vielä tuntemattomia supervoimia

Tyrnimarja tunnetaan vitamiinipommina ja rasvahappojen lähteenä, mutta kasvin lehdissä on vitamiinien lisäksi myös proteiinia. Tyrnin lehdet sopivatkin esimerkiksi teeksi ja viherjauheeksi, kenties myös rehukäyttöön.

tiede
Tyrnipensas
Susanna Pekkarinen / Yle

Tyrni on vitamiineja uhkuva miniappelsiini, joka kasvaa villinä Pohjanlahden rannikolla. Suomessa sitä myös viljellään lähinnä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Suomen viljelypinta-ala on vielä vaatimaton, tyrniä viljellään noin 145 hehtaarilla.

Vuoden 2015 marjaksi valitun tyrnin viljelyn haasteena on, että Suomeen alun perin viljeltäväksi tuodut lajikkeet eivät ole kestäneet talvien lämpötilanvaihteluja tai kasvitauteja. Lisäksi osa kuluttajista on vierastanut marjan kirpeyttä, joten jatkojalostuksessakin riittää vielä työsarkaa.

Tutkijat näkevät kuitenkin tyrnin viljelyn lisäämisen kannattavan, sillä energiapitoinen tyrni sisältää lähes kaikkia ihmisen tarvitsemia vitamiineja D-vitamiinia lukuunottamatta. Lisäksi siinä on myös omega-rasvahappoja, sekä kuituja.

– Vitamiinien lisäksi tyrnistä löytyy fenolisia yhdisteitä, sekä karotenoideja, A-vitamiinin esiastetta. Fenolisia yhdisteitä on tutkittu esimerkiksi kroonisen tulehduksen yhteydessä ja havaittu niiden hillitsevän tulehdusta, toteaa vanhempi tutkija Sanna Kauppinen Luonnonvarakeskuksesta Mikkelistä.

Sekä tyrnin siemenessä että hedelmälihassa on marjaksi paljon öljyä.

– Jotta saisi sen siemenenkin öljyt käyttöönsä, siemen kannattaa pureskella. Muutenhan siemen vain matkaa kehon läpi. Tyrniöljy hoitaa esimerkiksi limakalvoja, vatsaa, ja suolistoa, kertoo Kauppinen.

Tyrnin lehdistä löytyvät samat vitamiinit kuin marjasta, mutta öljyä niissä ei ole yhtä paljon.

– Tyni on lehti on osoittautunut yhtä terveelliseksi kuin marjakin. Niissä on myös proteiinia. Lehtiä voisi proteiinin puolesta verrata esimerkiksi herneeseen. Lehdet sopivat teehen, viherjauheeksi ja miksei vaikka eläinten rehuksi, jos viljely olisi laajamittaista. Olemme tutkineet myös tyrnin juuria, sanoo Kauppinen.

Kauppinen on ollut mukana muun muassa juuri päättyneessä tutkimushankkeessa (siirryt toiseen palveluun), jossa koottiin viljelytuloksia ja tutkittiin marjan sisältämiä kemiallisia yhdisteitä.

Esimerkiksi Venäjällä tyrniöljypohjaisia tuotteita onkin hyväksytty lääkekäyttöön. Tyrniä on tutkittu paljon toiveena löytää armeijan ja avaruustutkimuksen käyttöön ravitsemuksellinen tehopakkaus. Venäjän lisäksi tyrniä viljellään laajassa mittakaavassa esimerkiksi Kiinassa. Siellä tyrniviljelyksiä on 1,5 miljoonan hehtaarin alalla.

Viljelyyn sopivia tyrnilajikkeita etsitään lisää

Suomessa elettiin tyrnibuumia 1990-luvun lopulla. Silloin maahan tuotiin viljeltäväksi siperialaislajikkeita, jotka eivät kuitenkaan kestäneet Suomen talvia. Ne ovat tottuneet ennemmin tasaiseen kylmyyteen kuin siihen, että pakkasia seuraa leuto jakso. Jos siperialaistyrni herää kesken talviunien, sitä uhkaa kuolema. Sittemmin Suomeen tuotiin moskovalaislajikkeita ja lisäksi on kehitetty omia lajikkeita risteyttämällä. Kotimaisista lajikkeista esimerkiksi Terhi ja Tytti ovat löytäneet tiensä kotipuutarhoihin.

– Lajikkeiden kirpeydessä on paljon eroja. Siellä on niitä, että kun yhden marjan syö, ei toista kertaa laita suuhunsa, ja sitten niitä, jotka ovat makeitakin tyrnin asteikolla. Tyrniähän voi syödä myös vaikka marjajauheena, jolloin maku on miedompi, sanoo vanhempi tutkija Sanna Kauppinen Luonnonvarakeskuksesta Mikkelistä.

Kauppinen on perustanut koeviljelmiä Juvalle ja Kurikkaan, ja pyrkii parhaillaan löytämään uusia viljelyyn sopivia lajikkeita. Hän kiinnittää huomiota niin lajikkeiden satoisuuteen, talven- ja taudinkestävyyteen kuin makuun ja korjattavuuteen.

– Olen kasvattanut esimerkiksi ruotsalaista Lottaa, joka on aika lupaava. Olen koonnut tarhoihin esimerkiksi suomalaista luonnonkantaa ja venäläis-suomalaisia risteytyksiä, sekä ulkomaalaisia lajikkeita. Esimerkiksi venäläislajikkeista voisi saada isompaa marjakokoa ja vähäpiikkisyyttä, kertoo Kauppinen.

Mikkelin Anttolassa viihtyy 200 pensasta

Mikkelin Anttolassa monialaisella Leinun tilalla kasvaa 200 tyrnipensasta, jotka kiinnostavat tähän aikaan syksystä niin poimijoita kuin rastaita. Satokausi jatkuu periaatteessa pakkasiin saakka, ja viime päivien sateet ovat tuoneet marjoihin lisää kokoa.

– Tämä kesä on ollut sopivan viileä ja kostea tyrnille täällä meillä, kertoo Harri Kerkelä.

Tyrni on tuulipölytteinen, joten esimerkiksi mehiläisten kannanvaihtelu ei tyrnisatoon vaikuta. Leinun tilan pensaissa käy itsepoimijoita, ja osa sadosta menee jatkojalostukseen lähiseudulle. Viljelijän omassa aamupalapöydässä marja tarjotaan sellaisenaan.

– Meillä kotona syödään tyrniä joka päivä. Maku muistuttaa appelsiinia ilman sokeria. Nyt näissä on jo aika paljon mehua, kun alkusatokaudesta syyskuun alussa ne ovat aina vähän kuivempia.

Suuremmilla ammattiviljelmillä käytetään paitsi leikkuukorjausta, myös erilaisia apulaitteita. Leinun tilalla on vielä pärjätty omin sormin. Kerkelä arvelee, että joitakin poimijoita hirvittää etukäteen tyrnin piikikäs maine.

– Mutta eipä tuolta meidän pensaista kuulu kukaan huutavan auts, kun poimintatekniikka on hallussa.