86-vuotias tekee 100 keikkaa vuodessa: "Aloitin urani leijonahäkin päältä"

Lapsuudessa kuparilangan ja romujen keräämisellä soittimensa rahoittanut Veikko Ahvenainen aloitti uransa sirkuksessa. Myös Olavi Virran mukana kiertänyt soittaja konsertoi edelleen.

Kotimaa
Veikko Ahvenaisen uran mieleenjäävin osa on ollut keikkailu Olavi Virran kanssa.
Sanna Kähkönen / Yle Kainuu

Savolaiseksi syntyminen on harmonikkataiteilija Veikko Ahvenaisen mukaan hänen elämänsä paras asia.

– Meillä on paljon hyviä ominaisuuksia, kuten uteliaisuus. Se näkyy siinä, että alamme kyselemään tuntemattomilta kuulumisia. Kerran lensin Miamista San Franciscoon, vieressäni istui vanhempi herrasmies ja samalla kirjoitin nuotteja. Sillä hetkellä lyijykynästäni katkesi terä ja tämä herra kysyi, että tarvitsenko hänen kynäänsä lainaksi.

– Kirjoitin ja ihmettelin, että kylläpä alkoi nuottien tekeminen huilata ja katsoessani sitä kynää huomasin, että siinä lukee Schneider. Vähän ajan päästä selvisi, että hän oli kynätehtailija San Josesta. Ennen kuin lentokone laskeutui, niin olin jo sopinut konsertin hänen kanssaan.

Kuparilangan keräämiselle soittimiaan rahoittava soittajapoika

Myös köyhät lähtökohdat ovat Veikko Ahvenaisen mielestä auttaneet suhtautumaan asioihin nöyrästi.

Menin pankinjohtajan juttusille, hän antoi lapun ja sanoi, että jos saat tuohon viivalle jonkun rikkaan aikuisen nimen, niin saat lainaa.

Veikko Ahvenainen

– Meitä oli yhdeksän henkeä pienessä hellahuoneessa. Seitsemän lasta nukkui lattialla, isä ja äiti sängyssä. Vesi haettiin kaivosta kadulta ja niin vain äiti sai pidettyä meidät puhtaana. Meillä ei kerta kaikkiaan ollut mitään ja silloin opin, että mitään ei saa ilmaiseksi.

– Niinpä hankin romuilla ja kuparilangan keruusta saaduilla rahoilla ensimmäisen hanurini.

Seuraavan soittimen hommaaminen vaatikin jo soittajanalulta ponnisteluja.

– Menin pankinjohtajan juttusille, hän antoi lapun ja sanoi, että jos saat tuohon viivalle jonkun rikkaan aikuisen nimen, niin saat lainaa. Sainkin sen nimen eräältä huonekalutehtailijalta. Näin jälkikäteen voin sanoa olevani Suomen nuorin pankkivekselin tekijä, yhdentoista ikäisenä, muistelee Ahvenainen.

"Veikko, minä olen kuullut sinusta"

Itse hankitut ja rahoitetut harmonikat ruokkivat Ahvenaisen itsetuntoa. Onnistumiset kannustivat häntä yrittämään enemmän ja enemmän. Neljätoistavuotiaana Ahvenainen lähti kiertueelle.

– Menin katsomaan Kuopioon sirkusta ja johtaja tuli sanomaan, että oletko sinä se soittajapoika. Lähdetkö mukaan kiertämään meidän mukaamme koko kesäksi, äitini sitten lupasi ja niin lähdin säestämään sirkustaitelijoiden esityksiä.

Soitin iltaisin säestyksiä veitsenheittäjille ja trapetsitaiteilijoille.

Veikko Ahvenainen

– Aloitin urani leijonahäkin päältä. Soitin iltaisin säestyksiä veitsenheittäjille ja trapetsitaiteilijoille, esityksen loppuessa minulle tehtiin peti sen saman häkin päälle. Taiteilijat nukkuivat vainuissaan, joihin soittajilla ei tietenkään ollut mitään asiaa. Syksyllä palasin takaisin kouluun, mutta sieltä sirkuksesta minulle tarttui semmoinen kiertuebakteeri, naurahtaa Ahvenainen.

Talven koulussa olemisen jälkeen halu kiertueelle oli niin kova, että Ahvenainen päätti alkaa järjestämään itse keikkoja. Nuoren miehen musiikkipiireihin pyrkiminen käynnistyi toden teolla eräästä musiikkikaupasta. Siellä Ahvenainen korjasi grammareita, kunnes ovesta astui sisään Olavi Virta.

– Taiteilija Virta sanoi jo tiskillä, että Veikko minä olen kuullut sinusta. Lähdetkö bändiini hanuristiksi?

Virta tarjosi kiertue-elämää, jota nuori mies seurasi päätään puistellen

Virran mukaan lähteminen tarjosi Ahvenaiselle jälleen yhden sortin sirkusta. Seurueen saapumista oli usealla paikkakunnalla säestämässä poliisi.

– Poliisit katsoivat aina lehdestä tanssi-ilmoitusten kohdasta, että milloin Virta saapuu keikalle sinikattoisella Ford Mercurylla.

Virralla teetettiin nämä perinteiset kokeet, joissa silmät laitettiin kiinni ja pyydettiin laittamaan etusormet yhteen.

Veikko Ahvenainen

– Olavihan oli todella taitava kuski ja selvisi aina poliisiin kokeista, silloinhan ei ollut puhalluskokeita. Virralla teetettiin nämä perinteiset kokeet, joissa silmät laitettiin kiinni ja pyydettiin laittamaan etusormet yhteen. Aina hän niistä selvisi, vaikka olikin ottanut alkoholia.

Puoli vuotta Olavi Virran matkassa saivat Ahvenaisen luopumaan porukasta, koska kiertuelämä vaati veronsa. Sittemmin Ahvenainen on siirtynyt keikkailemaan itsekseen.

– Teen edelleen sata keikkaa vuodessa. Voin sanoa, hanuristeja on yhtä paljon kuin missejäkin. Jonnekin ne häviävät, mutta saan olla valtavan kiitollinen, että keikoilleni riittää kävijöitä.