Lääkärit ilman rajoja -järjestön suomalainen psykologi: Pelkään työssäni harvoin

Suomalainen psykologi Minja Westerlund on työskennellyt maailman kriisialueilla Lääkärit ilman rajoja -järjestön palveluksessa. Järjestön sairaalan pommitus Afganistanissa järkytti, vaikka työn riskit ovat tiedossa.

Kotimaa
Kaksi autoa mutaisella tiellä.
Lääkärit ilman rajoja järjestön ajoneuvoja Keski-Afrikan tasavallassa.Joroen Oerlemans / Lääkärit ilman rajoja

Turkulainen psykologi Minja Westerlund odottelee parhaillaan viisumia lähteäkseen Zimbabween Lääkärit ilman rajoja -järjestön työntekijäksi. Lähtö voi tulla jo viikon kuluttua. Kesällä hän palasi Jordaniasta, aivan Syyrian rajan tuntumasta. Siellä hän työskenteli saman järjestön psykologina kymmenen kuukautta, pakolaisleirillä sekä sairaalassa. Aiemmin hän on auttanut myös Turkissa ja Papua-Uudessa-Guineassa.

Lääkärit ilman rajoja -järjestön sairaalan pommitus lauantaina Afganistanin Kunduzissa järkytti Westerlundia, vaikka työn riskit ovatkin tiedossa. Useita potilaita ja sairaalan työntekijöitä kuoli iskussa. Järjestö on jo ilmoittanut lähtevänsä Kunduzista.

– Järkytyin kovasti. Päällimmäinen tunne oli suru ja vähän kiukkukin. Mielestäni potilaiden tai sairaalahenkilökunnan ei pitäisi ikinä olla tällaisten iskujen kohteena. Tämä koskettaa minua vähän myös henkilökohtaisesti, koska ystäviäni on aiemmin ollut töissä tässä nimenomaisessa sairaalassa, Minja Westerlund kertoo.

Westerlundin jatkosuunnitelmiin oman järjestön sairaalan pommitus ei ainakaan toistaiseksi vaikuta.

– Ei vaikuta. Ehkä tulevaisuudessa riippuen siitä, miten tilanne kehittyy. Se on aina ollut takaraivossa, ettei tämä ole ihan riskitöntä työtä. Jotta voidaan auttaa niitä, jotka apua eniten tarvitsevat, pitää hyväksyä tietyt riskit.

Minja Westerlund
Minja WesterlundYle

"Pitää tehdä tosi paljon töitä itsensä kanssa"

Westerlundia ajaa maailman kriisialueille halu antaa oma panos oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Eivätkä sodat ja kriisit näytä maailmalla ainakaan vähentyvän. Hän kertoo Afganistanin tapahtumien nostaneen pienen turvattomuuden tunteen pintaan, mutta yleensä hän ei työssään pelkää.

– Harvoin. Mielestäni järjestö valmistaa meitä todella hyvin työprojekteja varten.

– Kun menin ensimmäisen kerran kentälle, pelotti. Kun huomasi, että järjestö toimii ammattimaisesti ja minulle tuli kokemus, että järjestö pystyy hanskaamaan riskitilanteet hyvin, se on poistanut pelkoa, Westerlund sanoo.

Henkisesti psykologin työ kriisialuilla on kuitenkin erittäin raskasta. Potilaiden kokemukset sodan keskellä ovat rajuja.

– Pitää tehdä tosi paljon töitä itsensä kanssa. Jos antaa sen vaikuttaa henkisesti liikaa, työtä ei jaksa. Jos taas ottaa liikaa etäisyyttä ja tuntee liian vähän, ei tee hyvää työtä. Silloin ei pysty samastumaan näiden ihmisten tilanteeseen. Se on koko ajan tasapainoilua.