Kosovon albaani ymmärtää turvapaikanhakijoiden hädän – "Vanhat muistot tulevat mieleen"

Micki Behluli saapui Suomeen hämmennyksen vallassa kiintiöpakolaisena 1992. Pääsy turvalliseen elinympäristöön oli suuri helpotus, mutta huoli Kosovoon jääneistä ystävistä ja sukulaisista oli suuri.

turvapaikanhakijat
Micki Behluli.
Nelli Kuorikoski

Micki Behluli joutui lähtemään pakoon sodan jaloista Kosovosta 1992. Hän muistaa vieläkin sen hämmennyksen, jonka vallassa hän saapui Kokkolaan kiintiöpakolaisena. Hädässä ollutta mieltä kalvoi huoli tulevaisuudesta ja taakse jätetystä kotimaasta.

– Se ei ollut helppoa. Suomi oli minulle ensimmäinen turvallinen maa. Ei se mikään hunajakakku ollut, mutta tunsin olevani turvassa. Tunsin uskaltavani elää, kertoo Micki Behluli.

Asuin kerrostalossa ja siellä yksi vanhempi rouva yritti aina hinkata ihoani, koska hän luuli vaalean värini alta löytyvän mustaa ihoa.

Lähtö Kosovosta ei ollut Behlulille helppoa, hän yritti sitä monta kertaa. Lähdön syyt ovat vieläkin niin arkoja, ettei hän halua muistella niitä.

– Se repii vanhoja haavoja. Olen jäsentänyt elämäni laatikoihin ja nämä muistot kuuluvat yhteen laatikkoon. Joskus voin katsoa sitä ja kertoa siellä olevista muistoista. Siellä on asioita, joita jouduin kokemaan Kosovossa.

"Vaaleaihoiselle sopeutuminen on helpompaa"

Micki Behluli koki, että suomalaiset olivat ystävällisiä, vaikka ihmisten silmistä ei näkynyt samanlaista naurua, mihin hän oli kotimaassaan tottunut. Vaalea iho helpotti sopeutumista. Tosin epäluuloja liittyi myös siihen, oliko Behlulin iho oikeasti vaalea.

– Asuin kerrostalossa ja siellä yksi vanhempi rouva yritti aina hinkata ihoani, koska hän luuli vaalean värini alta löytyvän mustaa ihoa.

Nykyään Behluli opettaa päiväkodeissa ja kouluissa äidinkieltään, uskontoa ja vieraita kulttuureja.

Behluli sanoo ymmärtävänsä hyvin nykyisten turvapaikanhakijoiden tilanteen, epävarmuuden ja huolen turvallisen paikan löytymisestä. Suuri turvapaikanhakijoiden määrä nostaa myös omat muistot pintaan.

– Uutisten seuraaminen turvapaikanhakijoista on minulle vaikeaa, vanhat muistot tulevat mieleen. Afganistanista, Irakista ja Syyriasta on vielä paljon pidempi matka kuin Kosovosta. Heillä on lisäksi meri ylitettävänä.

"Suomi onnistunut kohtuullisesti"

Micki Behlulin mielestä Suomi on onnistunut kohtuullisen hyvin nykyisen kriisin hoidossa.

– Suurin piirtein ok, mutta täällä ei ole niin paljon kokemuksia kuin esimerkiksi Saksalla, joka otti Turkista paljon tulijoita toisen maailmansodan jälkeen. Eikä Suomella tietenkään ole vastaavia resursseja.

Behlulin mukaan Kokkolan pitäisi olla aloitteellisempi päällä olevan kriisin hoidossa, kaupunki voisi esimerkiksi ottaa vastaan muutamia satoja turvapaikanhakijoita. Kotoutumista Kokkolan pitäisi tehostaa, suurin ongelma on työpaikkojen puute.

– Kotoutuminen on sujunut huonosti, koska ihmiset eivät pääse töihin. Viisikymppinen ei ole vanha, mutta hän on vanha työmarkkinoilla. Meitä tuli 90-luvun alussa Kosovosta tänne rannikolle noin 30 perhettä. Nyt jäljellä on enää kaksi, kaikki muut ovat lähteneet työn perässä Etelä-Suomeen. Kouluttautuminen ja yritysten perustaminen tuntuu olevan siellä helpompaa.