Kommentti: Kyllä ruotsalaisetkin osaavat pilata olutta

Olut ei enää ole pelkkä saunajuoma ja iso tuoppi. Ei ole ollut pitkään aikaan. Suomalaiset kihahtavat silti heti, jos keinotekoista keskiolutrajaa 4,7 prosenttia aiotaan hilata Ruotsin folkölin suuntaan. Sen sijaan oluthifistit pitävät kirjaa maistamistaan mallasjuomista, olutblogistit nuuskivat flavouria kiivaasti ja ipa-kansa vaeltaa olutravintoloihin siemailemaan. Ja makuahan suomalaisissa oluissa nyt riittää, kirjoittaa Markku Sandell.

ilmiöt

Olut on ehkä aiheellisestikin noussut keskikalja-maineestaan nautintoaineeksi ja pienpanimobuumi on totta Suomessakin. Tuskin kukaan muistaa enää 1990-luvun alkua, jolloin ihailtiin ulkomaanoluita ja ihmeteltiin omaa lager-kulttuuria. No nyt on toisin.

Ei nyt ihan joka niemen notkoon ja lähiöön ole tullut omaa panimoa, mutta yli 50:ssä mennään. Suurten Koffin, Hartwallin ja Olvin rinnalle on tullut kirjava joukko pienpanimoita, joiden tuotanto vaihtelee muutamasta tuhannesta litrasta yli 10 miljoonaan litraan vuodessa.

Uusilla kokeiluinto on yleensä voimakkainta ja joskus unohtuu, että oluessa voisi maistua muukin kuin äkeä humala.

Tukholman olutfestivaali 2015
Vanhasta volkkarista on tehty olutsäiliöauto.Yle / Markku Sandell

Ensimmäisten pienpanimoiden tuotteita saattoi luvalla sanoen kuvata vain mielenkiintoisiksi, laatu vaihteli ja makumaailma oli samea. Nyt ei tarvitse pelätä, että pienenkään panimon tuote olisi ihan kuraa, vaikka joidenkin testioluiden jälkeen onkin voinut todeta, että siinä olikin sitten kaksi olutta yhtä aikaa.

Pääsin vertailemaan suomalaisten ja ruotsalaisten olutmaailmaa Tukholman olut- ja viskifestivaaleilla. Hiukan keskustan ulkopuolella Nackassa oli koolla kymmeniä pienpanimoita ympäri Ruotsia, mukana myös isoja toimijoita. Väkevät juomat ohitin katseella. Maailman toiseksi suurimmat olutfestarit muuten.

Kun Suomessa ipa-innostus jyllää ja oluenpanijat kilpailevat siitä, kuinka paljon humalaa saa olueen sullottua, naapurimaan ipat ovat tasapainoisempia ja niissä on muistettu myös oluen maun muut ominaisuudet.

ruotsalainen pienpanimotiski Tukholman olutfestivaaleilla 2015
Yle / Markku Sandell

Ruotsalaisilla pienpanimoilla oli yleensä tarjolla myös koko olutkirjo vaaleista lagereista ja pilseistä tummiin ja vahvoihin portereihin. Tuhteja makuja tarjottiin, mutta harvemmin oli kiepsautettu kupillinen aromihumalaa lisää keittoon.

Mutta toki sveapojat myös kokeilevat, leikkivät humalilla liikaa, sotkevat olueen ties mitä marjoja ja yrttejä, ja tekevät ihan kuraa. Muutama maistiainen ei saanut makuhermoja kutisemaan, osa oli suorastaan kelvottomia ja päätyi viemäriin.

Niin että kyllä ruotsalaisetkin osaavat pienpanimotemput. Pienen panimon oluentekijän olemukseen kuuluu usein ruutupaita, parta ja metsurilook. Kuten meillä.

Kiinnostus olutkulttuuriin on miehistä, ladyt loistivat poissaolollaan etenkin pienpanimotiskeiltä. Paluubussissa todentui tuttu ilmiö: olut saa äänijänteet avautumaan, länsinaapurissa ehkä pari desibeliä enemmän kuin Pohjanlahden tällä puolen.

Ruotsissa on 160 panimoa, joista noin 100 pientä on aloittanut viiden vuoden aikana. Olutfestareilla 5 000 eri olutta, mukaan mahtuu monenlaista. Jostain kumman syystä suomalaisia oluenystäviä ei Nackassa juuri näkynyt.

Ja muuten: Ruotsissa kaikki panimot maksavat saman verran olutveroa, 9,7 kruunua litralta. Pienpanimoille halutaan sielläkin verohelpotuksia.