Sananen – Kotoutuminen, vaikeaa

Jotenkin ulkomaalaisten perheotoksissa näyttäisi olevan enemmän lämpöä, välittämistä ja kodikkuutta kuin meidän seinien sisällä kuvatuissa. Miksi kotoutuminen on suomalaisille niin vaikeaa?

suomalaisuus
Mikko Maasola syö hernekeittoa.
Mikollekin maistui!Arvo Vuorela / Yle

Kotoutuminen on vaikeaa. Se on ongelma. Erityisesti meille suomalaisille. Vaikka miten mielessään vannoisi, että tänään olen kotona perheen kanssa, rauhallinen ja keskusteleva, niin olohuoneen läpi tärrätessä tuntuu kuin tekisi matkaa vieraassa kulttuurissa. Ruumis levähtää sohvalla, mutta minä on siellä missä halut lepattavat.

Kotoutumista vaikeuttaa meillä suomalaisilla erityisesti se, jos on hyvin vähän kotona. Ylityöt ovat monen perheenisän mielenterveyden pelastus. Moni jää ylitöihin ilman löydettävää syytä. Se on ihanaa.

Harrastukset muistuttavat, kuinka oma endorfiinin tuotanto on sittenkin tärkeämpää kuin kotijoukkoihin tutustuminen. Koti on meille ensisijaisesti asunto, josta on kiire salille ja sen jälkeen suihkuun. Kotoutuminen on meille valtava haaste, koska meillä on siitä viime vuosilta niin vähän käytännön kokemusta. Syyrialaista, jolla on KOTOAAN kiire Pumppiin, pidettäisiin paikallisten terveysviranomaisten näkökulmasta pahoinvoivan pakkomielteisenä.

Minä on siellä missä halut lepattavat.

Kotoutumisessa keskeistä on yhteinen kieli. Tähän me suomalaiset viimeistään kompastumme. Kuinka ymmärtää mitä toinen yrittää nyt sanoa. Hän on itkuinen ja ääntelehtivä, mutta mitä hän todella haluaa sanoa? Entä kuinka oppisin sanomaan omat vaatimattomat haluni ja ajatukseni keittiönpöydän ääressä niin, että toinen ei heti suutu ja mene oikosulkuun. Ihana haaste.

Olemme niin väsyneitä, että toivon todella sen johtuvan pumppaavasta ilmastostamme. Väsyneet perheenjäsenet asuttavat samaa kotia puhumalla kaikki eri kieltä. Kun toisen mongerrukseen alkaa kyllästymään, ääntä säädetään kovemmalle.

Ennen kuin huomaakaan, ilmatila on täyttynyt pommeista. Emme asu Aleppossa, mutta kaikki kovaääniset pommit rikkovat rauhan. Sen korjaaminen on raskasta työtä.

”Kotoutuminen on sitä, että tietyllä aikajänteellä oppii osallistumaan aktiivisesti yhteiseen elämänmenoon.” Kuulostaa tolkuttoman raskaalta. Työelämä on lipsahtanut sellaiseksi, että työntekijän pitää joustaa siihen pisteeseen jossa kuuluu nitinää. Se on kaikkien mielestä tehokkuutta, että työpäivä on niin viritetty, että myös yöllä työasiat nousevat pintaan kuin automaattiajastuksella. Ja sitten pitäisi vielä kotona olla AKTIIVINEN, kuunnella muita. E-ei.

Suomalaisesta on tehty itsekeskeinen. Se haluaa kodin, jossa on sisällä perhe. Sitten kun se tulee hetkeksi töistä ja harrastuksista lepuuttamaan, sille pitää seuraa televisio. Kaunein hetki on viittä vaille yhdeksän. Kaikki perheenjäsenet ovat fyysisesti kotoutuneet. Kaikilla on oma padi, jossa oma maailma. Urheiluruudun tunnus muistuttaa taustalla yhteisöllisyyden merkityksestä.

Seksiä olisi hyvä harrastaa. Ja erityisesti kotona! Edistää kotoutumista! Seksistäkin on tulossa yksilölaji, vaikka parasta se on asiantuntijoiden mukaan kaksin. Kotoutumisemme on pahasti kesken.

Seksi kotona edistää kotoutumista.

Auttaisiko meitä repukoita, suomalaisia, edes kotouttamistoimet? Sisäministeriö on niitä listannut. Keskeltä veristä sotaa pakeneviin ne tuntuvat tepsivän.

Meidän arpemme ovat paljon syvemmät, haavat tihkuttavat muutamasta valitusta sanasta. Pitäisi opetella hirvittävästi uusia taitoja - kuten vain oleminen kotona, toisen sylissä pitäminen ja lempeällä äänellä puhuminen.

Kuulemma Kirkkonummella ulkomaalaisten kotoutuminen on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Ne, jotka hiljaa toivovat tästä uutta kotia, haluaisivat lehden mukaan vielä jalkapalloja, juomapulloja ja korttipelejä.

Tekisi mieli kokeilla samoilla värkeillä. Minä menen maaliin, perhe saa ampua.

Hyhmä virkkaa emulsiohelmeä silmänurkkaan, kun muistan yllättäen, että Afrikan tähti on edelleen olohuoneen sohvan alla. Sitä ei koskaan viety lopullisesti pois kodista.

Maallikkosaarnaaja Maasola