1. yle.fi
  2. Uutiset

Matti Rönkä: Eino

Matti Rönkä on kirjoittanut puhuttelevan ja dekkarimaisen romaanin, joka tarjoaa selityksiä sodan käyneiden miesten ja heidän perheittensä elämään. Isien kokemuksista kärsivät varsinkin vaimot ja lapset mutta kärsimyksistä ei saa syyttää pelkästään olosuhteita, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Matti Rönkä
Matti Rönkä: Eino - kirjan kansi
Gummerus

Olen harrastanut sukututkimusta ja vetänyt vuosia lähihistorian muistelupiiriä kansalaisopistossa. Kokemuksesta voin sanoa, että jokaisen ihmisen menneisyydestä löytyy isoja tai pieniä salaisuuksia. Siksi kannattaisi jututtaa ikääntyneitä sukulaisiaan ja tuttaviaan. Kenties he haluavat kertoa menneisyytensä tapahtumista, jos niistä osaa oikein kysyä tai olla edes kiinnostunut kuulija. Usein kyse on tavallisista arjen asioista, ei mistään hävettävästä tai vakavasta. Menneisyyden tarinoita ja muistoja pitää saada talteen. Ne auttavat jälkipolvia ymmärtämään asioita, jotka voivat tuntua käsittämättömiltä sekä auttavat asettumaan esivanhempiensa asemaan ja arvostamaan heitä.

Kirjailija Matti Rönkä on uusimmassa romaanissaan Eino paneutunut yhden kaukopartiomiehen menneisyyteen ja salaisuuksiin. Kirjan on kustantanut Gummerus. Ylen tv-uutisissa työskentelevä Matti Rönkä aloitti kirjailijana vuonna 2002, jolloin 8-osaiseksi kasvanut Viktor Kärppä-sarja alkoi ilmestyä. Röngän dekkareita on käännetty parillekymmenelle kielelle ja niitä on palkittu monilla palkinnoilla.

Kunhan vain pärjäisi menneisyyden haamujen kanssa

Yhdeksänkymppinen Eino Heikkinen on joutunut sairaalaan, koska hänellä on dementian oireita. Tutkimuksissa selviää, ettei Eino sairasta Alzheimerin tautia vaan aivoverenkierron häiriötä. Hyväkuntoinen leskimies kyllä tokenee vielä eläjäksi, kunhan lepäilee vähäsen sairaalassa. Tarvitaan vain pientä tukea kotona-asumiseen. Siihen määrätietoinen Eino on jo varautunut. Kunhan vain pärjäisi jotenkin menneisyyden haamujen kanssa. Ne ovat alkaneet vaivata entistä enemmän. Ennen haamut saattoi tunkea taka-alalle kovalla työllä ja monenlaisilla harrastuksilla mutta ihmisen vanhetessa kaikki muuttuu.

Eino Heikkinen on vanha kaukopartiomies, joka on tehnyt elämäntyönsä kuorma-autoilijana. Eino on menestynyt kovalla työllä mutta menestyksellä on hintansa. Suhteet vaimoon ja ainoaan poikaan ovat tulehtuneet. Suhde vaimoon kylmeni jo sodan jälkeen ja pojan kanssa 70-luvulla, jolloin politiikka tunki kaikkialle. Poika syytti Einoa fasistiksi, joka vaikeni menneisyydestään. Eino tiesi ja koki pojan syytökset vääriksi ja ajoi tämän pois kotoaan. Poika palasi maailmalta koulut käytyään ja johtaa nykyään isänsä perustamaa yritystä.

Joutuessaan sairaalaan Eino tukeutui pojan sijasta pojanpoikaansa Joonakseen, joka alkoi kiinnostua ukistaan aikaisempaa enemmän. Ukin ja pojanpojan välit lämpenevät ja vähitellen myös menneisyyden haamuille löytyy selityksiä. Joonas kyselee ukilta vanhoista asioista ja löytää tämän kotoa papereita ja valokuvia, jotka vaativat lisää selityksiä.

70 vuotta sodan jälkeen ukki alkaa avautua

Nuori Afrikassa työskennellyt lääkäri tunnistaa ukin vanhat arvet ampumahaavoiksi. Joonas ihmettelee milloin arvet ovat tulleet, koska ukki ei haavoittunut sodassa? Vihdoin 70 vuotta sodan jälkeen ukki alkaa avautua. Monimutkaisen selvitystyön tuloksena Joonakselle selviää, että ukki kävi monen kaukopartiomiehen tavoin Neuvostoliitossa vakoiluretkellä sodan jälkeenkin. Arvet tulivat tuolla retkellä. Mitä puoli vuotta kestäneellä retkellä oikein tapahtui ja mitkä olivat sen seuraukset?

Matti Rönkä on kirjoittanut puhuttelevan ja dekkarimaisen romaanin, joka tarjoaa selityksiä sodan käyneiden miesten ja heidän perheittensä elämään. Isien kokemuksista kärsivät varsinkin vaimot ja lapset mutta kärsimyksistä ei saa syyttää pelkästään olosuhteita. Kokemukset kovettivat miehet ja työnsivät tunteet taustalle. Siitä huolimatta olisivat miehetkin voineet toimia toisin. Einon mielestä ihminen kärsii itsekin kovuudestaan. Parempi olisi ollut armahtaa ja antaa anteeksi kuin vain kovettaa mielensä.

Kolmen sukupolven romaanissaan Matti Rönkä osoittaa, että vaikeita kokemuksia on helpompi selvittää, kun tukeutuu lähimpien sijasta vaikka seuraavaan sukupolveen. Nämä eivät suoraan ole kokeneet ikäviä asioita ja ehkä ymmärtävät paremmin. Näin kävi ainakin Einolle ja Joonakselle, isoisälle ja pojanpojalle.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja.

Lue seuraavaksi