Kylä, joka ei suostunut kuolemaan – Palvelujen lähtö herätti asukkaissa suomalaisen sisun

Piskuinen pohjoispohjalaiskylä Alpua on joutunut kasvamaan sitkeäksi Perämeren viimassa. Kun kylästä lakkautettiin sen ainoa koulu muutama vuosi sitten, olisi kyläläisillä ollut kaikki syy heittää hanskat tiskiin. Toisin kuitenkin kävi.

Kotimaa
Hanna Moilanen ja Sanna Pyörälä lapsineen Alpuan kylän päiväkodissa.
Yle

– Tämä on tärkeä paikka alpualaisille, meidän menestyksemme alkulähde.

Alpuan kylätoimintayhdistyksen puheenjohtaja Timo Rankinen seisoo entisen kyläkoulun pihalla syksyn ensimmäisessä pakkasessa. Kun koulun lakkautettiin vuonna 2011, oli se kova isku kylälle. Alpualaiset eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan ostivat koulun itselleen.

– Koulun hankkimisesta kaikki lähti. Kun huomasimme, että kukaan ei meitä auta eikä meidän edestämme mitään tee, päätimme alkaa itse toimimaan.

Kouluun perustetussa palvelukeskuksessa hoidetaan nyt lapsia yksityisessä päiväkodissa, järjestetään seurakunnan kerhoja, majoitetaan komennusmiehiä, järjestetään erilaisia tapahtumia, pidetään kirpputoria ja kuntoillaan.

Kylän uusi sydän ei lyö ilmaiseksi

Koulun säilyttäminen on vaatinut paitsi rahaa, myös suunnattomasti talkootöitä. Se on kuitenkin herättänyt kylän uuteen elämään: kyläkauppa avasi ovensa keväällä vuoden kiinniolon jälkeen ja pankkipalvelut palautettiin Alpualle yhdeksi päiväksi viikossa.

Vaikka koulun kauppahinta oli vain sata euroa, ovat sen käyttökustannukset parikymmentä tuhatta euroa vuodessa.

Pienentääkseen koulun lämmitys- ja sähkökustannuksia kylätoimintayhdistys osti koulun takana hurisevan hakevoimalan. Siihen jouduttiin ottamaan pankkilainaa vajaat 200 000 euroa.

Koulusta saatavat vuokratulot eivät riitä lainan lyhentämiseen, vaan kyläläiset joutuvat laittamaan lisää omista pusseistaan. Siksi alpualaiset toivovat koululle lisää toimintaa ja vuokratuloja.

Takaisin Alpuaan

Alpua on saanut houkuteltua vireydellään myös uusia asukkaita. Jos työpaikkaa ei löydy kylältä, se löytyy ympäristön taajamista.

Henna Moilanen on kokonaan uusi alpualainen, Sanna Pyörälä puolestaan paluumuuttaja. Koulun ruokalassa lapset sylissään istuvat naiset ovat kotikyläänsä tyytyväisiä.

– Täällä on rauhallista asua, kyläyhteisö on virkeä ja tukiverkostot ovat lähellä, Pyörälä kertoo.

Tämä on mukava pikku kylä ja tiivis yhteisö, jossa on hyvä kasvattaa lapsia.

Henna Pyörälä

Maatalouslomittajana työskentelevä Pyörälä on tällä hetkellä kotona lapsen kanssa, mutta uskoo töitä löytyvän lähiseudulta.

Henna Moilanen on samaa mieltä.

– Tämä on mukava pikku kylä ja tiivis yhteisö, jossa on hyvä kasvattaa lapsia. Myös töitä löytyy tarvittaessa, sillä työskentelen lähihoitajana.

Tiistaisena iltapäivänä Alpuan lyhyellä kylänraitilla kaupan ja pankin välissä on rauhallista. Läheiseltä pihalta kuuluu ruohonleikkurin ääni ja toisella pihalla leikkii lapsi.

Kohta kaupan pihaan kurvaa traktori. Työvaatteissa oleva kuljettaja harppoo kauppaan, ostaa einespizzan ja luo silmäyksen kaupan seinällä riippuvaan kunniakirjaan.

Siinä todetaan Alpuan olevan Vuoden kylä 2015.