Näkökulma: Etätyöläinen narahtaa flanelliyöpaidassaan

Etätyöpäivänä voi keskittyä rauhassa ideointiin, ajatella isosti ja vetää kaaria, jotka häviävät avokonttorin humussa ja tilkkumaisiksi palasiksi keskeytyvässä työssä. Etätyöpäivässä piilee myös mokaamisen riskejä, tietää Yle Satakunnan Soila Ojanen.

etätyö
Soila Ojanen

Etätyöpäiväon eheä henkireikä, kun osa työtä on suunnittelu.

Pidin tiistaina pitkästä aikaa etätyöpäivän. Niihin olin entisessä työelämässäni toimittajayrittäjänä tottunut, koska toimistoni oli kotona toistakymmentä vuotta. Silloin ensimmäinen ajatus heti herättyä oli: onko tänään keikkapäivä vai kotityöpäivä. Se ratkaisi, onko tarvetta suihkulle ja hiustenpesulle vai voiko tempaista saman tien jalkaan etätyöläisen perinneasun: räyhälärysäpöksyt ja mukavaksi hiutuneen t-paidan.

Valinta sisältää riskin. Uutistyötä tekevä toimittaja joutuu kuitenkin silloin tällöin säntäämään tulipalokeikalle, jolloin ylimääräiseen tukanlaittoon ei jää aikaa. Jos letti tällaisessa tilanteessa on kuin kansanhiihdon jäljiltä, on vaihtoehtoina rasvatukkana esiintyminen tai tiukka pipo, molemmat vähän huonoja vaihtoehtoja.

Nyt huomasin, kun rutiininomaiseen etätyön tekemiseen oli tullut pitkä väli, se ei sujukaan entiseen malliin. Menee vähän haahuiluksi. Kun sitten puolesta tusinasta työohjelmasta yksi onkin jäänyt läppärille päivittämättä, on siitä helppo keksaista tekosyy, ettei etätyöpäivä voi sujuakaan ihan suunnitelmien mukaan. Ja minkä suunnitelmien? Huomasin, että suunnitelmani oli lähinnä tehdä koko loppuvuoden ohjelma hahmolleen, ehkä sen jälkeen, kun olin saanut maailman valmiiksi. Harvoin tehtävään etätyöpäivään kohdistui selvästi liikaa paineita.

*Vaatteet sain kuitenkin päälleni *jo aamusta. Joskus entisessä työelämässä päivävaatetuksen kokoon haaliminenkin jäi, kun rutiinina oli heti sängystä pompata koneelle, sähköpostien tarkastukseen ja jutturaakileen editointiin. Toimet on helppo tehdä yöpaidassakin. Jos puhelin soi, ei soittaja tiedä vastaajan pukeutuneen vain kylpytakkiin, koska lapsena haaveilemani näköpuhelinta ei ole keksitty. Paitsi että on.

*Muistan nimittäin ikuisesti *erään yhteistyöpalaverin. Oli tarkoitus neuvotella puhelimitse uudesta yhteistyökuviosta. Uuden kumppanin loistava ehdotus oli ottaa Facetime-yhteys eli käyttää näköpuhelinta kello 10.

Pahaksi onneksi unohdin puhelinneuvottelun, kun touhusin jo täyttä höyryä työhuoneessani - siinä punaruutuisessa flanellisessa yöpaidassa. Vastasin puhelimeen, jonka ruudussa näkyi mahdollinen yhteistyökumppani jakkupuvussaan pääkaupungissa sijaitsevassa pääkonttorissa. Hän taisi hieman yllättyä liikeneuvottelussa yöpaidassa esiintyvästä etätyöläisestä. Kammottavan tilanteen tajuttuani yritin rajata itseäni ruutuun niin, ettei yöasu löisi pahasti silmään. Löi se. Ruudullista flanelliviritelmää ei hyvälläkään tahdolla pysty tulkitsemaan normaaliksi konttoriasuksi – lähinnä kyseessä olisi voinut olla kanadalaisen metsurin isoäidin kotivaate. Meistä ei tullut yhteistyökumppaneita.

Etätyöläisenkin kannattaa siis pukea ylleen päivävaatteet, ainakin säällinen paita. Päivälle kannattaa suunnitella realistinen työpanos, tarkistaa työohjelmat jo toimistolla ja ottaa mukaan myös koneen laturi, ettei läppäri simahda lopullisesti kello 13.07.

Jollekin on käynyt niinkin.