Vieläkö suomalaiset suostuisivat koko kansan yhteisiin terveystalkoisiin? "Ei ole vain yhtä tapaa olla oikeassa"

Asiantuntijat uskovat, että laaja ravitsemushanke voisi upota kansaan, mikäli ihmisten annettaisiin löytää omat ratkaisunsa itse. Hanketta voisi suunnata myös pienempiin väestöryhmiin.

Kotimaa
Nainen mittaa mittanauhalla lantionsa ympärysmittaa.
Marja Airio / Lehtikuva

Ruokakeskustelu tällä vuosikymmenellä on ennennäkemättömän värikästä. Eri näkemykset esimerkiksi suositeltavista ruokavalioista ovat voimakkaita, ja uusia ravitsemusmalleja kokeillaan innokkaasti. Osa väestöstä on erittäin ruokatietoista, osaa eivät ruoka-asiat tai terveellisyys voisi vähempää kiinnostaa.

Olisiko 1970-luvun Pohjois-Karjala-projektin kaltainen interventio nykyään mahdollinen?

Itä-Suomen yliopiston terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas ei jaksa uskoa, että laajoja väestöryhmiä saataisiin enää mukaan tämänkaltaisiin valistushankkeisiin.

– Ihmisillä tuntuu olevan paljon ja kärjekkäitä käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Moni uskoo mieluummin esimerkiksi yksittäisten henkilöiden selviytymistarinoita kuin laajalla aineistolla tehtyjä tutkimuksia, Myllykangas harmittelee.

Myllykangas kuuluu siihen kriittisten joukkoon, joiden mielestä Pohjois-Karjala-projekti on raskaasti ylimainostettu, sillä esimerkiksi siinä mitattujen ihmisten terveydentilassa tapahtuneiden muutosten taustalla oli hankkeen lisäksi muitakin tekijöitä.

– Monien terveyshankkeiden vaikuttavuus on yleisestikin melko huono. Etenkin laihduttamispyrkimyksien tulokset jäävät vähäisiksi; paino saattaa laskea hetkeksi, mutta tulla sitten takaisin korkojen kera.

Pohjois-Karjala on jo kaikkialla

Muun muassa Pohjois-Karjala-projektia tutkinut Mikko Jauho Helsingin yliopistosta näkee, että 70-luvun kaltaisia, ravitsemustietouden osalta neitseellisiä olosuhteita ei Suomessa enää ole. Toiseksi terveysvalistus on rutinoitunut jo niin vahvasti osaksi päivittäistä terveydenhuoltoa, ettei laajalle ulottuvaa valistushanketta enää välttämättä tarvita.

– Toisaalta sosiaaliset erot väestöryhmien välillä ovat suuria. Projektia voisi ehkä suunnata esimerkiksi kouluttamattomiin, huonosti toimeentuleviin tai syrjäseuduilla asuviin, Jauho luettelee.

Jauhon mukaan nykyajan ongelma ei lisäksi välttämättä ole tiedon puute, vaan joka puolella vastaan tuleva yltäkylläisyys.

– Nykyään eletään erilaisten houkutusten ja impulssien ristitulessa. Ihmisillä on toki terveyspyrintöjä, mutta myös nautintopyrintöjä, Jauho selventää.

Ratkaisua ei tule tarjota ylhäältä

Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä uskoo, että Pohjois-Karjala-projektin kaltaisella hankkeella voisi olla hieman sovellettuna nykyaikanakin käyttöä.

– Esimerkiksi ravitsemussuosituksissa ei ole vain yhtä tapaa olla oikeassa. Hankkeen tulisi perustua enemmän osallistamiseen, ja ihmisten tulisi saada olla siinä enemmän läsnä.

Mäkelän mukaan tietoa nykyihmiset usein saavat riittävästi, mutta yksi, sama tapa soveltaa sitä ei välttämättä sovi kaikille.

– Kuviota ei kannata rakentaa siten, että on vain valistajia ja valistettavia. Ratkaisuja voi antaa kunkin löytää itse.