Suomalainen keksintö, nautojen rehun laadun ja säilyvyyden parantaminen oli yksi niistä keksinnöistä, joilla Artturi Ilmari Virtanen varmisti kemian Nobel-palkinnon vuonna 1945.
Keksinnön vaikutukset näkyvät tänäkin päivänä ympäri maailmaa niillä alueilla, missä nautoja ylipäänsä ruokitaan säilötyillä rehuilla. Suomessa rehun raaka-aineena käytetään yleensä nurmikasveja, maailmalla myös muun muassa sinimailasta ja maissia.
Virtasen rehukeksintö on periaatteessa yksinkertainen – lasketaan varastoon ajetun nurmen pH 3–4 kieppeille. Silloin rehua pilaava voihappokäyminen ei onnistu. Tosin happamuuden lasku tehtiin aluksi hyvinkin vaarallisella ja syövyttävällä suolahapon ja rikkihapon seoksella.
Nykyään rehun valmistuksessa käytettävät aineet ovat harmittomampia ja rehua tehdäänkin massiivisia määriä. Esimerkiksi toissa vuonna Kainuussa tehtiin säilörehua noin 220 miljoonaa kiloa ja koko Suomessa likimain 7 miljardia kiloa. Nurmirehuja viljellään Suomessa noin 576 000 hehtaarilla. Käytännössä Artturi Ilmari Virtasen keksintö on nautojen talviaikaisen ruokinnan perusta – vaihtoehtoja toki on, mutta niistä ei ole sille kilpailijaksi.
Taustalla veljien kuolema
Virtanen syntyi köyhään perheeseen Helsingissä vuonna 1895. Isä oli töissä rautateillä ja äiti palvelijana. Heille syntyi kaikkiaan seitsemän poikaa, joista neljä kuoli alle vuoden ikäisenä.
Artturi Iivari Virtanen arvioi myöhemmin heidän kuolinsyykseen A-vitamiinin puutteen, koska köyhä perhe joutui ostamaan ruokamenojen säästämiseksi kurria eli rasvatonta, separoitua maitoa, jossa ei ollut A-vitamiinia jäljellä. Osa suomalaisista kärsi A-vitamiinin riittämättömästä saannista useita vuosikymmeniä maan itsenäisyyden jälkeenkin.
Virtasen rehukeksintö auttoi A-vitamiinin puutteeseen, koska lehmien rehustus parantui talvikausina, josta seurasi maidontuotannon kohoaminen ja maidon A-vitamiinipitoisuuden nousu täysmaidossa.
Virtanen vaikutti muutenkin paljon kansanterveyteen, hän oli muun muassa valtion ravitsemustoimikunnan ensimmäinen puheenjohtaja.
Nykyisin rasvattomaan maitoon lisätään Suomessa D-vitamiinia meijerissä maidon käsittelyn yhteydessä. A-vitamiinin saanti on turvattu muuten yleisen ravitsemuksen paranemisen ansiosta. Näin ei ole kaikkialla maailmassa, sillä A-vitamiinin puutteen aiheuttamaa sokeutta esiintyy edelleen melko paljon 3–4 vuoden ikäisillä lapsilla kehitysmaissa.
Nobelin palkinto ei tullut yllätyksenä
Virtanen oli ensimmäisen kerran palkintoehdokkaana vuonna 1933 ja ehdokkuus oli jo 12. kun hän lopulta sai palkinnon vuonna 1945. Palkintoon vaikutti AIV-rehukeksinnön lisäksi aiempi, myös maatalouteen liittynyt keksintö, voisuola.
Kun Suomesta vietiin voita maailmalle, se säilyi niin huonosti, että se oli usein makuvirheiden takia ravinnoksi kelpaamatonta saapuessaan määränpäähänsä. Luonnollisesti menekki oli varsin kurjaa.
Virtanen keksi nostaa happaman voin pH:n lähelle neutraalia, jolloin makuvirheitä ei tullut. Tämä AIV-voisuolaksi nimetty keksintö onnistuttiin pitämään salaisuutena kilpailijamaiden voin valmistajilta yli 10 vuotta. Sinä aikana suomalainen vientivoi nousi kovaan arvoon muun muassa Englannissa.
