Muukalaisvihasta joukkomurha USA:ssa vuonna 1832 – vainajia etsitään Irlannin multiin

Irlannista Philadelphiaan tulleet radanrakentajat joutuivat koleran syntipukeiksi köyhyytensä ja katolisen uskontonsa takia. Murhat pimitettiin, mutta nyt joukkohauta on löytymäisillään.

Ulkomaat
Maasta pilkistävä pääkallo, jossa olevaa reikää tutkija osoittaa pensselin varrella.
Aiemmissa etsinnöissä löytyneessä pääkallossa on väkivallan jälkiä. Duffy's Cut Project / Immaculata University

Yhdysvalloissa on meneillään uusi yritys sen selvittämiseksi, missä ovat vuonna 1832 jäljettömiin kadonneiden kymmenien irlantilaissiirtolaisten jäännökset. Tutkijat epäilevät, että heidät murhattiin ja heitettiin joukkohautaan.

Aiemmin on löydetty kuusi niistä 57 irlantilaisesta, jotka palkattiin vuonna 1832 rakentamaan rautatietä Pennsylvanian Duffy's Cutissa. Kuusi viikkoa myöhemmin kaikki olivat kuolleet.

Heidän etsijänsä uskovat, että muutamat tulokkaista kuolivat koleraan, minkä jälkeen paikalliset asukkaat tappoivat muut, koska luulivat heidän levittävän tautia.

Veljekset jatkavat isoisän tutkimuksia

Tragedia oli painunut unohduksiin, mutta 12 vuotta sitten veljekset Frank ja William Watson, pappi ja historioitsija, toivat sen päivänvaloon löydettyään vihjeen isoisältään perimästään asiakirjakansiosta. Sen kirjeet ja muut dokumentit kertovat, että isoisä oli yrittänyt selvittää työläisten kohtaloa vuonna 1909.

Veljekset vakuuttuivat, että ratayhtiö oli salannut kuolemat varmistaakseen, että työvoimaa riittäisi vastaisuudessakin.

He olivat luultavasti lähtöisin maaseudulta, köyhiä, katolisia ja iirinkielisiä.

Työ radalla, jonka junat olivat hevosvetoisia, alkoi vuonna 1828. Neljä vuotta myöhemmin oli edetty rankimpaan osuuteen, kukkulalle, joka piti tasoittaa, ja laaksoon, joka piti täyttää kukkulasta saadulla maalla.

– Se oli vietävän kovaa työtä. Maa oli savista ja painavaa, ja siinä oli paljon kiviä, kertoo rautateihin erikoistunut historioitsija John Hankey.

Rakennuttaja piti kestävimpänä työvoimana maanmiehiään, irlantilaisia siirtolaisia. He olivat luultavasti lähtöisin maaseudulta, köyhiä, katolisia ja iirinkielisiä. He matkustivat paikasta paikkaan ja ottivat nälkäpalkalla työtä, jonka sattuivat saamaan.

Viha tiedettiin, murhia ei

Kun Philadelphian maaseudulle iski kolera kesällä 1832, asukkaat kääntyivät hökkelikylään asettuneita radanrakentajia vastaan. Tuolloin ei vielä tiedetty, ettei kolera tartu ihmisestä ihmiseen, vaan tartuntalähde on saastunut vesi.

Heinäkuussa Irlannissa siunattiin hautaan yksi löydetyistä vainajista.

Rakentajat saivat koleraansa apua vain paikalliselta sepältä ja nunnilta. Aiemmin uskottiin, että tauti oli koitunut kaikkien kuolemaksi ja seppä oli polttanut ruumiit. Myös heidän muistokseen pystytetyssä laatassa kuolinsyyksi kerrotaan kolera, joskin siinä viitataan myös muukalaisvihaan, jonka takia sairastuneille ei suotu hoitoa.

Watsonin veljekset kuitenkin totesivat isoisänsä lähteiden perusteella, että sairaiden hylkääminen ei ollut tarinan julmin käänne. Valtaosa ilmeisesti tapettiin, koska heitä pidettiin tautipesinä. Myös heidän katolilaisuutensa epäillään olleen syynä vihaan.

Maatutka näytti todennäköisen joukkohaudan

Watsonit tekivät ensimmäiset etsinnät vuosina 2009–2011. Uudet alkoivat tässä kuussa, kun rautatieyhtiö Amrak antoi luvan kaivauksiin aivan nykyisen radan tuntumassa.

Veljekset kertovat, että maatatutkan avulla on löytynyt paikka, jossa vainajat todennäköisesti lepäävät 6–9 metrin syvyydessä. Alueesta kairataan nyt näytteitä joukkohaudan varmistamiseksi.

Heinäkuussa Irlannissa siunattiin hautaan yksi löydetyistä vainajista, 29-vuotiaana kuollut Catherine Burns. Hänen päävammansa osoittaa, että ainakin hänet murhattiin. Watsonien toiveena on, että kaikki muutkin Duffy's Cutissa kuolleet voivat päästä kotimaansa Irlannin multaan.

Hankkeella on oma sivu (siirryt toiseen palveluun) Immaculatan yliopiston verkkosivustolla. William Watson työskentelee professorina Immaculatassa.