Merikarhu puskee sumussakin – "Harrastajalla ei mitään asiaa vesille ilman karttaa ja kompassia"

Sumu on kokeneelle merenkulkijalle ja nykytekniikalla varustetulle aluksille olematon hidaste. Vailla teknisiä välineitä liikkuvalle harrastajaveneilijälle sumu voi olla kauhistus. Molemmille pätee kuitenkin sama neuvo – pidä kova ääntä.

luonto
Sumussa suunnistaminen on pelkän näköaistin varassa mahdotonta.
Yle

Kylmät yöt ja aurinkoiset aamut ovat tuoneet sankkoja sumuja vesialueilla viime päivinä. Vesilläliikkujilla ja merenkulkijoille sumu tarkoittaa, että yksi aisteista eli näkö on poissa pelistä.

Merenkulun perussääntöihin kuuluu, että aluksen kipparin pitää aina tietää oma sijainti. Lähes yhtä tärkeää on tietää muiden lähistöllä liikkuvien sijainti.

Huvi- ja pienveneilijöille sumu voi olla läpipääsemätön ongelma, mutta ammattimaista merenkulkua sumu ei edes hidasta.

– Tämän päivän navigointilaitteet ovat sen tasoisia, että pystytään ajamaan normaalivauhtia jopa nollanäkyvyydessä, kokenut merikapteeni Timo Alava sanoo.

Alava on seurannut teknistä kehitystä aitiopaikalta, sillä mies työskenteli merillä eri tehtävissä vuodet 1974-2000. Nykyisin Alava toimii Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merikapteenikoulutuksen päällikkönä.

– Tekniikan avulla tiedetään reitti ja muiden alusten sijainti. Muihin aluksiin saadaan myös helposti yhteys.

Ammattiliikenteessä matkan tekoa voi hidastaa tekninen häiriö, mutta kaksinkertainen varmistus pitää nekin harvinaisina. Nykyisin komentosilta navigoi tutkien, sähköisen merikartan ja alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän avulla.

– Vanhoilla laitteilla tähystäjä laitettiin keulapakalle, sillä sieltä kuulee parhaiten sumutorven äänet. Niitä käytetään edelleen, jos tekniset laitteet menevät epäkuntoon.

Ei sumu tietenkään kiva ole, sillä ihmisen aivot luottavat aina enemmän omiin aisteihin.

Timo Alava, merikapteeni

– Ei sumu tietenkään kiva ole, sillä ihmisen aivot luottavat aina enemmän omiin aisteihin.

Timo Alavan mukaan enemmän sumussa arveluttavat reiteillä liikkuvat huviveneilijät, joilla ei vastaavaa teknistä varustusta ole.

– Ne pelottavat enemmän kuin toiset isot laivat tai omat tekemiset. Laivaväyliä ja niiden ylittämistä kannattaa sumussa välttää, vaikka laivat äänimerkkiä lähettävätkin.

Alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä olisi Alavan mielestä suositeltava väline etenkin merialueiden huviveneisiin.

Muutamalla tuhannella eurolla saa hankittua hyvän laitteen. Se on omasta turvallisuudesta aika halpa hinta.

Timo Alava

– Hieman kalliimmissa purjeveneiden paikanmäärityslaitteissa on sellainen jo mukana. Muutamalla tuhannella eurolla saa hankittua hyvän laitteen. Se on omasta turvallisuudesta aika halpa hinta.

Alavan mukaan Itämerellä liikkuu rahtiliikenteen seassa runsaasti huviveneitä erityisesti kesäaikana.

– Jos ei ole luotettavia laitteita tai on epävarma, kannattaa jäädä odottelemaan, että sumu hälvenee.

Kartta, kompassi ja sumutorvi sisävesillä

Sisävesillä riittää kesäaikana satoja tuhansia pienveneilijöitä, joista monet liikkuvat tutuilla lähivesillä ilman navigoinnissa tarvittavia perusvälineitä kuten karttaa ja kompassia.

- Ilman niitä on sumuun turha lähteä. Kannattaa odottaa vaikka muutama tunti sumun hälvenemistä. Harvoin sisävesillä sumu kovin pitkään kestää, Mikkelin Pursiseuran koulutusvastaava Jari Nykänen kehottaa.

Vaara on käsillä heti, kun köydet irrottaa.

Jari Nykänen

– Vaara on käsillä heti, kun köydet irrottaa.

Joskus sumu voi yllättää vesillä. Silloin oikeat välineet, maltti ja merimiestaidot ovat tarpeen.

– Kartta ja kompassi ovat ehdottomia. Nykyiset plotterit ovat hyviä, mutta ne ovat apuvälineitä. Niiden ilmoittama sijainti voi heittää 5, 10 tai jopa 20 metriä. Yllättäen voi huomata olevansa viittaa väärällä puolella.

Jari Nykänen muistuttaa, että tähystäminen on jokaisen vesilläliikkujan perusvelvollisuus. Aluksen kipparin on koko ajan tiedettävä oma sijainti, sopeutettava vauhti olosuhteisiin ja käyttää tarvittaessa äänimerkkejä muiden varoittamiseksi.

– Jos pelkästään maisemanavigoinnin perusteella mennään ja sumu iskee, silloin on välttämätöntä löytää rantaan. Siinä voi olla mahdotonta jopa ankkuroitua, jos ankkuriköysi ei riitä. Eikä reitille pidä missään nimessä ankkuroitua.

– Jokaisella harrastajaveneilijällä pitää olla perusvälineet. Ilman niitä ja ymmärrystä niiden käytöstä ei vesille ole mitään asiaa.

Nopeasti yleistyneet karttaplotterit ovat mainioita apuvälineitä, mutta niihinkin liittyy riskinsä.

– Magneettihäiriöt, gps-signaali ja sähköhäiriöt ovat riskejä. Siksi kartta pitää aina olla mukana. Koulutuksessakin nykyisin korostetaan, että sähköinen aparaatti antaa vain suuntaa-antavaa tietoa.