1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Malmi muhii uunissa: Suomalmi sulaa takoraudaksi Viljakkalan Haverissa

Mistä ennen saatiin rautaa viikatteisiin, työkaluihin ja miekkoihin? Haverin kaivosmäellä rautaa sulatettiin ja taottiin koemielessä vanhoin menetelmin.

Kuva: Marjut Suomi / Yle

Savu leijali Ylöjärvellä Viljakkalan Haverin kaivosalueella perjantaiaamun tunteina.  Paikalle rakennetussa kivisessä uunissa oli tavoitteena valmistaa perinteisin menetelmin suomalmista takorautaa, jota rautakaudella käytettiin muun muassa viikatteisiin, työkaluihin ja miekkoihin.

Raudan valmistus alkoi aamulla malmin pasutuksella, jossa orgaaninen aines poltetaan pois.

– Kyllä lämpö nousee, kun päästään 1200 asteeseen, jossa rauta sulaa. Vaiheittain sitten edetään sulatetun malmin takomiseen, kertoo Haverin rautapäivän puuhamies Jussi Hartoma.

Kivenmurikoista taoksiksi

Käsittelyn alkaessa järvi- tai suomalmi  näyttää kivenmurikoilta, joista rauta sitten sulatetaan esiin kiviuunissa useiden tuntien aikana. Uunissa on savea puupalikoiden alla estämässä raudan valumista hukkaan.

– Tehdään semmoinen savivalu - tavallaan ruukku, joka kestää sulamisen, esittelee Jussi Hartoma. Ensin malmista poltetaan pois kaikki orgaaninen aines. Siihen on suossa tarttunut eloperäistä ainesta. Ensimmäisessä vaiheessa uunista valuu pois tulenvärinen kuona. Jäljelle jää rautaklimppi, takorautasydän tai alku.

Seppä Hannu Anttilan mukaan Haverissa nyt syntyvä rauta on meltoa takorautaa.

– Tämän jälkeen, jos tästä haluttaisiin tehdä esimerkiksi jotakin terätyökaluja, olisi pitkä prosessi edessä. Se pitäisi vielä hiilettää, mikä on todella hidasta. Sitä on pidetty viikkokausia tuhannen asteen lämpötilassa, hapettomassa tilassa.

Tuosta Kyrösjärvestä kerättiin ja sulatettiin. Siitä saatiin nyrkin kokoinen klöntti rautaa.

Jussi Hartoma

Maakuopasta kiviuuniin

Jussi Hartoman mukaan Haverissa on kokeiltu vanhanaikaista rautamalmin sulatusta jo pariinkin otteeseen. Maakuoppauunissa on poltettu Kyrösjärvestä ja Mahnalan järvestä kerättyä järvimalmia eli limoniittia.

– 11 vuotta sitten tehtiin ensimmäisen kerran tällaisia maakuoppauuneja, jossa sulatettiin järvimalmia. Tuosta Kyrösjärvestä kerättiin ja sulatettiin. Siitä saatiin nyrkin kokoinen klöntti rautaa.

Suomalmia poltettiin ensin avotulella, ennen kuin sitä kuumennettiin useita tunteja yli 1000 asteen kuumuudessa. Kuva: Marjut Suomi / Yle

Raudan myötä suuri teknologinen harppaus

Raudanvalmistustaito saapui Suomeen satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua, kertoo arkeologi Sami Raninen Pirkanmaan maakuntamuseosta.

– Noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua tänne on omaksuttu primitiivinen raudanvalmistusteknologia, joka on perustunut nimenomaan tämän kotimaisen järvimalmin pelkistämiseen.

Kyllä raudan käyttööntulo silloin aikanaan on ollut ihmiskunnan historian suurimpia teknologisia edistysaskeleita

Sami Raninen

– Menetelmä on tunnettu yli 2000 vuotta. Siitä valmistettiin rautaa, joka työvälineiden materiaalina oli suuri parannus verratuna aikaisemmin tunnettuihin raaka-aineisiin, jatkaa Raninen

– Kyllä raudan käyttööntulo silloin aikanaan on ollut ihmiskunnan historian suurimpia teknologisia edistysaskeleita.

Sami Ranisen mukaan raudasta valmistettiin aikanaan monelaisia esineitä.

– Alkaen aina nauloista ja niiteistä veitsien ja kirveiden kaltaisiin työvälineisiin. Viikate  oli varmaan rautakauden merkittävimpiä teknisiä uudistuksia, koska se mahdollisti karjan talviruokinnan tehostamisen. Raudasta valmistettiin myös aseita, keihään kärkiä ja nuolen kärkiä.

Haverin kaivoksen rauta-aika

Viljakkalan Haverin kaivoksen alue on pitkään tunnettu raudasta.

Rautapäivänä suomalmista poltettua rautaa. Kuva: Tapio Liesko

– Täältähän lähdettiin ensiksi etsimään rautaa ja kului parisataa vuotta ennenkuin hoksattiin, että on täällä muutakin, sanoo Jussi Hartoma.

Jos tästä haluttaisiin tehdä esimerkiksi jotakin terätyökaluja, olisi pitkä prosessi edessä. Viikkokausia tuhannen asteen lämpötilassa, hapettomassa tilassa.

Hannu Anttila

Itse rautakaivoksen historia oli melko lyhyt. Haveri-yhdistyksen mukaan rautakaivostoiminta alkoi Inkulan kylässä Haverissa vuonna 1773, kun Kaivosmäellä ja sen ympäristössä tehtiin koelouhintoja.

Varsinainen kaivostoiminta alkoi vasta 1840-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä kaivos oli aktiivisessa käytössä. Alueella oli useita kaivantoja ja siellä työskenteli lähes kaksikymmentä miestä.

Malmi kuljetettiin hevoskyydillä Tampereen masuunille rikastettavaksi. Työt lopetettiin vuonna 1865. 

Yhdistyksen nettisivulla kerrotaan, että 1900-luvulla alkoi uusi vaihe kaivoksen historiassa. Vuonna 1935 tutkimuksissa varmistui, että alueen rautamalmi ei ollut riittävän rikasta, jotta louhinta olisi ollut kannattavaa.

Toisaalta raudanvalmistusta aiemmin haitannutta kuparia esiintyi paikoin merkittäviä määriä ja yllättäen kalliosta löytyi myös kultaa ja hopeaa.  Näin rautakavoksesta tuli kultakaivos.