Rintasyövän selättänyt Hanna Kostamo: "Hirveä kokemus josta voi selvitä"

Tärkeintä on jatkaa mahdollisimman normaalia elämää, eikä lopettaa taistelua, kannustaa rintasyövästä parantunut Hanna Kostamo rintasyöpään sairastuneita.

Aamu-tv
Hanna Kostamo
Lokakuussa vietetään rintasyöpätietoisuuden kuukautta ja vaaleanpunaisia rusetteja näkyy runsaasti Roosanauhapäivän merkkinä. Kyseessä on Syöpäsäätiön kampanja, jolla tuetaan kotimaista rintasyöpätutkimusta. Aamu-tv:ssä vieraili Hanna Kostamo, joka sairastui rintasyöpään kesken vauva-arjen.

"Patti rinnassa, pitääpä tutkia", ajatteli Hanna Kostamo luottavaisesti vuosi sitten, kun hän huomasi venytellessään rintansa alla kyhmyn. Kostamo ei säikähtänyt löydöstä, sillä häneltä oli aikaisemmin löydetty samanlainen kyhmy, joka todettiin hyvänlaatuiseksi.

Toisin kävi. Näytteestä löytyi syöpäsoluja.

– En ollut valmistautunut. Hirvea uutinenhan se oli, Kostamo muistelee lääkärin soittoa.

Rintasyövän riskiä pienensivät Kostamon ikä ja elämäntavat: hän liikkuu paljon, ei tupakoi eikä suvussa ole syöpää. Suojatekijöinä oli myös raskaudet ja imetys.

– Tuli vähän semmoinen olo että mistä hyvästä, hän kuvaili tuntemuksiaan.

Lääkärilläkään ei ollut vastausta. Rintasyöpädiagnoosi 37-vuotiaalla neljän lapsen äidillä on epätyypillinen.

– Riittää että on nainen, ja hemmetin huono tuuri, Kostamo toteaa.

Rintasyövästä selviää

Kostamo kävi läpi rankat hoidot, sytostaatit aiheuttivat verenmyrkytyksen ja veritulpan. Toinen rinta poistettiin kokonaan. Kova paikka naiselle, mutta ratkaisu oli oikea, sillä Kostamo oli itse huomannut vain suurimman patin, ja kasvaimia löytyi lisää.

Nyt sairaus on selätetty, ja Kostamolla terveen paperit. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan ja haluaa viestittää jokaiselle sairastuneelle, että toivoa on, vaikka aina ei siltä vaikuta: hän itse kuvaili syöpähoitoja maanpäälliseksi helvetiksi.

– Hirveä kokemus, josta voi selvitä. Pitää taistella sairautta vastaan ja elää mahdollisimman normaalia elämää.

Vaikka hoidot rasittavat, Kostamo koki olevansa hyvissä käsissä.

– Tässä maassa on maailman parhaat hoidot rintasyöpään. Siitä voi parantua, hän painottaa.

Ystävät, pitäkää yhteyttä!

Kun Kostamo sai rintasyöpädiagnoosin, hänellä oli 1-vuotiaat kaksoset ja kaksi isompaa lasta. Lapsille kertominen pelotti, ja vanhemmat lapset oirehtivatkin surua viikon verran. Avoimuus kuitenkin kannatti, sillä se mahdollisti normaalin elämän.

– Kerroin aika rehellisesti alusta alkaen, että on tähän ihmisiä kuollut, mutta en ole ajatellut kuolla. Leikataan paha pois.

Kostamo arvioi, että perheellä ja vastuullisella roolilla arjen pyörittämisessä saattoi olla suojaava vaikutus.

– En voinut heittäytyä täysin potilaaksi, mikä oli hyvä juttu.

Monet ystävät eivät osanneet reagoida syöpäuutiseen ja yhteydenpito loppui. Kostamon mielestä on turha pelätä, ettei osaa puhua sairastuneelle oikein, tai että pitäisi puhua vain syövästä. Tärkeää on jutella samoista asioista kuin ennen sairastumista. Radiohiljaisuus tuntui pahalta.

– Arvelen, että se johtuu siitä, etteivät ihmiset tiedä mitä sanoisivat. Se on huono vaihtoehto. Voi sanoa hölmöyksiäkin, pitää normaalisti yhteyttä sairastuneeseen, Kostamo kannustaa.