1. yle.fi
  2. Uutiset

Näkökulma: "Valkoisen rodun maa" – oikeistopoliitikon lausunto kuohuttaa Ranskaa

Konservatiivipuolueen europarlamentaarikko ja entinen ministeri totesi Ranskan olevan "valkoisen rodun maa". Möläytys horjuttaa nyt äärioikeiston ääniä havittelevan Nicolas Sarkozyn asemaa, kirjoittaa Pariisista Annastiina Heikkilä.

Ulkomaat
Annastiina Heikkilä.
Annastiina Heikkilä.Juha Nurminen

Ranskassa on jälleen pohdittu, missä menee politiikan, rasismin ja typeryyden välinen raja. Keskustelun aloitti konservatiivipoliitikko Nadine Moranon viimeviikkoinen televisioesiintyminen, jossa ex-ministeri perusteli maahanmuuttokantojaan sanomalla Ranskan olevan "juutalais-kristillinen valkoisen rodun maa".

Lausunto herätti valtavan kohun eikä asiaa auttanut, että Morano kertoi vain siteeranneensa Ranskan tasavallan perustajaa Charles de Gaullea. Poliitikot sekä vasemmalta että oikealta irtisanoutuivat naisen puheista ja muistuttivat, että nyky-Ranska on monikulttuurinen yhteiskunta, jota määrittävät yhteisesti jaetut arvot ja kulttuuri – ei suinkaan ihmisten rotu.

Moni siis loukkaantui ja osa myös huvittui. Esimerkiksi satiirilehti Charlie Hebdo otti typerästä möläytyksestä kaiken ilon irti ja julkaisi kannessaan pilapiirroksen, joka esitti kenraali de Gaullea pitämässä sylissään kehitysvammaista Morano-vauvaa. Kuvatekstissä luki "de Gaullen salattu, trisominen tytär". Se puolestaan luonnollisesti suututtiosan vammaisten lasten vanhemmista.

Sarkozyn puolue kisaa osin samoista äänestäjistä, kuin Marine Le Penin äärioikeistolainen Kansallinen rintama.

Erityisen kiusallinen möläytys oli kuitenkin puolueen johtajalle Nicolas Sarkozylle. Entinen perheministeri Morano kun on ollut yksi Sarkozyn suojateista, eräänlainen hänen hellimänsä kansan ääni tai totuuden torvi. Sarkozy joutuikin oitis selittelemään ex-ministerinsä puheita ja vaatimaan tältä anteeksipyyntöä.

Anteeksipyyntöä ei tullut. Ja niinpä Nadine Morano poistettiin joulukuisten paikallisvaalien ehdokaslistan kärkipaikalta.

Morano-kohu kuvaa Ranskan konservatiivipuolueen nuorallatanssia. Puolue kisaa osin samoista äänestäjistä, kuin Marine Le Penin johtama äärioikeistolainen Kansallinen rintama. Sarkozy on siis laskeskellut, että voittaakseen tulevat paikallisvaalit ja kisatakseen myöhemmin presidentin paikasta, on hänen puhuteltava erityisesti laitaoikeiston kannattajia.

Viime kuukausinaonkin tuntunut, että imagoaan harkitusti salonkikelpoistava Marine Le Pen on ollut maahanmuuttokannanotoissaan paikoin jopa Sarkozyn joukkoja maltillisempi. Sarkozy itse ajaa maahanmuuttopolitiikan tuntuvaa tiukentamista, toistaa pelkäävänsä Euroopan rajojen vuotamista ja puolustavansa ranskalaista, kansallista identiteettiä.

Ei pitäisi leikkiä tulella, monsieur Sarkozy.

Sarkozylle tässä taktiikassa on tietenkin riskinsä. Hamutessaan lepeniläisten kannatusta hän karkottaa osan keskustaoikeistolaisesta äänestäjäkunnasta. Lisäksi Sarkozy on pyrkinyt esiintymään poliittisesti hajallaan olleen konservatiivipuolueen yhdistäjänä ja ääripuheet istuvat tähän rooliin huonosti.

Ja piilee tässä Morano-kohussa sitä paitsi konkreettisempikin riski. Nadine Morano kun loukkaantui syrjäyttämisestään niin, että on vannonut nitistävänsä Nicolas Sarkozyn. Hänellä kun on kuulemma hallussaan raskauttavia tietoja Sarkozya koskevia korruptiotutkintoja ajatellen.

Tarinan opetus? Ei pitäisi leikkiä tulella, monsieur Sarkozy.

Lue seuraavaksi