Klikkijulkisuus rassaa kirjailijoita – henkilö kiinnostaa, ei kirja

Suomalaiset nykykirjailijat kertovat haastattelututkimuksessa kirjoittamisen olevan arkista aherrusta. Myös julkisuudesta on tullut olennainen osa kirjailijan ammattia.

kulttuuri
Nainen kirjoittaa kannettavalla tietokoneella.
Anni Reenpää / Lehtikuva

Aleksis Kivi sai ryypätä ja temmeltää rauhassa, ilman parveilevaa toimittajalaumaa. Nykyään kirjailijat ovat julkisuudessa jatkuvasti, mutta lööppiotsikoita heistä ei saa. Sen verran tasaista on heidän arkensa.

"Minulla se on aika säännöllistä ja tylsää. Sellaista mahdollisimman paljon samankaltaisena toistuvaa. Se helpottaa työn käynnistymistä paljon."

Näin kertoo palkittu kirjailija Olli Jalonen Suomalaisen kirjallisuuden seuran tutkimushankkeessa, jota varten on haastateltu kymmeniä nykykirjailijoita. Mukana ovat muun muassa Riikka Ala-Harja, Pirjo Hassinen, Jari Järvelä, Sirpa Kähkönen ja Anja Snellman. Haastattelut on tehty nauhoittamalla ja ne tallennetaan SKS:n arkistoon.

– Nykyään kirjailijoiden työstä ei jää jäljelle kirjeenvaihtoa tai erilaisia käsikirjoitusversioita, kuten ennen vanhaan. Käynnistimme projektin, jotta myös tämän ajan kirjailijoista, heidän työstään ja ajatuksistaan jää muutakin jälkipolville kuin pelkät kirjat, kertoo Katri Kivilaakso SKS:ta.

Projekti alkoi muutama vuosi sitten ja sen on määrä päättyä vuoden vaihteessa. Haastatteluissa kirjailijat pohtivat oman työnsä lisäksi kirjallisuuden asemaa yhteiskunnassa ja kirjailijan työn muutoksia.

– Haastateltavat olivat hyvin ilahtuneita hankkeesta. Haastattelut ovat olleet hyvin laajoja, jotkut ovat kestäneet jopa yhdeksän tuntia. Uraa on käsitelty laajasti ja kirjailijat ovat joutuneet kaivelemaan muistiaan, "että mitäs sitä tulikaan ajateltua tätä ja tuota kirjaa kirjoittaessa". Nykyään kirjailijahaastattelut ovat usein nopeita klikkijuttuja, jotka unohtuvat seuraavana päivänä. Joten tämä tuntui haastateltavista mieluisalta vaihtelulta, kertoo haastatteluja tehnyt Jani Saxell, joka on myös itse kirjailija.

Julkinen ammatti

Monet haastateltavista nostivat suurimmaksi muutokseksi kirjailijan ammatissa juuri julkisuuden.

– Nykyään lähes kaikki kirjailijat ovat sisäistäneet, että ilman julkisuutta tätä työtä ei voi tehdä. Julkisuus vaikuttaa vähän kaikkeen, jopa apurahoihin ja kustannussopimuksiin. Jos kieltäytyy messuesiintymisistä ja julkisuudesta, ei voi olettaa, että kustantaja kärsivällisesti julkaisisi kirjoja vuodesta toiseen, sanoo Saxell.

Tästä huolimatta monet kirjailijat kokivat julkisuuden hyvin ahdistavana. He haluaisivat puhua pelkästään kirjoistaan, mutta media on kiinnostunut persoonasta kirjojen takana.

– Monet kyllä saavat olla aika rauhassa, sillä julkisuus on jakautunut hyvin epätasa-arvoisesti. Toiset ovat jatkuvasti valokeilassa, toiset puurtavat vuodesta toiseen ilman minkäänlaista noteerausta.

Boheemielämää ei enää vietetä

Haastatteluissa paljastuu, miten tavallista arkea monet kirjailijat elävät. Töitä tehdään kahdeksasta neljään, viitenä päivänä viikossa.

"Yritän rakentaa elämäni niin, että pystyisin keskittymään kirjoittamiseen. Voin välillä miettiä, että kappas vaan kello 11 alkaisi hyvä kahvakuulatunti....Mutta en mene! Tällaista se on kun on oman työnsä antaja."

Näin virnuili kirjailija Riikka Ala-Harja haastattelussa.

– Enää ei voi todellakaan puhua boheemikirjailijoista. Kaikista tuli esiin tällainen hyvin työteliäs ja arkinen puoli. Tunnen paljon ihmisiä eri aloilta ja kyllä minulle tuli sellainen tunne, että harvat ihmiset ovat niin työteliäitä kuin kirjailijat, hehkuttaa Jani Saxell.

Tulevaisuuteen kirjailijat suhtautuivat kaksijakoisesti. Kustannusalan murros ja kirjan tulevaisuus ahdistaa, mutta toisaalta he tunsivat, että Suomessa kirja on vielä voimissaan.

– Kyllähän Suomi on edelleen lukijamaa ja kirjallisuudella on ainakin toistaiseksi jonkinlainen asema. Mutta selvää on, että kirja joutuu kamppailemaan monen muun virikkeen kanssa nykyään, summaa Saxell.

Vaikka kirjailijan työhön liittyy taloudellinen epävarmuus ja yksinäisyys, kaikki tuntuvat nauttivan työstään.

"Silloin nautin kirjoittamisesta, kun saan ilmaistua sen asian just sillä lailla kun haluaisin. Kun oikein tunnen miten omassa tai lukijan vatsassa kouraisee." – Riikka Ala-Harja