Syyrian sodasta revitään rahaa rintamalinjoista piittaamatta

Syyrian aseelliset ryhmittymät sekä hallituksen että kapinallisten puolella pyörittävät varjotaloutta rahoittaakseen toimintaansa. Kauppaa käydään myös taistelevien osapuolten välillä. Asiantuntija pelkää, että sotatalous estää todelliset rauhanneuvottelut.

Ulkomaat
Kurditaisteilijoita Tal Abyan rajanylityspaikan läheisyydessä Pohjois-Syyriassa kesäkuussa 2015.
Sedat Suna / EPA

Yli neljä vuotta sotaa on raunioittanut Syyrian virallisen talouden. Syyria eli lähinnä maataloudesta ja öljyntuotannosta, jotka molemmat ovat romahtaneet sodan sirpaloitua valtion lukuisiin eri ryhmittymien hallitsemiin alueisiin.

Samoin on käynyt talouskasvua tuoneille turismille ja rahoitussektorille.

– Ei ole enää mitään tuottavan talouden tapaistakaan, jossa olisi normaalia taloudellista toimintaa, tuotantoa, jakelua, kulutusta. Jäljellä on käytännössä yksinomaan kulutukseen suuntautunut talous, sanoo kansainvälisen politiikan apulaisprofessori Samer Abboud Arcadia-yliopistosta Pennsylvaniasta.

Talouskurjuus syventää kriisiä

Pääomapako Syyriasta on ollut suurta, erityisesti Turkkiin. Vielä jäljellä oleva virallisen talouden toiminta Syyriassa on keskittynyt Välimeren rannikolle.

Kun tuottavaa taloudellista toimintaa ei juuri ole, ihmiset joutuvat rahoittamaan elämistään säästöillään. Sitä ei voi jatkaa loputtomiin, varsinkin kun hinnat nousevat jyrkästi.

– Tämänkin takia näemme humanitaarisen kriisin pahenevan, Abboud sanoo.

Maa on hajonnut väkivallan mosaiikiksi

Samer Abboud on tutkinut Syyriaan kehkeytynyttä epävirallista sotataloutta. Sille on ominaista, että aseelliset ryhmät rahoittavat toimintaansa muun muassa verottamalla kuljetuksia hallitsemillaan alueilla.

Syyrian kartta jossa ovat eri ryhmien hallussa olevat alueet.
Sisällissota on pirstonut Syyrian lukuisten eri ryhmittymien hallitsemiin alueisiin.Yle Uutisgrafiikka, ISW

Syyria on verisen sisällissodan aikana hajonnut lukuisten erilaisten aseellisten ryhmittymien hallitsemaksi mosaiikiksi. Kyky käyttää tehokkaasti väkivaltaa on näille ryhmille keskeistä pääomaa.

– Jotta nämä prikaatit voisivat tuoda hyödykkeitä markkinoille, niiden pitää kontrolloida maanteitä, tarkastuspisteitä, rajanylityspaikkoja, Abboud kuvailee.

Rajakontrolli rahoittaa aseryhmiä

Esimerkiksi Syyrian luoteisosissa vahvimmaksi ryhmäksi ovat nousseet prikaatit, jotka kytkeytyvät pääosin islamistiseen liittoumaan nimeltä Jaish al-Fatah (Voiton armeija).

Tähän joukkokuntaan kytkeytyy myös terroriverkosto al-Qaidan virallinen edustaja Syyriassa, Jabhat al-Nusra eli al-Nusran rintama.

Jaish al-Fatah kontrolloi rajanylityspaikkoja Turkin rajalla, mikä on erittäin tuottoisaa. Toisaalta myös Jaish al-Fatah joutuu tekemään sopimuksia muiden aseellisten ryhmittymien kanssa taatakseen hyödykkeiden kulkemisen eteenpäin.

Syyrian eteläosissa vahva toimija on pitkälti Vapaan Syyrian armeijan FSA:n prikaateista muodostunut Eteläinen rintama.

Myös al-Nusra toimii etelässä mutta sillä ei tiettävästi ole yhtä hyviä suhteita Jordanian rajan ylittäviin verkostoihin.

Lisäksi Pohjois-Syyriassa kurditaistelijat ovat Yhdysvaltain ilmaiskujen avulla saaneet hallintaansa alueita taistelussa brutaalia äärijärjestöä Isisiä vastaan.

Kurdien YPG-ryhmittymän taistelijat näyttävät voitonmerkkiä saatuaan äärijärjestö Isisiltä hallintaansa strategisesti merkittävän Tel Abyadin kaupungin 23. kesäkuuta 2015. Sisällissota on kasvattanut osaltaan kurdien pyrkimystä itsehallintoon.
Kurdien YPG-ryhmittymän taistelijat näyttävät voitonmerkkiä saatuaan äärijärjestö Isisiltä hallintaansa strategisesti merkittävän Tel Abyadin kaupungin 23. kesäkuuta 2015. Syyrian sisällissota on kasvattanut osaltaan kurdien pyrkimystä itsehallintoon.Sedat Suna / EPA

Valtiovalta murentuu myös Assadin alueilla

Toisaalta myös hallituksen puolella Syyrian valtiolliset instituutiot ovat heikentyneet romahduksen partaalle. Assadin hallinnolle on tärkeää maksaa palkat julkisen alan työntekijöille, sillä sieltä löytyvät hallinnon keskeiset tukijat.

On epäselvää, kuinka kauan Assadin hallinto tähän kykenee.

– Valtion instituutioiden romahdus ei ole poissuljettu mahdollisuus ja todennäköisesti se voi olla seuraava suuri väkivallan laukaisija Syyriassa, Abboud sanoo.

Liittolaiset Venäjä ja Iran ovat järjestäneet Syyrian hallitukselle luottoja, mutta Abboud epäilee näidenkin rahoituskanavien olevan kuivumassa.

Syyrian keskuspankin virkalijat pakkaavat uusia 1000 punnan seteleitä kesäkuussa 2015. Syyrian keskuspankki yrittää uusilla seteleillä vahvistaa kierrossa olevan paperirahan uskottavuutta. Sota on jyrkästi kiihdyttänyt Syyrian inflaatiota.
Syyrian keskuspankin virkalijat pakkaavat uusia 1000 punnan seteleitä kesäkuussa 2015. Syyrian keskuspankki yrittää uusilla seteleillä vahvistaa kierrossa olevan paperirahan uskottavuutta. Sota on jyrkästi kiihdyttänyt Syyrian inflaatiota.EPA/YOUSSEF BADAWI

Puolisotilaalliset ryhmät pyörittävät hallintoa

Myös hallituksen alueilla siirrytään kohti harmaata taloutta. Hallitus on ulkoistanut yhä enemmän tehtäviä epävirallisille tahoille kuten puolisotilaallisille ryhmille.

– Puhumme siis valtion sponsoroimista puolisotilaallisista joukoista, jotka ovat kasvaneet armeijaa suuremmiksi, joiden taistelijat saavat minimaalisen palkan ja joiden uskollisuus ei perustu palkkoihin vaan ideologiseen tai uskonryhmien lojaaliuteen, Abboud kuvailee.

Abboudin mukaan Assadin hallintoa tukevat Kansalliset puolustusjoukot (NDF) ovat suurin tekijä sotataloudessa.

– NDF ja hallinnon sponsoroimat aseelliset ryhmät ovat syyllistyneet ryöstelyyn, sieppauksiin ja kaikkeen siihen saalistavaan toimintaan, joka liittyy sotatalouteen, Abboud sanoo.

Välikädet hyötyvät pakotteista

Kun viralliset valtiolliset instituutiot heikkenevät, epäviralliset organisaatiot alkavat pyörittää ennen valtiolle kuuluneita tehtäviä.

– Olen kuullut tarinoita siitä, että jopa Damaskoksessa ihmiset kääntyvät puolisotilaallisten ryhmien puoleen riita-asioiden ratkaisemisessa, Abboud kertoo.

Sota on myös luonut hyvän kasvualustan välikäsinä toimiville liikemiehille, jotka kykenevät järjestämään rintamalinjat ylittäviä liiketoimia – vaikkapa hallinnon ja öljyä kauppaavan Isisin tai hallinnon ja kurdialueiden kesken.

Näitä välikäsiä tarvitaan myös Syyrian hallinnolle asetettujen läntisten pakotteiden murtamiseen.

Syyriassa ei käydä resurssisotaa

Syyrian taloutta tutkineen Samer Abboudin mukaa öljy ei näyttele niin suurta roolia Syyrian sodan rahoituksessa kuin mediassa usein annetaan ymmärtää. Merkittävä osa Syyrian öljyntuotannosta on brutaalin äärijärjestön Isisin kontrolloimilla alueilla. Abboudin mukaan tuotanto on hyvin alkeellista.

Kranaatti-iskun sytyttämä tulipalo raivoaa öljynjalostamolla Homsin maakunnassa Syyriassa 23. marraskuuta 2013. Sisällissota on iskenyt pahoin Syyrian öljyntuotantoon.
Kranaatti-iskun sytyttämä tulipalo raivoaa öljynjalostamolla Homsin maakunnassa Syyriassa 23. marraskuuta 2013. Sisällissota on iskenyt pahoin Syyrian öljyntuotantoon. EPA/STRINGER

Abboud arvioi, että konfliktin oloissa öljyntuotanto on merkittävästi vähentynyt sotaa edeltävältä tasolta. Jo ennen sotaa Syyrian öljyntuotanto oli laskusuunnassa.

Abboudin mukaan Syyrian sotatalouden logiikka on erilainen kuin Kongon demokraattisen tasavallan ja Sierra Leonen konflikteissa, joissa aseelliset ryhmät taistelivat resurssien kuten kaivosten hallinnasta.

– Logiikka näissä afrikkalaisissa tapauksissa on, että jos kontrolloi resursseja, voi ostaa lisää aseita, värvätä lisää taistelijoita, tarjota palveluja ja pyörittää jonkinlaista hallinnontapaista, Abboud selittää.

Syyriassa tällaiset luonnonvarat ovat vähäisiä eikä niistä käydä yhtä kiivasta taistelua.

– Syyriassa väkivaltaa lietsoo pyrkimys päästä mukaan saalistavaan toimintaan, kamppailu rajanylityspaikkojen ja tarkastuspisteiden kontrollista, Abboud sanoo.

– Jos rajanylityspaikalta kulkee tuhansia kuorma-autoja päivässä ja kustakin autosta saa muutaman sata dollaria, se on hyvin tuottoisaa.

Konflikti elää jo omaa elämäänsä

Apulaisprofessori Samer Abboud pelkää, että Syyrian sota on jo luonut oman dynamiikkansa, johon on vaikea päästä käsiksi normaaleilla rauhanneuvotteluilla ja poliittisilla prosesseilla.

Hänen mukaansa konflktien ratkaisua ei edistetä kenraalien tai venäläisten, amerikkalaisten ja eurooppalaisten kabinettipuheilla.

– Ne keskustelut keskittyvät hyvin kapeasti poliittisiin prosesseihin, jotka olisivat voineet olla käyttökelpoisia 2011 mutta eivät enää 2015, Abboud sanoo.

Epävirallinen sotatalous luo lukuisille aseellisille ryhmille kannustimia jatkaa väkivaltaa.

– Kaikki ovat riittävän vahvoja pysymään pelissä mutta eivät riittävän vahvoja voittamaan, Abboud luonnehtii.

Ei voittoa, ei tappiota

Abboud maalaa synkän kuvan Syyrian tilanteesta. Kapinallisryhmät ovat liian sirpaloituneita yhdistämään voimansa.

Bashar al-Assadin hallinto on aivan liian heikko pitääkseen valtamonopolia edes omilla alueillaan saati sitten ottaakseen muita alueita takaisin hallintaansa.

– Meille jää tämä väkivallan maisema, jossa verkostot ovat tarpeeksi vahvoja ja älykkäitä rahoittaakseen väkivallan jatkamisen mutta eivät riittävän vahvoja muodostaakseen jonkinlaisen yhtenäisen kokonaisuuden.

Syyriasta on Abboudin mukaan tulossa uusi Afganistan. Häviäjiä ovat sisällissodan jalkoihin jäävät siviilit.